Image Alt

Eläinkohteet

Kuka ikinä keksiikään matkustaa Borneoon, haluaa varmasti nähdä orankeja. Nämä punaruskeat suuret apinat ovat lähestulkoon synonyymi tuolle maailman kolmanneksi suurimmalle saarelle. Orangit ovat Aasian suurimpia kädellisiä. Isoimmat urokset ovat kunnioitettavan kokoisia ja saa isommankin miehen väistämään. Orankeja ei kuitenkaan näe Borneolla ihan missä tahansa, koska laji

Kun miettii mitä tulee ensimmäisenä mieleen Kanadasta, ei kovin moni ehkä mainitsisi ensimmäisenä vesiputouksia. Tai jos joku vesiputous tulee mieleen, niin se kaikkein suurin, Niagaran putous. Mekin olemme käyneet siellä vuosia sitten. Valitettavasti se ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, koska odotimme silloin luontokokemusta ja vastassa olikin

Yksityisillä safarilodgeilla päivän aikataulut noudattelevat hyvin pitkälti samaa kaavaa. Aamulla herätään aikaisin, syödään kevyt aamupala ja lähdetään muutamaksi tunniksi safarille. Kun aurinko klo 10-11 välillä porottaa jo tulikuumana, palataan takaisin lodgelle. Silloin syödään tuhdimpi aamupala tai brunssi. Päivällä on aikaa rentoutua mukavissa puitteissa ja katsella lodgen

Kärsin vakavasta safarikuumeesta ja yritän lievittää sitä käymällä läpi viime syksyn Afrikan matkan niitä osuuksia, joista en ole vielä ehtinyt kirjoittaa. Safariajelut ovat aina tuuripeliä. Eläimet eivät näyttäydy tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, kuten eläintarhoissa, vaan ne elävät vapaasti omaa elämäänsä juuri siellä, missä niitä sattuu huvittamaan. Tästä johtuen

  Falklandinsaarten Volunteer Pointilla näkee vain onnellisia ihmisiä. Voisin väittää, että jokainen joka siellä kävelee, kuljeskelee ympäriinsä naurettavan leveä hymy naamalla. Sillä eihän kukaan voi katsoa pingviinejä hymyilemättä?! Nuo taapertavat, kömpelöt, mustavalkoiset tyypit ovat niin vietävän suloisia, ettei niitä voi olla rakastamatta. Tässä kaikille kevätmasennuksesta kärsiville hieman

Ennen Etelä-Amerikan juttuihin siirtymistä pieni paluu Afrikan paahtavan auringon alle ja Zimbabween. Ensimmäinen safarietappimme syksyn Afrikan kierroksella sijaitsi Hwangen kansallispuiston kupeessa. Olimme odottaneet safarille pääsyä jo pari kuukautta ja nyt ajaneet tänne ensimmäiseen safaripaikkaan kolme päivää. Olimme siis lievästi sanottuna innoissamme, ollessamme vihdoin perillä matkan ensimmäisessä

Syksy tuntuu hiipineen Suomeen aurinkoisen loppukesän (vai alkusyksyn?) jälkeen. Tämän viikon sää on ollut tuulinen ja sateinen. Sen vuoksi mieli on hiipinyt pimenevissä illoissa valoisiin ja lämpimiin muistoihin. Parisen viikkoa sitten tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun pakkasimme rinkkamme ja hyvästelimme Suomen vajaaksi vuodeksi suunnatessamme maailmanympärysmatkalle. Tuosta

Vietimme viime marraskuussa Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuistossa reilut neljä päivää. Olen kirjoittanut parista ensimmäisestä päivästä, mutta en päivistä niiden jälkeen. Ajattelin, ettei kukaan jaksa viikosta toiseen toistuvia safaripostauksia. Toinen syy miksi en postannut niistä heti, oli ajatus säästellä niitä ja ripotella ihania safarikuvia myöhemmin tänne aina silloin

Varatessamme lentoliput Etelä-Afrikkaan meillä oli mielessä safariloma. Mitä enemmän perehdyimme maahan, sitä moninaisemman ymmärsimme matkastamme tulevan. Olen aivan ihastunut Etelä-Afrikan luontoon ja eläimiin. Tämä aamupäivä, josta nyt kerron teille, on yksi esimerkki siitä miten helppoa tuohon maahan on ihastua. Jutellessani ennen matkaa erään tuttuni kanssa, hän kehui

Joskus kauan aikaa sitten minulla oli mielikuva, että pingviinit asuvat arktisilla alueilla. Yhdistin niihin mielessäni jään ja lumen. Kenties se johtuu siitä, että luontodokumenteissa taidetaan useimmiten esitellä Antarktiksen valtavia kuningaspingviinejä. Mutta pingviinejä nähdäkseen ei välttämättä tarvitse pukeutua toppavaatteisiin. Ensimmäisen kerran näimme pingviinejä Australiassa Philip Islandilla (muistan

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on