Yksityisillä safarilodgeilla päivän aikataulut noudattelevat hyvin pitkälti samaa kaavaa. Aamulla herätään aikaisin, syödään kevyt aamupala ja lähdetään muutamaksi tunniksi safarille. Kun aurinko klo 10-11 välillä porottaa jo tulikuumana, palataan takaisin lodgelle. Silloin syödään tuhdimpi aamupala tai brunssi. Päivällä on aikaa rentoutua mukavissa puitteissa ja katsella lodgen luona vierailevia eläimiä. Illansuussa, noin klo 15-17 välillä lähdetään uudelleen noin kolmeksi tai neljäksi tunniksi etsimään eläimiä, jotka aktivoituvat ilman viiletessä yötä kohden.

Pidän ennen kaikkea iltasafareista. En pelkästään siksi, että liian aikaiset aamuherätykset lomalla ovat tuskaisia jopa safarille lähdettäessä, vaan myös upeiden Afrikan auringonlaskujen vuoksi. Aamuisin  kaikki tuntuu jo tapahtuneen. Olemme usein aamulla saapuneet paikalle, kun saaliseläimet ovat jo saaneet saaliinsa kiinni ja syöneet. Toki eläimiä on mukava nähdä kaikissa tilanteissa, mutta se on eri tuntuista nähdä kissapetojen vasta heräilevän päiväuniltaan, venyttelevän ja valmistautuvan illan ja yön metsästykseen. Silloin tuntuu, että toiminta on vasta edessäpäin.

Suuntasimme illalla aamun tapaan Hwangen kansallispuistoon Khulu Ivoryn auton kyydissä huippuoppaan kanssa. Olimme olleet Dardleyn ammattitaitoon todella tyytyväisiä jo kahdella aiemmalla safariajelulla edellisenä iltana ja saman päivän aamuna. Ei tuntunut olevan mitään kysymystä mihin hän ei olisi osannut vastata. 30 vuoden kokemus safarioppaana toimimisessa todella kuului ja näkyi hänen toiminnassaan. 

Ohitimme tutut maisemat ja tihrustimme eläimiä. Kansallispuiston päärakennuksen kohdalla kävimme jaloittelemassa ja pian portin jälkeen ihastelimme seeproja.

Hwangen kansallispuisto on tunnettu valtavasta norsupopulaatiostaan. Meille eurooppalaisille kantautuu lähinnä uutisia, että Afrikan norsujen kanta pienenee. Niitä uhkaa salametsästys ja elinalueiden supistuminen. Siksi hieman oudolta kuulostaakin ensi kuulemalta, että Hwangen kansallispuistossa niitä on liikaa. Puisto on 14600 neliökilometrin suuruinen. 1920-luvun loppupuolella kansallispuistoa ei vielä ollut olemassa, vaan alueen norsukanta oli tapettu lähes kokonaan valkoisten miesten metsästyshurmiossa. Norsuja oli jäljellä enää noin tuhatkunta ja muita eläimiä hyvin niukalti. Sarvikuonot oli tapettu kokonaan. 

Tässä vaiheessa eläimiä ryhdyttiin suojelemaan. Norsujen kanta lähti huimaan kasvuun ja puoli vuosisataa myöhemmin, niitä oli jo 20000 yksilöä. Nyt oltiin uuden ongelman edessä. Norsuja olikin liikaa. Ne tuhosivat kasvuston, eikä niille riittänyt tarpeeksi ruokaa, eikä vettä. Alkoi norsujen kannan harventaminen, jonka tavoitteena oli tiputtaa niiden määrä kestävälle tasolle, jonka arvellaan olevan norsu neliökilometriä kohden eli Hwangen kansallispuiston kohdalla noin 15000 yksilöä. Määrä saatiinkin tiputettua, mutta harvennus lopetettiin ja tätä nykyä norsujen määrä onkin melkoinen, niitä arvioidaan olevan 30000-40000, joka on puiston kokoon ja erityisesti vesitilanteeseen nähden aivan liikaa. 

Aiemmin eläimet vaelsivat kuivan kauden aikaan Botswanan puolelle veden äärelle tai pohjoisen Zambesi-joelle, mutta nykyään ihminen on tukkinut nämä reitit asutuksella, rakennuksilla ja teillä. Eläimillä ei ole enää mahdollisuutta liikkua veden perässä. Tästä johtuen Hwangessa on kymmeniä eläinten juomapaikkoja, jotka on keinotekoisesti rakennettuja ja niihin pumpataan vettä. Silti vesi uhkaa jatkuvasti loppua kesken, koska valtavan suuri norsupopulaatio juo käsittämättömät määrät vettä. Mutta mitään ratkaisuakaan asiaan ei tunnu olevan. Norsujen joukkoteurastus tänä päivänä saisi ihmiset raivoihinsa ja alueen turismi kuolisi siihen paikkaan. Syntyvyyden säännöstelykään ei norsujen kohdalla ilmeisesti ole kovin helposti toteutettavissa. Niinpä Hwangessa vain yritetään pumpata tarpeeksi vettä. Muut eläinlajit kärsivät tilanteesta ja vastaavia satapäisiä laumoja eri antilooppeja, ei ole enää mahdollista nähdä, kuten Hwangessa aikoinaan. Norsut syövät kasvuston ja juovat vedet. Myös turistin silmissä norsut dominoivat Hwangea ja niitä todellakin näkyy paljon! Ei sillä, että se olisi meitä haitannut. Norsut ovat upeita eläimiä.

Auringon värjätessä Hwangen maisemaa kullan punertavaksi saavuimme yhdelle puiston suosituimmista juomapaikoista. Katseluun tarkoitetulla paikalla oli paljon muitakin, kouluryhmä mukaan lukien, joten Dardley pysäköi safariautomme hieman sivummalle. Näin meidän ei tarvitsisi katsella norsujen valtaamaa maisemaa ihmisjoukosta, vaan saisimme ihastella jättimäisiä eläimiä rauhassa ilman ympärillä olevaa hälinää. Tuo olikin aivan mahtava veto, koska ihasteltavaa todella riitti. Tuo auringonlaskun hetki ja sundownereiden nauttiminen noin 100 norsun puuhia katsellen jäikin mieleen Hwangen highlightina.

Safarin jälkeen nautimme Khulu Ivoryssa illallisen kahden kesken kynttilän valossa. Se oli katettu siten, että olisimme voineet katsella samaan aikaan uima-altaalle juomaan tulevia norsuja (ihan kuin syömisestä olisi siinä tapauksessa tullut mitään), mutta eivät norsut tulleet. 

Juttelimme illallisen jälkeen pitkän aikaa paikan managerin kanssa Zimbabwen tilanteesta. Se ei ole helppo. Maa on ajautunut huonoon tilanteeseen presidentti Mugaben valtakauden aikana. Matkailijan kannalta Zimbabwe on kuitenkin turvallinen kohde ja maalla on paljon annettavaa. Viktorian putoukset ovat luonnollisesti tunnetuin nähtävyys, mutta saimme olla mukana todistamassa, että myös safarikohteena Zimbabwe on varteenotettava vaihtoehto. Khulu Ivory oli ylittänyt jo meidän kaikki odotukset, kuten näyttää yllättäneen positiivisesti myös lukuisat muut matkailijat, kuten Trip Advisoryn ylistävistä palautteista voi päätellä. Viimeinen uskomaton luontonäytös oli meillä kuitenkin vielä edessä.

Kymmenen aikoihin illalla alkoi haukotuttaa ja päätimme lähteä nukkumaan. Koska Khulu Ivory sijaitsee aitaamattomalla erämaalla, meidät saatettiin turvallisesti tuo lyhyt matka telttakankaasta rakennetulle luksusmökillemme. Emme ehtineet vielä nukkumaan asti, kun ulkoa alkoi kantautua ääniä ja oli pakko siirtyä mökin terassille katsomaan mitä ulkona oikein tapahtui. Norsut olivat saapuneet!

Valaistulla juomapaikalla näkyi ensin muutama kärsäkäs hahmo ja hetken kuluttua niitä oli kymmeniä! Ei tullut mieleenkään mennä nukkumaan, vaan katselimme ja kuuntelimme lumoutuneina Afrikan pimeydessä liikkuvia valtavia hahmoja. Ne ryystivät vettä ensin lammesta, mutta hetken kuluttua äänet kuuluivat päärakennuksen suunnalta ja tajusimme niiden olevan juomassa uima-altaalla. Olimme poistuneet paikalta hieman liian aikaisin. Emme me silti kaukana olleet ja saimme pidätellä hengitystämme istuessamme pilkkopimeällä terassilla, kun vain muutamien metrien päästä meistä kulki monta norsua. Tunne oli aivan uskomaton! Olimme vihdoin todella kokeneet mitä Afrikan yössä tapahtuu ja miltä se kuulostaa.

Yövyimme Khulu Ivoryssa blogiyhteistyön merkeissä, mutta voimme suositella paikkaa safareista kiinnostuneille koko sydämestämme! Täällä todella pääsee lähelle Afrikan luontoa ja eläimiä ilman suurta turistimäärää.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram