Falklandinsaarten Volunteer Pointilla näkee vain onnellisia ihmisiä. Voisin väittää, että jokainen joka siellä kävelee, kuljeskelee ympäriinsä naurettavan leveä hymy naamalla. Sillä eihän kukaan voi katsoa pingviinejä hymyilemättä?! Nuo taapertavat, kömpelöt, mustavalkoiset tyypit ovat niin vietävän suloisia, ettei niitä voi olla rakastamatta. Tässä kaikille kevätmasennuksesta kärsiville hieman pingviiniterapiaa ruudun täydeltä!

Ennen uimaan menemistä täytyy saada sulat kuosiin.

Ja sitten menoksi. Kolmen porukassa on hyvä liikuskella.

Meressä odottaa ruoka, mutta niin odottaa myös merileijonat, joiden ruokavalioon pingviinit kuuluvat. Pingviinit pitivät pienen tuumaustauon ennen kuin sukelsivat mereen. Olisi hauska tietää mitä niiden päässä tuossa(kin) tilanteessa liikkuu.

Sitten menoksi!

Ja niin maalla kahdella jalalla liikkuva, lentokyvytön pingviini näyttää yhtäkkiä laineilla samanlaiselta vesilinnulta kuin kaikki muutkin.

Alan kallistua sen kannalle, että pingviinit ovat esteetikkoja. Järjestäen kaikki paikat, joissa olemme pingviinejä nähneet, ovat olleet hyvin kauniita. Falklandinsaarten Volunteer Point rynnii silti ykköseksi, jättäen Etelä-Afrikan Boulders Beachin täpärästi jälkeensä. Olin joitain kuvia paikasta nähnyt jo etukäteen ja tiesin odottaa rantaa (kuten nyt yleensä paikoissa, joissa pingviinejä näkee, daa), mutten silti ollut perehtynyt asiaan niin hyvin, että minulla olisi ollut kokonaiskäsitys alueesta. Se oli suuri. Rantaviivaa on 3,2 kilometriä. Sen takaa alkaa ruohikkoinen alue, jonne pingviinit kerääntyvät omiin ryhmiinsä.

Volunteer Pointilla elää kolmea eri pingviinilajia, kuningaspingviinejä (king penguin), patagonianpingviinejä (magellanic penguin) sekä valkokulmapingviinejä (gentoo penguin). Niitä ei näe alueella juurikaan sekaisin paitsi silloin, kun ne vaeltavat rantaan tai sieltä pois. Muuten lajit pitävät visusti etäisyyttä toisiinsa ja hengaavat omissa yhdyskunnissaan. Patagonianpingviinejä olimme nähneet paljon jo muutamia päiviä aiemmin Punta Tombossa. Hyvä niin, sillä Volunteer Pointissa ne olivat alueella, jonne ei olisi päässyt kuin kävelemällä ranta päästä päähän, eikä meillä valitettavasti ollut siihen aikaa.

Valkokulmapingviinit

Kuningaspingviinien lisäksi myös alla olevissa kuvissa näkyvät valkokulmapingviinit olivat meille uusia tuttavuuksia. Niitä elelee Falklandinsaarilla noin 132000 lisääntyvää paria, joista noin 1000 pitää Volunteer Pointia kotinaan. Falklandinsaaret ovat tälle lajille yksi tärkeimmistä asuinpaikoista. Laji on lievästi uhanalainen.

Kuningaspingviinit

Kuningaspingviinejä on elellyt Falklandinsaarilla siitä asti (ja varmasti kauan kauan sitä ennen), kun ihminen on ensimmäisen kerran astunut jalallaan saarille. Niiden määrä kuitenkin laski dramaattisesti 1800- ja 1900-luvuilla, kun niitä metsästettiin niiden öljyn ja sulkien vuoksi. Vuonna 1971 Volunteer Pointilla eli enää 30 lisääntyvää aikuista ja alle kymmenen poikasta. Onneksi ihminen joskus myös viisastuu ja näitäkin upeita lintuja ryhdyttiin suojelemaan. Tänä päivänä kuningaspingviinien tila on vakaa, eivätkä ne ole uhanalaisia. Ihminen onnistuu onneksi tekemään myös hyvää ja korjaamaan omia virheitään.

Suurin kuningaspingviiniyhdyskunta Falklandinsaarilla

Volunteer Pointilla elää tällä hetkellä yli 1000 lisääntyvää kuningaspingviiniparia. Vuosittain aikuiseksi kasvaa noin 400-500 poikasta. Yhdyskunta on Falklandinsaarten suurin. Muillakin rannoilla voi nähdä kuningaspingviinejä, mutta pienempinä ryhminä. Falklandinsaarilla kuningaspingviinit ovat elinalueensa äärirajoilla, eivätkä voisi elää lämpimämmässä paikassa. Etelämpänä ja vielä eristäytyneempänä sijaitsevalla Etelä Georgian saarella elää huomattavasti suurempi yhdyskunta kuningaspingviinejä.Volunteer Pointin yhdyskuntakin oli kuitenkin hyvin vaikuttavan näköinen meille, jotka emme ole lajia koskaan ennen nähneet. Ovathan ne huomattavasti suurempia kuin mitkään ennen näkemämme pingviinit, noin 70-100 cm korkuisia. Kaukana taustalla siintää meri. Kaikki pingviinit ovat selkä aurinkoon päin kääntyneenä. Niistä lähtee hassu honottava ääni.

 

Poikasia ei ollut tähän aikaan vuodesta paljoa, mutta muutamia näimme.

Kaikki aikuiset pingviinit eivät tuntuneet olevan kovin lapsirakkaita ja pikkupingu sai pysytellä visusti vanhempansa kyljessä välttyäkseen muiden teräviltä nokilta.

Aivan liian pian meidän täytyi lähteä jo pois. Olisimme voineet ihastella pingviinejä tuntikausia, mutta valitettavasti meillä oli aikaa vain reilu tunti. Volunteer Point lukeutuu niihin paikkoihin, jonne olisi mahtava palata joskus uudelleen ajan kanssa. Kaukainen sijainti kuitenkin hankaloittaa asiaa. Toisaalta tuo sijainti myös suojelee näitä lintuja. Vuosittain Volunteer Pointilla vierailee noin 3000 turistia. Kuljettajamme kertoi, että seuraavana päivänä Falklandinsaarille oli tulossa kaksi suurta risteilijää ja Volunteer Pointillakin tulisi olemaan huomattavasti enemmän turisteja. Loppujen lopuksi aika pieni osa turisteista kuitenkaan on valmis lähtemään sinne hankalan matkan vuoksi. Pingviinejä ajatellen tämä on vain hyvä asia. Niiden luona vierailemista myös rajoitetaan ja vain 70 autoa päivässä sallitaan alueella. Meidän siellä ollessa autoja oli alle 10. Kun ihmiset vielä levisivät laajalle alueelle, tuntui todella siltä, että Volunteer Pointilla sai kävellä vain pingviinien keskellä ilman muita ihmisiä. Paikka on todella vaikuttava.

Voiko pingviini enää reppanammalta näyttää?

Onneksi tuokin yksilö piristyi hetkessä ja lähti viipottamaan puolelta toiselle keikkuen.

Kuten yleensäkin, paluumatka tuntui sujuvan nopeammin kuin menomatka. Silver Spirit tuli näkyviin lähestyessämme Stanleytä ja pysähdyimme ottamaan kuvan laivasta Falklandinsaarten edustalla.

Ehdimme vielä ostamaan pakollisen jääkaappimagneetin ja lähetimme kortit vanhemmillemme. Pian sitä jo istuttiinkin taas Silver Spiritin pelastusveneessä matkalla takaisin laivalle.

Laiva lähti liikkeelle klo 20 illalla. 98% matkustajista oli tuolloin illallistamassa, mutta me emme malttaneet. Auringonlaskua Falklandinsaarilla emme tulisi ehkä koskaan enää näkemään ja se näytti todella kauniilta. Ei tullut kyseeseen viettää tuota hetkeä syömässä.

Toisaalta The Grill ravintolassa illallistajilla oli melkoisen upeat maisemat. Iso osa ruokailijoista oli kietoutunut viltteihin, vaikka lämpölamput toivat hieman lämpöä. Viileä tuuli kuitenkin puhalsi siihen malliin, että me päätimme mennä myöhäiselle illalliselle pääruokasaliin, kun auringonlasku oli kuvattu.

Lyhyt visiitti Falklandinsaarilla oli ohi. Ihan pinon päällimmäisenä Falklandinsaaret ei uudelleen vierailtavien paikkojen listalla ole sen hankalan sijainnin vuoksi, mutta mikäli joskus elämässä rahaa tulisi olemaan enemmän kuin tarpeeksi, lähtisin erittäin mielelläni tuolle kaukaiselle saariryhmälle uudelleenkin. Mielelläni yhdistäisin samaan reissuun myös Etelä Georgian.