Joskus kauan aikaa sitten minulla oli mielikuva, että pingviinit asuvat arktisilla alueilla. Yhdistin niihin mielessäni jään ja lumen. Kenties se johtuu siitä, että luontodokumenteissa taidetaan useimmiten esitellä Antarktiksen valtavia kuningaspingviinejä. Mutta pingviinejä nähdäkseen ei välttämättä tarvitse pukeutua toppavaatteisiin. Ensimmäisen kerran näimme pingviinejä Australiassa Philip Islandilla (muistan tosin palelleeni silloin ja haaveilleeni toppatakista). Siellä pienet frakkiasuiset tyypit nousevat pimeän tultua merestä ja taapertavat pesäkoloihinsa. Tästä jokailtaisesta tapahtumasta on tehty melkoinen turistishow, mutta kuitenkin pingviinejä kunnioittaen. Turistien on istuttava hiljaa heille varatuilla penkeillä, jotta pingviinit uskaltavat nousta merestä. Niitä ei saa kuvata lainkaan, jotta salamavalot eivät häikäise niiden herkkiä silmiä. Philip Islandin pingviinien näkeminen oli omalla tavallaan upea kokemus, mutta ehkä hieman liian show-tyyppinen. Sitä paitsi muistot siitä ovat vain mielessä, kuvamateriaalia niistä ei jäänyt, lukuunottamatta niitä paria eksynyttä yksilöä, jotka näimme olimme nähneet aiemmin päivällä.

Etelä-Afrikassa on paikka, jossa tietääkseni pääsee kaikkein helpoiten maailmassa näkemään luonnonvaraisia pingviinejä. (Olen mielelläni väärässä tämän asian suhteen ja haluaisin kuulla, jos se jossain onnistuu vielä helpommin, huomioon ottaen lentomatkan Suomesta.) Meinasin ratketa riemusta, kun Etelä-Afrikkaan tutustuessamme luin tästä paikasta. 

Boulders Beach sijaitsee Simon’s Townissa reilun 40 kilometrin päässä Kapkaupungista ja sinne on hyvin helppo päästä bussilla tai vuokra-autolla. Me olimme varanneet majoitukset Simon’s Townista ja heitettyämme matkatavaramme huoneeseemme suuntasimme alkuillasta pingviinejä katsomaan. Emme ehtineet kävellä edes parkkipaikalta pois, kun näimme jo ensimmäiset pingut, jotka eivät piitanneet pätkääkään kameralla niitä osoittelevista turisteista.

Maltoimme sentään poistua parkkipaikalta ensimmäisten pingviinien luota, koska tiesimme jonkin matkan päässä olevan paaaljon enemmän näitä mustavalkoisia lintuja. Jo pelkästään maisemat olivat todella mahtavat, mutta kun niihin sisältyi lisäksi pingviinejä, oli paikka erittäin mahtava.

Näimme jo kaukaa, että rannassa oli melkoinen määrä pieniä taapertajia!

Boulders Beach kuuluu Pöytävuoren kansallispuistoon. Se on perustettu vuonna 1983 pingviinien suojelemiseksi. Alueella kulkee kaiteelliset kävelysillat (onko boardwalkille mitään suomenkielistä nimeä?), jotta ihmiset eivät kulje pingviinien seassa, vaan linnut saavat olla rauhassa. Näiden kävelysiltojen ansiosta pingviinejä pääsee katsomaan vaikka pyörätuolillakin.

Maksoimme alueelle 60 randin eli alle viiden euron kansallispuistomaksun. Joku haukkui sitä netissä kalliiksi, mutta meidän mielestämme se oli hyvin pieni hinta näin upeassa paikassa vierailusta. Etenkin, kun raha käytetään edes osittain pingviinien hyväksi. Pelkästään itselleen tuolla rahalla ei toki pingviinirantaa saa, vaan näkymät joutuu jakamaan muiden innokkaiden pingviinifanien kanssa. Meidän saapuessamme paikalle, siellä oli niin paljon porukkaa, että jouduimme hetken odottelemaan katselutasanteen reunalle pääsyä, mutta jonkin ajan kuluttua paikalla oli enää kourallinen ihmisiä.

Kaikki olivat pakkautuneet pääkatselupaikalle ja vastapäisellä tasanteella oli reilusti tilaa. Kun me siirryimme sinne, siellä ei ollut enää ketään.

Boulders Beach on kaunis paikka ja pingviinit olivat aivan mahtavia. Jos
jokin on hyvän mielen paikka, niin tämä. Eihän kukaan voi katsella
näitä vaappuvia ja kompastelevia olentoja muuten kuin leveä hymy
naamallaan!

Pingviinien joukkoon mahtui luonnollisesti sekä aikuisia että nuoria yksilöitä. Teinipingviinit olivat osittain melko rähjäisen näköistä porukkaa, kun pörröinen vauvan untuvapeite oli osittain jo lähtenyt ja alla odotti slimmi, mustavalkoinen sukeltajan asu.

Pingviinit eivät muuten ole mitenkään sattumalta mustavalkoisia. Kun ne uivat ja sukeltavat, valkoinen vatsa toimii suojavärinä, jotta alempana uivat saalistajat eivät huomaisi niitä niin helposti. Vastaavasti taas ylhäältä katsottuna musta selkä suojaa tummaa merenpohjaa vasten.

Näitä kuvia katsoessa voi näyttää siltä, että pingviinejä on paljon. Afrikanpingviini on kuitenkin uhanalainen laji. 1800-1900-vuosituhannen vaihteessa pingviinejä uiskenteli Etelä-Afrikan ja Namibian rannikoilla 3-4 miljoonaa. Vuoteen 2000 mennessä määrä oli tipahtanut 200 000 yksilöön. Vuonna 2010 afrikanpingviinejä oli enää 55000. Pingviinien on todettu olevan hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Saasteiden ja öljyvalumien lisäksi kohonnut ilmaston lämpötila on vähentänyt niiden pääravintoa, kaloja. Jos afrikanpingviinien määrä laskee yhtä voimakkaasti kuin edeltäneinä vuosina, laji kuolee sukupuuttoon 15 vuoden sisällä (lähde).

Boulders Beachilla pingviinejä pyritään auttamaan kaikin tavoin. Päärannalla ei luonnollisestikaan saa kävellä, eikä sen edustalla saa edes meloa. Lisääntymistä pyritään tukemaan keinotekoisilla pesäkoloilla.

Boulders Beachin yhdyskuntaan kuului vuonna 2011 reilut 2000 pingviiniä. En löytänyt sitä tuoreempaa lukua. Ehkäpä lintuja on sen verran työlästä laskea, ettei niitä ynnätä yhteen ihan joka vuosi. Toivon kovasti, että pingviinien määrä lähtisi nousuun.

Boulders Beach on se kaikkein tunnetuin paikka nähdä pingviinejä Etelä-Afrikassa, muttei suinkaan ainoa. Tulossa on siis jossain vaiheessa toinenkin pingviinipostaus. Pysyhän kanavalla ja kerro:

Voiko kukaan olla pitämättä pingviineistä?!