Varatessamme lentoliput Etelä-Afrikkaan meillä oli mielessä safariloma. Mitä enemmän perehdyimme maahan, sitä moninaisemman ymmärsimme matkastamme tulevan. Olen aivan ihastunut Etelä-Afrikan luontoon ja eläimiin. Tämä aamupäivä, josta nyt kerron teille, on yksi esimerkki siitä miten helppoa tuohon maahan on ihastua.

Jutellessani ennen matkaa erään tuttuni kanssa, hän kehui meille pientä Hermanus -nimistä kylää, joka sijaitsee noin 120 kilometrin päässä Kapkaupungista. Koska pidän enemmän pienistä kylistä kuin suurkaupungeista, halusin tämän paikan meidänkin matkasuunnitelmaan. Vasta ryhtyessäni ottamaan selvää paikasta, minulle selvisi, että kyseessä on yksi Etelä-Afrikan suosituimmista valaanbongauspaikoista ja WWF on listannut Hermanuksen 12 maailman parhaimman valaiden katselupaikan joukkoon.

Etelänmustavalaat saapuvat Antarktikselta lisääntymään Walker Bayn alueelle, jolla Hermanus sijaitsee. Valaita on mahdollista nähdä heinäkuusta marraskuuhun. Parhaat kuukaudet ovat elokuusta lokakuuhun. Me saavuimme paikalle illalla 27. marraskuuta ja majapaikkamme isäntä kertoi suurimman osan valaista lähteneen jo jatkamaan matkaansa. Tiesimmekin, että mahdollisuudet valaiden näkemiseen eivät olleet enää kovin hyvät, mutta emme olleet antaneet sen häiritä, olimmehan halunneet tulla Hermanukseen jo ennen kuin edes tiesimme valaista! Emme lähteneet enää illalla kokeilemaan onneamme valaiden näkemisen suhteen, vaan istuskelimme ihastuttavan B&B huoneen terassilla viiniä nauttien.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme rantaan. Paikka oli kaunis ja olin tyytyväinen, että olimme tulleet Hermanukseen, vaikka emme näkisi ensimmäistäkään valasta. (Olimmekin liikkeellä hieman sillä asenteella, että ”ei täällä kuitenkaan mitään näy”.) Hermanus edusti idylliä ja hyvin turvallisen tuntuista Etelä-Afrikkaa. Poiketen käytännössä kaikista muista käymistämme paikoista, siellä ei ollut kovinkaan monen talon ympärillä suoja-aitoja lainkaan. Hermanus tuntui paikalta, jonne voisin mielelläni muuttaa, ellei nyt pysyvästi, niin ainakin joksikin aikaa.

En tiedä mikä onni meitä taas potkaisi, mutta oltuamme rannassa korkeintaan kaksi minuuttia, hihkaisin ”VALAS”! Hermanuksessa valaita voi tosiaan nähdä rannalta käsin. Ei tarvitse lähteä erilliselle valasristeilylle, kuten Alaskassa (lue postaukset täältä ja täältä), vaikka sekin on toki mahdollista. Koko Hermanuksen edustalla oleva ranta on täynnä opaskylttejä valaiden bongauspaikoille ja siellä on myös parkkipaikkoja autolle. Rannassa kulkee myös hyvät polut, jotka tuntuivatkin olevan aamu-ulkoilijoiden suosiossa.

Näkemäni valas oli menossa meistä pois päin. Hyppäsimme autoon ja kurvasimme paikkaan, jonka suuntaan arvioimme valaan olevan matkalla. Ja siinä se sitten olikin. Ajattele, jos voisit katsella valaita oman talosi kuistilta tai parvekkeelta, kuten täällä asuvat ihmiset. Olin aivan valmis muuttamaan Etelä-Afrikkaan. Rannan polkuja pitkin olisi mukava lenkittää koiria ja ihastella samalla valaita.

Meni hetki ja totesimme, ettemme katselleetkaan yhtä, vaan itseasiassa kahta valasta. Äidillä taisi olla poikanen mukana, joka pysytteli visusti sen vierellä.

Toki me olisimme toivoneet, että valaat olisivat hyppineet ja läiskytelleet pyrstöjään, mutta sellaisen näkeminen on ymmärtääkseni harvinaista herkkua. Oli kuitenkin upeaa nähdä jälleen valaita ja nähdä niitä tällä kertaa rannalta käsin. Syvä vesi rannassa mahdollistaa niiden tulemisen lähelle rantaa ja lähelle ne todella tulivat!

Eipä valaista veden yläpuolelta kovin hyvää kokonaiskuvaa saanut, mutta kyllä sen koon käsitti ja valtavia otuksia ne ovat! 

Kun valaat olivat jatkaneet matkaansa kyseisen rantakallion edustalta kohti kaupunkia, näimme rannalla suurinpiirtein ikäisemme pariskunnan. He menivät tähyilemään merelle ja kävin kysymässä ovatko he nähneet valaita. He pudistelivat hieman onnettoman näköisenä päätään ja kertoivat, etteivät olleet nähneet yhtään valasta edellisenäkään päivänä. Heille tuli melkoinen hoppu, kun kerroimme, että kaksi valasta ui juuri kaupungin suuntaan ja heillä on hyvät mahdollisuudet nähdä ne vähän matkan päässä. Meillä oli ollut jälleen kerran ihan mieletön tuuri, kun bongasimme nuo kaksi valasta heti rantaan tultuamme! 

Me stoppasimme vain nopeasti Hermanuksen viihtyisän, mutta ymmärrettävästi hyvin turistisen keskustan kohdalla. En siis keskity tässä postauksessa itse kylään, mutta voit lukea siitä lisää Rennosta matkablogista. Minä siirryn nimittäin aamupäivän seuraavaan kohteeseemme!

Kirjoitin jokin aika sitten Boulder’s Beachin pingviineistä. Kyseessä on yksi neljästä mantereella elävästä afrikanpingviiniyhdyskunnasta. Boulders Beachin pingviinit ovat hyvin tunnettuja ja niitä käy katsomassa iso osa Kapkaupungissa ja Hyväntoivonniemellä vierailevista turisteista. Kun suuntasimme Hermanukseen näimme lähes sattumalta turistikartassa melkein matkan varrella sijaitsevan kylän kohdalla merkinnän ”penguins”. Otimme samantien paikasta hieman lisää selvää ja niin me päädyimme näkemään myös tämän, noin 3600 yksilöä käsittävän pingviiniyhdyskunnan Betty’s Bayssa.

Betty’s Bayn pingviinit elävät alueella, jossa ennen oli Stony Pointin valaanpyyntiasema. Siinä missä Boulder’s Beachilla on hiekkarantaa ja valtavia, sileitä kiviä, Stony Point on jotain aivan muuta. Paikka on karu, mutta samalla äärettömän kaunis, kun aurinko kimmeltää vedessä ja vieressä kohoavat kukkulat.

Muutaman euron suuruista sisäänpääsymaksua vastaan pääsee kävelysillalle ihastelemaan pingviineitä.

Ensin niitä näkyy pieni ryhmä…

…ja pian aivan valtavasti.

Rannan toisella puolella vuoret kohoavat melkein kuin merestä ja näkymä on vaikuttava.

Betty’s Bayn kylän asukkaat ja pingviinit asuvat kauniilla paikalla. Yhteiselo
kylän asukkaiden ja pingviinien välillä ei kuitenkaan suju aina
aivan mutkattomasti. Kasvavalle pingviiniyhdyskunnalle on annettu hyvä
siivu rannasta, mutta alue on rajattu ja
vastassa on aita. Nämä pingviinit ovat onnistuneet pääsemään Brittien Dailymailiin
asti murtautumalla aidan ali ja häiriköimällä kylän asukkaiden
pihoissa. Onhan se nyt vallan kamalaa, jos pihassa kävelee pingviineitä!

Afrikanpingviineitä kutsutaan myös jackass (suomeksi aasi) pingviineiksi. Nimityksellä ei ole mitään tekemistä itsetuhoisen, valkokankaalla ja TV:ssä esiintyneen amerikkalaisen miesporukan kanssa, vaan nämä pikkutyypit yksinkertaisesti kuulostavat aasilta. Kaikki eivät varmaan tiedä miltä aasit kuulostavat, mutta kerrottakoon nyt vain, ettei se mikään kaunista kuultavaa ole.

Lentopingviini!

Turvallinen laskeutuminen.

Afrikanpingviinit eivät ole ainoa uhanalainen eläinlaji, joka elää Stony Pointissa. Tämä toinen laji vain ei herätä ihmisissä samanlaista ihastusta, vaikkei käsittääkseni myöskään vihastusta. Nämä alla näkyvät linnut ovat matalikkomerimetsoja ja niitä on koko maailmassa enää noin 5000 yksilöä.

Matalikkomerimetsoihin verrattuna afrikanpingviinejä on paljon, mutta kuten Boulder’s Beachin pingviineistä kertovassa postauksessa kirjoitin, ei näiden pienten, lentokyvyttömien lintujenkaan tilanne ole hyvä.

Huh, pakko vain toistella, että Etelä-Afrikka on ihmeellinen. Meillä tämä päivä oli erityisen tehokas, koska valasbongausten ja pingviinien ihastelun jälkeen suuntasimme vielä Pöytävuorelle.

Mitäs mieltä te lukijat olette, kumpi pingviinipaikka kiinnostaisi enemmän Betty’s Bay vai Boulder’s Beach?