Borneon orangit – Sepilokin orankien kuntoutuskeskus

Kuka ikinä keksiikään matkustaa Borneoon, haluaa varmasti nähdä orankeja. Nämä punaruskeat suuret apinat ovat lähestulkoon synonyymi tuolle maailman kolmanneksi suurimmalle saarelle. Orangit ovat Aasian suurimpia kädellisiä. Isoimmat urokset ovat kunnioitettavan kokoisia ja saa isommankin miehen väistämään. Orankeja ei kuitenkaan näe Borneolla ihan missä tahansa, koska laji on äärimmäisen uhanalainen. Niiden määrä on vähentynyt dramaattisesti ja tänä päivänä Borneossa onkin enää vain tiettyjä alueita, joilla orangit elävät ja jossa niitä on mahdollista nähdä.

Siinä missä monia Afrikan eläimiä on helppo bongailla safariauton kyydissä savannilla, elävät orangit sademetsässä, jossa näkyvyys on minimaalinen. Siksi Kinabatanganin joen veneretket ovat yksi parhaista vaihtoehdoista nähdä luonnossa eläviä orankeja. Silloinkaan ei ole mitään takuita niiden näkemisestä ja usein orangit ovat kaukana. Sen sijaan on melko taattua nähdä orankeja Sepilokin orankien kuntoutuskeskuksessa. Sepilokissa orangit elävät vapaana 43 neliökilometrin suuruisella, aitaamattomalla alueella, joten mistään eläintarhasta ei ole kyse. Kyseinen paikka on kuntouttanut apua tarvitsevia orankeja Sabahin osavaltiossa jo vuodesta 1964 alkaen. Voimme hyvillä mielin suositella tätä paikkaa, jossa syystä tai toisesta rankan kohtalon kokeneita orankeja kuntoutetaan elämään vapaudessa.

 

Orankien karut kohtalot

Borneolla orankien suurin uhka on metsien hävittäminen öljypalmu- ja akaasiapuuviljelmien tieltä. Orankeja myös tapetaan satunnaisesti ruoaksi tai poikasten vuoksi. Emo tapetaan ja poikanen myydään lemmiksiksi. Maanviljelijät tappavat orankeja tietämättömyyttään suojellakseen viljelmiä, vaikka orangit eivät edes vahingoittaisi viljelmiä. Näiden kaikkien syiden vuoksi orankien määrä on tippunut 150 000 yksilöllä pelkästään viimeisen 16 vuoden aikana. Nyt borneon orankeja arvioidaan olevan jäljellä enää 70 000 – 100 000 yksilöä. (Lähde)

Sepilokissa autetaan juuri yllämainituista syistä karun kohtalon kokeneita orankeja. Osa alueella elävistä on ollut lemmikkejä, eivätkä koskaan eläneet vapaudessa. Niitä opetetaan elämään kuten orangin kuuluu, jotta se pärjäisi luonnossa. Osa alueella elävistä orangeista on löytynyt huonossa kunnossa, koska niiden elinalueelta on kaadettu metsä, eivätkä ne enää löydä ruokaa tai suojaa. Sepilokissa orangeista pidetään hyvää huolta ja on pitkälti niistä itsestä kiinni miten riippuvaisiksi ihmisistä ne jäävät. Osa tulee vielä hakemaan helppoa ja ilmaista ruokaa pidemmänkin ajan jälkeen, mutta kaikkia ei enää ruokintapaikoilla näy, kun ne itsenäistyvät. Ruokintapaikoilla tarjoillaan orangeille melko tylsää ja yksipuolista ruokaa, jotta se kannustaisi niitä lähtemään etsimään houkuttelevampaa ruokaa muualta sademetsästä. Joskus saattaakin käydä niin, ettei ruokintapaikalle tule yhtään orankia. Tämä on vierailijoille kurja juttu, mutta kertoo itseasiassa siitä, että kuntoutuksessa on onnistuttu.

Ruokintapaikoilla parhaat mahdollisuudet nähdä eläimiä

Sepilokin keskus on avoinna vieraille vuoden jokaisena päivänä. Vierailuajat on kuitenkin rajoitettuja kolmeen tuntiin aamupäivällä ja kahteen tuntiin iltapäivällä. Välissä klo 12-14 on tauko, jolloin alue rauhoitetaan, eikä sinne päästetä turisteja. Me majoituimme aivan orankikeskuksen lähellä ja käytimme ajan tehokkaasti vierailemalla alueella sekä aamu- että iltapäivällä. Onneksi näin, koska aamupäivällä orankisaldo oli huomattavasti heikompi kuin iltapäivällä. Ryhmien mukana matkustavat ovat alueella vain joko aamulla tai iltapäivällä. Me halusimme saada vierailusta enemmän irti.

Luimme etukäteen sekä ylistäviä kommentteja paikasta kuin myös, että Sepilok on kuin eläintarha. Ymmärsimme mistä viittaus eläintarhaan tulee, kun vierailimme ihan aluksi uudehkolla alueella, jossa hyvin nuoria orankeja opetetaan vasta kiipeilemään. Nämä ovat kuntoutuksessa vielä hyvin alkuvaiheessa. Nämä orangit ovat ruokintapaikalla ulkona, mutta niitä katsellaan sisätiloista ”katsomoista” ja välissä on lasiseinä. Tämä on orankien itsensä hyväksi. Nämä nuoret ihmisapinat ovat hyvin herkässä vaiheessa, eikä niiden haluta olevan liikaa kontaktissa ihmisten kanssa. Niiden touhuja on hauska katsella, vaikka välissä onkin lasiseinä. Tämä on alueen toinen ruokintapaikka.

Me pidimme enemmän ns. ulkoruokintapaikasta. Siellä ei ole välissä lasiseiniä. Sinne tulevat orangit ovat jo itsenäisesti alueella liikkuvia, mutta tulevat vielä silloin tällöin hakemaan helppoa ruokaa. Aamulla ruokintapaikalle tuli vain yksi oranki, mutta kaikki olivat tottakai siitäkin iloisia. Tämän yksilön lähdettyä pois paikan valtasivat makakit ja kävi siellä muutama oravakin osingoilla.

Menimme takaisin sisäruokintapaikalle, mutta siellä nuoret orangit oli jo viety pois alueelta vierailijoiden katseiden ulottumattomiin. Jäimme rakennuksen ulkopuolelle hetkeksi ihmettelemään mitä seuraavaksi, kun huomasimme tumman olennon liikkuvan jonkin matkan päässä. Sieltä käveli äiti-oranki vauva sylissään meitä kohti! Pääsimme näkemään sen melko läheltä ennen kuin se hävisi puiden sekaan. Päätimme palata alueelle uudelleen vielä iltapäivällä, koska tuskin uutta tilaisuutta orankien näkemiseen samalla tavalla olisi tiedossa ihan lähivuosina, ehkei koskaan. Kävimme vain ihanassa majoituksessamme, Sepilok Nature Resortissa, syömässä lounaan välissä ja palasimme takaisin alueelle.

Onnistunut iltapäivä orankien luona

Iltapäivä olikin sitten menestys. Emme ehtineet aluksi edes kummallekaan ruokintapaikalle, kun näimme kävelyreitiltä kaksi orankia puussa keikkumassa. Ei mennyt kauaa, kun toinen orangeista siirtyi kävelysillan kaiteelle kävelemään ja olimme pian nenätysten sen kanssa. Sepilokin henkilökuntaa oli samantien paikalla varmistamassa, että turistit ja orangit eivät ole liian lähellä toisiaan. Oli aika uskomatonta olla niin lähellä orankia ja kävellä vain metrien päässä siitä. Muutamat muutkin paikalle juuri sillä hetkellä sattuneet turistit olivat ihan haltioissaan.

Aina vain parani, kun aivan kävelysillan vieressä olevassa puussa oli oranki vauvansa kanssa ja toinenkin oranki tuli vielä näiden kahden luokse. Saimme ihastella niitä läheltä ja ne eivät piitanneet meistä ihmisistä mitään, vaan keskittyivät puussa omiin puuhiinsa. Oranki-äiti rakensi puuhun pesää yötä varten. Orangit viettävät noin 90% elämästään puussa ja tekevät puuhun myös pesän, jossa ne nukkuvat. Poikanen on äitinsä mukana hyvin tiiviisti ensimmäiset seitsemän vuotta ennen kuin orankinaaras saa seitsemän vuoden jälkeen seuraavan poikasensa. Silloinkin nuori oranki kulkee vielä pitkään äitinsä seurassa ja itsenäistyy vasta noin 15-vuotiaana. Uhanalaisten orankien populaatiota ei siis käännetä nousuun kovin nopeasti, koska ne lisääntyvät hyvin hitaasti.

Iltapäivällä ulkoruokintapaikalle tuli kaksi orankia, joista toisella oli vielä pieni, viisiviikkoinen, vauva mukanaan. Se oli jotain niin suloista keikkuessaan ja kiipeillessään banaanit kädessä, että emme olisi millään malttaneet lähteä pois paikalta. Valitettavasti pari tuntia kului aivan liian nopeasti ja jouduimme poistumaan alueelta vastahakoisesti.

Meille jäi Sepilokista positiivinen kuva, kun olimme siellä ajan kanssa ja saimme ihastella eläimiä omaan tahtiimme. Siellä tehdään hyvää työtä orankien eteen. Lipputulot käytetään eläinten hyväksi ja lisäksi rahaa saadaan lahjoituksista ja orankien ”adoptoinnista”. On suunnattoman surullista, että nämä viisaat ihmisapinat on ajettu niin ahtaalle ja niiden elinalueet ovat vaarassa kadota. Orangit eli malesian kielellä metsien miehet ovat upeita eläimiä. Toivottavasti tulevaisuus kääntyy vielä nykyistä positiivisemmaksi niiden osalta.

 

Käytännön tietoa vierailijoille:

Sepiloksissa vierailu maksaa 50 MYR eli tämän hetkisellä kurssilla noin 11 euroa. Lisäksi peritään kameramaksu 10 MYR, jos haluaa ottaa kameran alueelle. Yli 400 mm linssi katsotaan ammattimaiseksi kuvaukseksi ja siitä joutuu pulittamaan huomattavan summan rahaa. Samalla lipulla saa mennä sisälle saman päivän aikana sekä aamulla että iltapäivällä. Alueelle ei saa ottaa mukaan mitään laukkua tai edes vesipulloa, vaan kaikki tavarat tulee jättää maksuttomaan säilytykseen vierailun ajaksi. Lisätietoja Orangutan Appealin sivuilta. 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram