Image Alt

Afrikka

Pitkästä aikaa tervehdykset täältä eteläiseltä pallonpuoliskolta! Tässä on ehtinyt vierähtää melkein viikko edellisestä postauksesta. Syynä siihen on olemattomat nettiyhteydet. Monessa paikassa netti toimii pelkästään kännykällä, läppärillä verkkoa ei löydy välttämättä ollenkaan tai signaali on niin heikko, ettei netti toimi. Mutta odottakaas vain, kun pääsemme täältä takaisin

Kaupallinen yhteistyö Khulu Ivory Lodgen kanssa. Huhhahhei! Tässä ei ole todellakaan ehditty istuskella koneen ääressä. Olemme päässeet aivan tosissamme lomamoodiin saavuttuamme Hwangen kansallispuiston lähelle Khulu Ivory Lodgeen*. Instagram-tiliämme seuraavat saattoivatkin jo nähdä pari ensivilausta sieltä. Tässä muutama kuva parin viime päivän tapahtumista tänne bloginkin puolelle! Meillä oli

Zimbabwessa ollaan, mutta ei se kuulkaas ollut helppoa, ei ollenkaan. Välillä meinasi jo usko loppua sen suhteen, että pääsisimme koskaan rajan yli. Nyt kuitenkin katselen auringonnousua täällä entisessä Rhodesiassa ja odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsemme tänään Hwangen kansallispuistoon täältä Bulawayon suurkaupungista. Lähdimme eilen aamulla puoli kahdeksan

Kirjoitettu 17.10. illalla. Julkaistu 18.10. aamulla nettiyhteyden jälleen toimiessa. Täällä ollaan! Etelä-Afrikassa, Polokwane-nimisessä kaupungissa, jossa jakarandapuut ovat kauneimmillaan. Matka tänne ei ollut lyhyt, eikä se mennyt aivan kuten piti, mutta nyt on hyvä fiilis.  Jakarandapuita Polokwanen kadun varsilla. Lensimme eilen 18:40 Helsinki-Vantaalta Tukholmaan. Taloutemme lentovarausmestari oli varannut meille sellaisen

Meidän ei ollut tarkoitus lähteä heti toisena vuotena putkeen Afrikkaan. Meillä oli kiikarissa aivan muut kohteet. Mutta niin siinä vain pääsi käymään, että pakkaamme laukkumme puolentoista kuukauden kuluttua ja hyppäämme jälleen Johannesburgiin laskeutuvaan koneeseen. Ja olen siitä aivan innoissani. Matkan loppuhuipennus sijoittuu meille viime vuodesta tuttuun

Miten eläinlapset voivatkin olla niin suloisia? Ihan kaikki vieläpä. Jopa pahkasian poikanen hurmaa pikkutöpselikärsällään, vaikka aikuisena näitä eläimiä ei ehkä nimeäisikään kymmenen kauneimman joukkoon. Keskipäivän pysähdyksellämme Krugerin eräällä levähdyspaikalla jäimme pitkäksi aikaa ihastelemaan apinan poikasten keikkumista puun oksilla. Tuli siinä muutamaan otteeseen mietittyä tekeekö apinaäidin koskaan

Vietimme viime marraskuussa Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuistossa reilut neljä päivää. Olen kirjoittanut parista ensimmäisestä päivästä, mutta en päivistä niiden jälkeen. Ajattelin, ettei kukaan jaksa viikosta toiseen toistuvia safaripostauksia. Toinen syy miksi en postannut niistä heti, oli ajatus säästellä niitä ja ripotella ihania safarikuvia myöhemmin tänne aina silloin

Varatessamme lentoliput Etelä-Afrikkaan meillä oli mielessä safariloma. Mitä enemmän perehdyimme maahan, sitä moninaisemman ymmärsimme matkastamme tulevan. Olen aivan ihastunut Etelä-Afrikan luontoon ja eläimiin. Tämä aamupäivä, josta nyt kerron teille, on yksi esimerkki siitä miten helppoa tuohon maahan on ihastua. Jutellessani ennen matkaa erään tuttuni kanssa, hän kehui

Aika: 27.11.2014 Paikka: Kapinniemimaa, Etelä-Afrikka Aamu valkeni aavistuksen pilvisenä, mutta onneksi aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Olimme alunperin suunnitelleet lähtevämme liikkeelle aikaisin aamulla, mutta edellisenä iltana päätimmekin, että nauttisimme rauhallisesta aamusta. Tomi oli nimittäin järjestänyt minulle pienen yllätyksen. Hän oli hoitanut matkan loppupään majoitukset, enkä tiennyt ollenkaan mitä odottaa.

Joskus kauan aikaa sitten minulla oli mielikuva, että pingviinit asuvat arktisilla alueilla. Yhdistin niihin mielessäni jään ja lumen. Kenties se johtuu siitä, että luontodokumenteissa taidetaan useimmiten esitellä Antarktiksen valtavia kuningaspingviinejä. Mutta pingviinejä nähdäkseen ei välttämättä tarvitse pukeutua toppavaatteisiin. Ensimmäisen kerran näimme pingviinejä Australiassa Philip Islandilla (muistan

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on