Pitkästä aikaa tervehdykset täältä eteläiseltä pallonpuoliskolta! Tässä on ehtinyt vierähtää melkein viikko edellisestä postauksesta. Syynä siihen on olemattomat nettiyhteydet. Monessa paikassa netti toimii pelkästään kännykällä, läppärillä verkkoa ei löydy välttämättä ollenkaan tai signaali on niin heikko, ettei netti toimi. Mutta odottakaas vain, kun pääsemme täältä takaisin kotimaan kamaralle! Olemme taas monen monta kokemusta rikkaampia ja haluamme tietenkin jakaa ne teidän kanssanne mahdollisimman pian!

Siirryimme Victorian putousten jälkeen Botswanan puolelle Kasaneen. Uskokaa pois, tämä rajan ylitys oli miljoona kertaa mukavampi kuin Beitbridge, vaikka omat omituisuutensa tuollakin rajalla oli. Kuuma ja aurinkoinen Botswana oli kuitenkin turisteja kohtaan huomattavasti vastaanottavaisempi kuin naapurimaa Zimbabwe.

Botswana on kuitenkin tunnettu hyvin kalliina matkakohteena. Tasokkaat safarimajoituspaikat ovat joka maassa kalliita, mutta Botswanassa hinnat ovat vielä naapurimaitakin korkeammalla. Myöskään omalla autolla kansallispuistoon ajelu ei tullut kyseeseen, koska puistoihin ei ole asiaa ilman nelivetoista autoa. Onneksi meille tarjoutui blogiyhteistyön merkeissä tilaisuus kokea jotain sellaista, joka olisi muuten ollut matkabudjetin puolesta ulottumattomissamme. Tunnettu ja arvostettu, tasokkaita safarimatkoja järjestävä Wilderness Safaris lennätti meidät Kasanesta pienlentokoneella kahdeksi yöksi ylelliselle safarilodgelleen Linyantin  alueelle. Linyanti on Choben kansallispuiston raja-alueella. Se on hyvin, hyvin kaukana kaikesta.

Istuessamme kuusipaikkaisessa pienlentokoneessa kahden vanhemman amerikkalaisrouvan ja lentäjän kanssa, tunteet vaihtelivat epäuskosta valtavaan kiitollisuuteen. Katselimme alapuolellemme jäävää Choben kansallispuistoa ja näimme joen varsilla valtavia puhveli- ja norsulaumoja. Oliko tämä totta ollenkaan?!

Tuulisella säällä pienkonelento oli melkoisen pomppuinen. Pidän
lentämisestä ja olin aivan innoissani, kun pääsin ensimmäistä kertaa
ikinä pienlentokoneeseen. Totta puhuen olin kuitenkin hyvin helpottunut,
kun näimme 40 minuutin lennon jälkeen alapuolellamme kapean
hiekkakaistaleen, jota Linyantin Airstripiksikin kutsuttiin. Lentokenttä
nimitys olisi aivan liioittelua. Laskeutuminen oli kuitenkin yllättävän pehmeä, vaikka lentokoneen pyörät eivät koskettaneetkaan asfalttia, vaan nostattivat ilmaan hiekkapilven. 

Hiekkakiitotieltä ajoimme vielä tunnin verran safariauton kyydissä pehmeitä hiekkateitä kohti parin tulevan yön majapaikkaamme. Kellon viisarit osoittivat suoraan pohjoiseen, aurinko porotti taivaalta kuumana ja lämpömittari kohosi lähelle 40 astetta. Ei siis ollut lainkaan ihme, ettemme nähneet tuollaisella keskipäivän ajelulla värikkäitä lintuja kummempia eläimiä.

Perillä meitä odotti paratiisi. Kings Pool on premier luokan safarilodge ja se näkyy kaikessa. Ensimmäiset kaksi tuntia kuljimme vain ympäriinsä typerä hymy naamallamme ja nipistelimme itseämme. Oliko tämä totta ollenkaan! Mutta oli se.

Niin että tälläistä tänne Afrikan mantereelle.  Tällä hetkellä olemme Botswanan pääkaupungissa Gaboronessa. Minä kävin aamupalalla ja odottelen, että Tomi tulisi lentokentältä koneita kuvailemasta, jotta pääsemme jatkamaan matkaa jälleen Etelä-Afrikan puolelle. Olen tosin aavistuksen huolissani, koska sain juuri Tomilta tekstiviestin, että hän oli joutunut jo vartijan puhuteltavaksi lentokentällä kuvaillessaan. Sattumalta juuri tänään on Botswanan presidentti lentämässä Gaboronesta Kasaneen ja turvatoimet ovat ilmeisesti hieman tavanomaista tiukemmat.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram