Paikka: Kapinniemimaa, Etelä-Afrikka

Aamu valkeni aavistuksen pilvisenä, mutta onneksi aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Olimme alunperin suunnitelleet lähtevämme liikkeelle aikaisin aamulla, mutta edellisenä iltana päätimmekin, että nauttisimme rauhallisesta aamusta.

Tomi oli nimittäin järjestänyt minulle pienen yllätyksen. Hän oli hoitanut matkan loppupään majoitukset, enkä tiennyt ollenkaan mitä odottaa. Pidämme hyvistä hotelleista ja pienestä luksuksesta, mutta joka yö meillä ei ole pidemmillä matkoilla varaa majoittua kovin kalliissa paikoissa. Saavuttuamme boutique-hotelli Aqua Terraan ja astuttuamme sisälle, leukani todellakin loksahti auki. Ja niin loksahti Tomillakin, vaikka hän oli majoituksen varattuaan osannutkin odottaa hieman hienompaa paikkaa. Sisällä, yleisissä tiloissa oli noin 15 metrinen lasiseinä, josta avautui näkymä merelle ja se sama näkymä jatkui meidän huoneessamme.  Tähän maisemaan heräsimme aamulla!

Kuva on otettu parvekkeeltamme. Siis ihan meidän ikiomalta parvekkeelta, jossa on infinity pool. Tomi oli varannut meille executive sviitin ja se oli kertakaikkisen upea. Tässä pari kuvaa edelliseltä päivältä ennen kuin ehdimme levitellä tavaramme pitkin huonetta.

Aqua Terra sijaitsee Simon’s Townissa ja Boulders Beach ja pingviinit melkein näkyivät parvekkeeltamme.

Aqua Terrassa oli vain kolme huonetta. Niinpä aamupalalla olikin aika jännä fiilis, kun istuimme kahdestaan pöydässä ja kokki kokkasi aamiaista pelkästään meille. Aamupala tosin oli melko samaa tasoa kuin hieman vaatimattomammissakin paikoissa, joissa olimme yöpyneet. Olin odottanut jotain extraa, mutta sitä ei ollut. Yö maksoi sen hetkisellä kurssilla 136 € (1800 ZAR) ja oli reilun parin viikon matkamme kallein, mutta ihan joka euron arvoinen. Voin suositella lämpimästi kyseistä paikkaa ja nimenomaan executive sviittiä, jossa on tuo mieletön parveke.

Autolla Hyväntoivonniemelle

Lähdimme ajelemaan vajaan 20 kilometrin päässä sijaitsevalle Cape Pointille ja Hyväntoivonniemelle vasta kymmenen aikoihin aamulla. Oikealla kohosivat korkeat kukkulat ja toisella puolen kimmelsi meri. Fiilis oli jälleen korkealla ja se kohosi entisestään, kun pysähdyttyämme tien sivuun saimme vahvistuksen sille, että merestä kohoavalla kalliolla näkyvät möykyt olivat tosiaankin hylkeitä. Mitään hyvää kuvaa niistä ei valitettavasti saanut, mutta maisemia tuli kuvattua senkin edestä.

Luulin, että Cape Point on Afrikan eteläisin kärki ja siellä kaksi merta, Intian ja Atlantin valtameret kohtaavat toisensa. Ihan niin se ei kuitenkaan mene. Eteläisin kärki sijaitsee noin 150 kilometrin päässä ja on nimeltään Cape Agulhas. Kaksi merta kohtaavat toisensa jossain Cape Pointin ja Cape Agulhasin välimaastossa. Selvää rajaa meressä ei kulje, mutta merten kohtaaminen on todellista ja siitä muodostuu vaarallisia virtauksia. 

Hyväntoivonniemi on Afrikan lounaisin kohta ja Cape Point taas on niemen kärki. Ne sijaitsevat kilometrin päässä toisistaan ja kuuluvat Pöytävuoden kansallispuistoon (johon kuuluu myös Boulders Beach). Valtavan kokoinen alue on kokonaan aidattu ja itselleni tuli positiivisena yllätyksenä miten paljon eläimiä siellä on mahdollista nähdä. Aivan ensimmäisenä näimme antilooppeja, mutta ne olivat kaukana. Alueella on mahdollista nähdä myös seeproja. Paviaaneista oli varoiteltu useaan otteeseen ja pian niitä näkyikin auton edessä, sivuilla ja takana.

Ajoimme ensimmäisenä Cape Pointille. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Vieressä kimmelsi meri ja edessä oli melkoinen nousu.

Koska minulla on polvi hieman heikossa hapessa, päädyimme ottamaan hammasratajunan ylös kukkulalle. Kävellen maisemista olisi varmasti saanut vielä enemmän irti.

Ihan ylös asti juna ei vienyt, vaan matkaa piti jatkaa vielä jalkaisin.

Maisemat ylhäältä olivat makoisat.

Kiipesimme ylös vanhan majakan luokse. Se ei ole enää käytössä, koska on sijoitettu siten, että se jäi usein sumun peittoon. Koko kärki on hyvin tuulinen paikka, mutta etenkin ylhäällä majakan luona tuuli tunki luihin ja ytimiin. Vaikka alhaalla oli ollut kuuma, ylhäällä mukaan otettu takki tuli tarpeeseen. Etelä-Afrikka on todellakin etelässä, ei päiväntasaajan lähellä, joten siellä ei todellakaan ole aina lämmin. Marraskuu kuuluu vielä kevätkuukausiin ja lämpötilat saattavat vaihdella paljonkin.

Cape Pointin jälkeen suuntasimme kohti Hyväntoivonniemeä. Matkanteko vain tyssäsi useaan otteeseen. Ensin piti pysähtyä kuvaamaan upeita maisemia…

…ja sitten strutseja! Meille tuli aivan yllätyksenä, että Hyväntoivonniemellä oli niin eläimellinen meno.

Katselimme strutseja niin intensiivisesti, että melkein ohitimme tämän hirviantiloopin (eland) aivan huomaamatta. Näitä emme nähneet Krugerissa (enkä tiedä onko niitä edes siellä).

Itse Hyväntoivonniemessä ei mielestäni ole paljoa nähtävää. Cape Point on hienompi, korkeampi ja kuvauksellisempi paikka. Me emme tosin lähteneet kiipeilemään Hyväntoivonniemen kallioille, joten en tiedä millaiset maisemat kukkulan takaa olisi auennut. Otimme vain perusturistipönötyskuvat ja käänsimme mersun nokan paluusuuntaan.

Kapin niemimaan kärki oli kuvauksellista kaikessa karuudessaan.

Tiet olivat hyväkuntoisia. Siinä missä Krugerin kansallispuistossa maasturi oli hyvä valinta, Kapin niemimaalla pärjäsi oikein mainiosti Mersulla.

Päivän viimeiseksi nähdyksi eläimeksi jäi tämä suloinen kilppari.

Suosittelen ehdottomasti vierailua Kapin niemimaan kärjessä, jos ikinä päädyt matkustamaan Kapkaupunkiin. Meidän kokemuksemme paikasta olivat positiiviset. Jos autolla “väärällä” puolella ajaminen ei innosta, retkitarjontaa löytyy ja paikalla oli nytkin pari bussiryhmää. Me ajelimme upeissa maisemissa Kapkaupunkiin, totesimme taivaan olevan kirkkaansininen ja suuntasimme vielä samana päivänä Pöytävuorellekin. Mutta se on jo ihan toinen tarina.  

Hirviantiloopin kuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat otettu Sonyn A6000-järjestelmäkameralla ja 18-105mm F4 objektiivilla.

P.s.