Image Alt

Author: Elina | Vaihda vapaalle

Jos olimme odottaneet Falklandinsaarilla vierailua, niin kyllä Ushuaiakin oli ollut mielessä monia kertoja. Kyseinen kaupunki on maailman eteläisin. Siellä käy lähes jokainen turisti, joka suuntaa kulkunsa Etelämantereelle laivalla, yli myrskyisän Draken salmen. Meillä tuota matkaa ei (valitettavasti) ollut edessä, mutta Ushuaiassa laivamme silti pysähtyi. Kun raotin aamulla sviittimme verhoja Silver Spiritillä,

Luksusristeilystä tulee mielleyhtymä lämmöstä, turkoosista merestä ja nautiskelusta laivan kannella. Ihan aina todellisuus ja mielikuvat eivät vastaa toisiaan. Laivayhtiötä siitä ei kuitenkaan voi syyttää, koska vaikka säähän voi varautua, ei siihen voi vaikuttaa. Silver Spiritin lähdettyä Falklandinsaarilta, kapteenimme kuulutti, että edessä on hyvin aallokkoiset olosuhteet. Ilta

Kun huristelimme viimeisimmällä matkalla pitkin Argentiinaa ja Chileä erinäisillä pikkukipoilla, tuli mieleen laskea missä kaikkialla sitä onkaan autoiltu. Saimme vihdoin laskusuorituksen toteutettua ja päädyimme kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen maahan. Lisäksi voisi vielä laskea mukaan muutamia itsehallintoalueita, kuten Aruba ja Caymansaaret. Neljäkymmentä maata taitaa olla aika paljon. Se

  Falklandinsaarten Volunteer Pointilla näkee vain onnellisia ihmisiä. Voisin väittää, että jokainen joka siellä kävelee, kuljeskelee ympäriinsä naurettavan leveä hymy naamalla. Sillä eihän kukaan voi katsoa pingviinejä hymyilemättä?! Nuo taapertavat, kömpelöt, mustavalkoiset tyypit ovat niin vietävän suloisia, ettei niitä voi olla rakastamatta. Tässä kaikille kevätmasennuksesta kärsiville hieman

Maata näkyvissä! Ei ole totta, valaita! Kirjaimellisesti juuri tällä tavalla alkoi Falklandinsaarten päivämme Silversean risteilyllä. Vetäessäni sviittimme verhot sivuun ja astellessani parvekkeelle, vastaan puski ensimmäisenä kova tuuli. Taivas oli kuitenkin kirkkaan sininen, eikä missään näkynyt pilven hattaraakaan. Laiva lipui kallioisten saarten ohitse. Siellä täällä jylhien kallioiden välissä

En ole koskaan haaveillut Atlantin ylityksestä tai muistakaan risteilyistä, joissa on enemmän meripäiviä kuin päiviä, jolloin pääsee satamaan. Kuten aiemmassakin postauksessa aihetta jo sivusin, olin etukäteen aavistuksen huolissani, kuinka päivämme 17 päivän risteilyllä sujuisivat. Olihan meillä edessä enemmän meripäiviä kuin satamapäiviä. Huh. Toisaalta pakkasin kyllä innoissani

Me ollaan Suomessa! Ja vieläpä ihanasti kotosalla. Kyllä oli taas kerran mahtava tulla kotiin, kun täällä odotti meitä valmiina ruokaa niin jääkaapissa kuin uunivuoassakin. Koirat on lenkitetty ja koti puunattu, sekä pihalta lumet kolattu. Onko kellään muulla näin mahtavaa koti-/koiranhoitopalvelua? En usko! Nyt kuitenkin pikainen silmäys menneeseen

Tälle matkalle pakkaaminen oli yksi haastellisimmista pakkauksista ikinä. Kun olin raahannut takkahuoneen divaanille kaikki tavarat ja vaatteet, jotka olisin halunnut ottaa mukaan risteilylle, tiesin jo kasaa katsomalla, etteivät ne kaikki tulisi mahtumaan matkalaukkuuni. Ei edes siitä huolimatta, että matkalaukkuni on markkinoiden suurimpia ja kevyimpiä. Tomi tuskaili

Risteilymme ohjelmassa oli Buenos Airesista lähdön jälkeen kaksi meripäivää. Ne menivät yllättävän nopeasti, eikä kolmaskaan meripäivä peräkkäin Silversean kyydissä olisi tuottanut pienintäkään tuskaa. Silti tuntui mahtavalta nähdä vaihteeksi maata ikkunasta. Olimme tilanneet aamupalan huoneeseemme, jotta pääsisimme mahdollisimman aikaisin maihin. Hovimestarimme tarjoili meille aamupalan sviittimme oleskelutilaan valkoiselle

Buenos Airesin satamaa ei voi sanoa kauniiksi. Se on oikeastaan kaikkea muuta. Silver Spirit oli laiturissa rumien konttien ympäröimänä. Siksi aavistus hohdokkuudesta puuttui, kun nousimme ensimmäistä kertaa Silversean varustamon laivan rappusia ja astuimme laivan kannelle. Tätä oli edeltänyt helpoin check-in ikinä. Jonoista ei ollut tietoakaan. Silversea

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on