Meripäivä jollaista ei haluaisi kokea
Luksusristeilystä tulee mielleyhtymä lämmöstä, turkoosista merestä ja nautiskelusta laivan kannella. Ihan aina todellisuus ja mielikuvat eivät vastaa toisiaan. Laivayhtiötä siitä ei kuitenkaan voi syyttää, koska vaikka säähän voi varautua, ei siihen voi vaikuttaa.
Silver Spiritin lähdettyä Falklandinsaarilta, kapteenimme kuulutti, että edessä on hyvin aallokkoiset olosuhteet. Ilta menisi vielä suht tasaisesti lipuessa, mutta yöllä tulisimme seilaamaan kovassa aallokossa. Pienen ikäni veneilleenä ja lukuisilla keinuvilla Itämeren risteilyillä olleena, olin alle kolmekymppiseksi asti kuvitellut, etten kärsisi merisairaudesta. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai onko siihen vaadittu vain tarpeeksi kovaa keikutusta, mutta pari vuotta sitten Alaskan risteilyllä tämä luulo kuitenkin tuli todistettua vääräksi. Siitä viisastuneena kävimme nyt hakemassa Silver Spiritin respasta matkapahoinvointilääkkeet. Se olikin fiksu veto, koska herätessäni yöllä neljältä, keikkui laiva siihen malliin, että päätin huitaista pillerin kitusiin ennen kuin jatkoin keinutuksessa uniani. Tomi sinnitteli seuraavaan aamuun ennen kuin hänenkin piti taipua ja nakata tabletti kurkkuun.
Sitä voisi kuvitella, että laivan kallistellessa puolelta toiselle, ulkona vihmoisi vettä ja taivas olisi synkkä. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan taivas oli kirkkaan sininen. Tuuli oli vain järkyttävän kova. Kapteeni kuulutti, että aallot olivat jopa kahdeksan metrisiä. Kuvia ei ole, koska ei tehnyt mieli astua parvekkeelle saatika laivan kannelle.
Keinuvista olosuhteista huolimatta menimme aamupalalle. Liikkuminen oli koomista, koska pystyimme kävelemään ainoastaan siksakkia seilaten käytävän reunasta toiseen. Myös vastaantulevat ihmiset liikkuivat samalla tavalla ja törmäyksen välttääkseen, oli pakko takertua toisinaan kaiteeseen. Heikkokuntoisimpia henkilökunta talutti käsipuolesta. Aamupalalla ei ollut ruuhkaa, mutta yllättävän moni oli silti selviytynyt syömään keikutuksesta huolimatta. Lievää huvitusta aiheutti aamupalan jälkeen käytävän kaiteiden reunoille metrin välein asetellut oksennuspussit. Silversealla näköjään kaikkeen varaudutaan tehokkaasti!
Pahoinvointilääkkeet pitivät pahan olon loitolla keikkumisesta huolimatta, mutta samalla ne väsyttävät ja voivat aiheuttaa hieman tokkuraisen olon. Tämä tuli huomattua ja päivä kului lähinnä torkkumalla ja valtavia aaltoja tuijottelemalla. Merenkäynti oli niin voimakasta, että kapteeni kuulutti suosituksen välttää turhaa liikkumista. Hän suositteli matkustajia pysyttelemään mahdollisimman paljon makuu- ja istumisasennossa. Täytyy myöntää, ettei kovin paljoa tehnytkään mieli liikkua paikasta toiseen. Yksi puhelu ja lounas kannettiin sviittiimme tarjottimella ja aseteltiin valkoiselle pöytäliinalle tarjoiltavaksi.
Siinä vaiheessa, kun kapteeni puolen päivän jälkeen kuulutti, että pahimman kiertääksemme saatamme joutua jättämään väliin seuraavana päivänä vuorossa olevan Ushuaian sataman, meinasi jo epätoivo iskeä. Falklandinsaarten jälkeen Ushuaia oli toiseksi eniten odottamamme satama. Mitä pidemmälle iltapäivä jatkui, sitä vähemmän laiva onneksi enää keikkui. Taivaalle oli ilmestynyt pilviä, mutta näkyviin oli tullut myös maata, emmekä olleet enää avomeren armoilla. Neljän jälkeen kapteeni jo kuuluttikin, että olemme jättäneet tuulisimmat alueet taaksemme ja seuraavana aamuna ihastelisimme auringonnousua Ushuaian satamassa. Elämä laivalla piristyi silmin nähden, kun käytävillä pystyi jo kävelemään kohtalaisen suoraan. Maisematkin näyttivät komeilta.
Merisairaus ei lomalla houkuttele
Etelämanner houkuttelisi matkakohteena, mutta sinne päästäkseen laivan tulee ylittää pahamaineinen Draken salmi. Voit lukea Tarinoita Maailmalta -blogista millainen sen ylitys voi pahimmillaan olla. Tämä meidän yhden päivän keikutus ei tainnut olla mitään siihen verrattuna! Olemmekin pariin otteeseen miettineet jääkö Antarktis kokematta jo ihan tuon hurjan matkan vuoksi.
Merisairautta voi ennalta ehkäistä ihoon kiinnitettävän laastarin avulla tai kokeilla esimerkiksi inkivääriä. Kovin aallokkoiset päivät merellä ovat kuitenkin niitä kokemuksia, joita ei niin paljoa lomalla kaipaisi. Kaikki eivät merisairaudesta kärsi. Naiset ovat sille alttiimpia kuin miehet ja alle kaksi vuotiailla lapsilla sitä harvemmin esiintyy. Oma matkapahoinvointini on onneksi aika lievää laatua ja lääkitykseen joutuu turvautumaan vasta, kun oikein pahasti keikuttaa. Esimerkiksi Karibian risteilyillä meno on aina ollut niin tasaista, ettei ole ollut pienintäkään pelkoa pahoinvoinnista.
Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa.
Teija
Voi ei, olen haaveillut Alaskan risteilystä, muttei ole tullut mieleenkään, että laiva keikuttaa varmasti Karibiaa enemmän (jossa laiva tosiaan ei juurikaan keinu). Etelämantereesta en voi edes uneksia merisairauden vuoksi. Tuo teidän matkapäivä kuulostaa minun painajaiseltani. Matkapahoinvointi on kyllä yksi kamalammista asioista, mitä tiedän. Se lamaannuttaa ihan täysin.
Elina / Vaihda vapaalle
Auttaako sulla mikään pahoinvointiin? Mulla ainakin pilleri tepsi tosi hyvin, mutta sitten on tosiaan muuten vain hieman töttöröö olo. Alaskan risteilyllä ainoastaan viimeisenä päivänä keikutti, jolloin mentiin melko avomerellä. Sulle voisi sopia sellainen risteily, joka alkaa Vancouverista ja päättyy sinne. Silloin laiva menee suurimman osan matkasta reittiä, jossa ei aallokkoa taida pahemmin olla. Meillä risteily Alkoi Vancouverista ja päättyi Alaskan Sewardiin.
Teija
Kyllä ne pahoinvointilääkkeet ihan hyvin auttaa. Galapagossaarilla kun asuimme pienessä laivassa viikon, popsin niitä sen kaksi päivässä, mitä niitä maksimissaan saa syödä.
Täytyykin muistaa tuo Vancouverista Vancouveriin -risteily sitten kun Alaskan risteilyjen varailu tulee ajankohtaiseksi.
Jerry / Pako Arjesta
Kiitos tästäkin postauksesta, koska muistaakseni juuri tätä kyselinkin etukäteen ennen reissuasi :). Harmillistahan tuo on, mutta silti erittäin tärkeää tietoa monille matkailijoille, joten hyvä, että kerrot myös niistä "ei niin ruusuisista" puolista.
Elina / Vaihda vapaalle
Ilman muuta haluan antaa kaikin puolin totuudenmukaisen kuvan reissusta. Ei aina kaikki matkalla ole vain ihanaa, vaikka sitä toki toivoisikin.
säppä
Apua mitä aaltoja ja keikutusta! Kiva että pääsitte kuitenkin odottamaanne Ushuaiaan. Siellä minäkin haluaisin joskus käydä. 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Jep 😀 Oli vähän erilainen risteilypäivä. Ushuaia oli kiva paikka, joten oli todella hyvä, että päästiin sinne!
Rva Kepponen
Ohhoh, olipas teillä kyytiä.
Skopolamiinia sisältävät korvan taakse laitettavat laastarit toimivat monella todella hyvin. Olen ollut isommalla porukalla laivalla Itämereä ylittämässä tosi pahassa kelissä ja kaikki laastarittomat makasivat huonovointisina hyteissään. Minulla oli kaiken varalta niitä myös Galapagoksen risteilyllä. Itse en tarvinnut, mutta ystäväni päätyi käyttämään.
Elina / Vaihda vapaalle
Täytyisi varmastikin hommata nuo laastarit, jos pienemmästäkin keikutuksesta tulisi paha olo. Toistaiseksi me olemme joutuneet turvautumaan lääkitykseen ainoastaan silloin, kun laiva keikkuu tosi pahasti eli kaksi kertaa. Jotkuthan taitaa reagoida kaikkiin, pieniinkin heilumisiin, jolloin tuollainen laastari on varmasti paikallaan koko risteilyn ajaksi.
Laura/ My post-University life
Joo, apua. Mä olisin ollut varmaan ihan paniikissa koska omaan liian vilkkaan mielikuvituksen mitä tulee laivoihin ja olisin varmaan pelännyt koko ajan että koko paatti uppoaa jos merenkäynti oli noin kovaa 🙂 Mä tulen aika helposti pahoinvoivaksi merellä ja muistan jopa että ekalla Karibian risteilyllä tulin pahoinvoivaksi ekana päivänä kun en ollut tottunut laivan keikuntaan…onneksi se pahaolo väistyi sitten pian. Mutta se on kyllä ikävää jos noin kovasti keinuttaa!
Iloinen Kulkuri
Itse en ole merisairaudesta ainakaan toistaiseksi kärsinyt, mutta kerran pidin itkevää ystävää kädestä koko Tallinna-Helsinki välin…Oma pelko taisi kadota siihen, että piti keskittyä huolehtimaan paniikissa olevasta ystävästä. Onneksi näitä on harvoin Itämerellä ja tästäkin jo vuosia!
Annika - Tarinoita Maailmalta
Auts, meripahoinvointi ei ole ikinä kiva… Etenkin noilla alueilla, joissa isot aallot ja vaihteleva sää ei ole mitenkään erikoista. Mun matkalla pahoinvointia lisäsi varmasti se, että laiva oli suht pieni, oletettavasti pienempi kuin nuo Silver Sean alukset – joille muuten haluaisin ehdottomasti joskus!! Olen työn kautta tutustunut yhteen niistä laivoista (nimi ei nyt kyllä muistu mieleen), mikä matkaa Etelämantereellekin ja huh se olisi aika elämys varmasti. Alaskan risteily minua kiinnostaa kans, samoin kuin Kanadan pohjoisosien ja itärannikon / Grönlannin risteilyt, siellä olisi varmasti vaikka ja mitä nähtävää!
Niin ja hei kiitos linkistä 🙂