Image Alt

Matkablogi

Falklandinsaaret osa 1 – luontomatkailijalle karun kaunista luontoa ja merieläimiä

Maata näkyvissä! Ei ole totta, valaita!
Kirjaimellisesti juuri tällä tavalla alkoi Falklandinsaarten päivämme Silversean risteilyllä. Vetäessäni sviittimme verhot sivuun ja astellessani parvekkeelle, vastaan puski ensimmäisenä kova tuuli. Taivas oli kuitenkin kirkkaan sininen, eikä missään näkynyt pilven hattaraakaan. Laiva lipui kallioisten saarten ohitse. Siellä täällä jylhien kallioiden välissä näkyi valkoisia hiekkarantoja. Olimme suuntaamassa myöhemmin päivällä yhdelle sellaiselle ja mietin olisiko joku horisontissa näkyvistä rannoista juuri se. Lämpötila tosin ei saanut haaveilemaan biitsipäivästä, mutta sellaista perinteistä rantapäivää ei ollutkaan tulossa, vaan jotain ihan muuta. Jotain parempaa.
Mutta ne valaat! Niitä oli joka puolella. Siellä täällä nousi vedestä suihkaus. Huusin Tomin katsomaan ja tietenkään hän ei uskonut. Eihän valaita pitänyt olla tähän aikaan vuodesta näin etelässä. Eivätkö ne olleet kaikki uineet Havaijille synnyttämään poikasia. Mutta pakko Tominkin oli uskoa, kun vedestä taas nousi pärskäyksiä.
Aamupalalla melkoisen moni tuijotti syödessään ulos ikkunoista (oli hieman liian kylmä ulkona syömiseen) kaulaansa venyttäen. Harvemmin sitä aloittaa aamunsa tuoreilla mansikoilla ja valaiden bongailulla. Valaat pysyivät kuitenkin melko kaukana, eivätkä halunneet tarjoilla meille turisteille mitään hyppyshowta. Silti jo pelkkä pärskäystenkin näkeminen sai ihmisillä hymyt naamalle ja olihan saapumisessa Falklandinsaarille muutenkin jo oma jännityksensä. Ei nimittäin ollut mitenkään varmaa, että sinne ylipäänsä päästäisiin.

Tuulisella paikalla sotaisa historia

Falklandinsaaret on eristäytynein paikka, jossa olemme käyneet. Nuo kaukaiset saaret sijaitsevat noin 500 kilometriä Argentiinan rannikolta itään. Meri ja ilmasto tuolla suunnalla eivät ole armollisia, vaan kaikkea muuta. Saarilla ei kasva luonnonvaraisena ainoatakaan puuta. Kaikki pääkaupunki Stanleyssa olevat kolme puuta on istutettuja (no en minä oikeasti tiedä onko niitä kolme vai kymmenen). Silti tuosta syrjäisestä, ankarasta paikasta on käyty melkoiset taistelut. Argentiinalaiset ja englantilaiset olivat alunperin saarilla samaan aikaan, mutta tietämättä toisistaan. Heidän molempien mielestä saaret kuuluvat heille. Syntymävuotenani 1982 Falklandinsaarilla käytiin sotaa ja valta on ollut siitä lähtien Iso-Britannialla. Argentinalaiset eivät kuitenkaan ole asetelmaan tyytyväisiä, vaan haaveilevat edelleen saariryhmän palauttamisesta heidän valtansa alle.
Kovat tuulet ovat yleisiä kevät-kesäkaudella (marras-maaliskuu). Risteilijät eivät pääse Falklandinsaarilla koskaan satamaan asti, vaan turistit viedään maihin tendereillä eli laivan omilla pelastusveneillä. Kovalla tuulella tämä ei onnistu, jolloin laivat jatkavat matkaansa pettyneet turistit kyydissään seuraavaan satamaan. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja meilläkin tämä uhka leijui koko ajan ilmassa. Lähdettyämme Puerto Madrynistä kapteeni ilmoitti, ettei sää lupaa hyvää. Onneksi sää muuttui kuitenkin meille suosiolliseksi.

Upeat valkoiset hiekkarannat, mutta ei ihmisiä

Silver Spiritin oli määrä olla perillä pääkaupunki Stanleyn edustalla puolen päivän aikaan. Menimme laivan keulabaariin (Observation Lounge) seuraamaan lipumistamme aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Falklandinsaaret koostuvat kahdesta pääsaaresta ja melkein kahdeksasta
sadasta pienemmästä. Kävi ilmi, että ne ensimmäiset aamulla näkemäni
maapläntit eivät olleet lähelläkään sitä paikkaa, jonne olimme menossa.
Keulabaarista pääsee myös ulkokannelle ja menimme uhmaamaan tuulta. Koskaan aiemmin en ollut pelännyt laivan kannella lentoon lähtemistä, mutta nyt se tuntui ihan todelliselta vaihtoehdolta. Koska näkyvissä oli kuitenkin jotain aivan uniikkia, oli pakko luottaa siihen, että alkuristeilyllä oli tullut jo tarpeeksi painoa lisää, jotta jalat eivät irtaantuisi laivan kannelta. Tukka lepattaen katselimme upeita, valkoisia hiekkarantoja, joilla näkyi paljon rannalla olijoita. Ihmisiä ei kyllä yhtään, pelkkiä pingviinejä.

Lento kerran viikossa, risteilijöitä kesäkaudella

Falklandinsaarille haluavan pitää ihan oikeasti haluta sinne. Sen verran eristyksissä paikka on. LAN lentää kerran viikossa Chilen Santiagosta Stanleyhin ja takaisin. Lento pysähtyy myös Punta Arenasissa ja välillä myös Argentiinan puolella. Sen sijaan risteilymatkustajat ovat saarella yleisempiä, vaikkakin huomattavasti lyhyempiaikaisia vierailijoita. Viime vuonna risteilijämatkustajien määrän arveltiin olevan vuoden loppuun mennessä jopa 60000 turistin verran. Todellisuudessa luku on pienempi, koska merenkäynti estää osan pääsemisen satamaan. Olen erittäin iloinen, että me saimme olla niiden turistien joukossa, jotka pääsivät rantaan asti.

Vetonaulana pingviinit

Tiesimme Falklandinsaaret jo etukäteen pingviiniparatiisiksi, joten ei ollut ollenkaan epäselvää mitä me haluaisimme saarella tehdä. Saariryhmällä elää viittä eri pingviinilajia. Tiesitkö muuten, että pingviinejä elää vain eteläisellä pallonpuoliskolla? Uusi-Seelanti, Australia, eteläisessä Afrikassa, Etelä-Amerikka, kaikki nämä paikat käyvät, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla näitä suloisia lentokyvyttömiä lintuja ei tapaa. Tästä juontaakin juurensa vitsi/kompakysymys; Miksi jääkarhut eivät syö pingviinejä? Koska eläinlajit asuvat eri pallonpuoliskoilla.
Tulimme siihen tulokseen monien eri lähteiden perusteella, että ykköspaikka Falklandinsaarilla nähdä pingviinejä on Volunteer Point. Me halusimme ehdottomasti nähdä kuningaspingviinejä, jotka ovat suurimpia pingviinejä Etelämantereen ulkopuolella (siellä elää keisaripingviinejä, jotka ovat suurimpia). Siihen ainoa oikea paikka tuntui olevan tuo vaikeasti tavoitettava ranta. Ei se kovin kaukana Stanleysta ollut, mutta asiaa hankaloittaa se seikka, ettei sinne mene tietä. Ainoa keino päästä Volunteer Pointiin on ottaa järjestetty retki, joka tehdään nelivetoisella maastoautolla. Olisimme voineet ostaa retken laivayhtiön kautta, mutta haluamme mielellämme tukea paikallisia yrityksiä ja totesimme pääsevämme siinä samalla myös puolet halvemmalla. Meidän piti vain löytää laivalta toinenkin pariskunta, joka haluai lähteä kyseiselle retkelle, että auto saataisiin täyteen. Tämä pariskunta löytyi risteilyn toisena aamuna viereisestä aamupalapöydästä.
Kun sitten tälläinen alla olevassa kuvassa näkyvä pelastusvene eli tender laskettiin alas, me rynnimme heti ensimmäiseen mahdolliseen kyytiin bostonilaisen pariskunnan kanssa.
Venematka laivasta Stanleyn satamaan ei ollut mitään sulavan kevyttä lipumista, vaan aalloissa keinuttiin ihan kunnolla. Henkilökunta joutui kesken matkan sulkemaan pelastusveneen kankaisia sivuikkunoita, jotta matkustajat eivät olisi kastuneet läpimäräksi aaltojen puskiessa sisäpuolellekin. Värikäs Stanley kuitenkin lähestyi hetki hetkeltä.

Delfiinit vastaanottamassa

 

Kun tender vihdoin kolahti Falklandinsaarten satamaan, kohahtivat ihmiset toisella puolella venettä. Yhtäkkiä moni ryntäsi laiturin vastakkaiselle puolelle ja kuului ilon kiljahduksia. Delfiinit kävivät toivottamassa turistit tervetulleiksi. Me istuimme toisella puolen, joten ne jäivät näkemättä, mutta laiturille noustessa ensimmäisenä huomio kiinnittyi merileijonaan, joka makasi laiturin toisessa päässä. Se taisi olla vakkariasukas, koska sen ja meidän turistien väliin oli asetettu köysi. Varmaan ihan hyvä niin. Voisin vain kuvitella millaisia selfieitä sen kanssa muuten yritettäisiin saada ja mitä siitä voisi seurata. Ensikäsityksemme Falklandinsaarista oli näiden eläinhavaintojen myötä hyvin positiivinen.
Satamassa meitä odotti tämän näköinen Penguin Travelsin kuljetus:
Hyppäsimme kaikki neljä kyytiin. Minä kipusin etupenkille, josta olisi hyvä räpsiä kuvia matkan varrelta. Meillä oli edessä 2,5 tunnin matka. Kilometreissä matkaa ei ollut taitettavana kai sataakaan kilometriä, mutta kuten sanottu, tien puuttuminen osasta matkaa oli pieni haastavuutta lisäävä tekijä. Alkumatkasta oli sentään asfalttia. Tien vierustalla näkyi merkkejä, jotka muistuttivat vain muutama vuosikymmen sitten käydystä sodasta. Falklandinsaarilla on edelleen paljon maamiinoja, joskin niitä kaivetaan ylös sitä mukaa, kun keritään.
Kovin montaa kymmentä kilometriä emme päällystetystä tiestä päässeet nauttimaan. Siirryimme hiekkatielle. Kuulema jotkut kaupunkilaisturistit ovat erehtyneet luulemaan, että tuo olisi se offroad osuus. Siitä ei kuitenkaan ollut vielä kyse, vaan hiekkatie oli hyväkuntoista. Katselimme matkalla karua maisemaa. Kasvillisuus ei tuossa haasteellisessa ilmastossa kasva korkeaksi ja maisema jatkui silmänkantamattomiin. Mietin olisiko Islannissa samannäköistä. Emme ole vielä käyneet siellä, mutta haluaisimme kovasti.
Sitten olikin offroad osuuden aika.

Off-roadia lammasaitauksissa

 

Kun tie loppui, alkoi niin sanotusti polku. Aivan hetken aikaa ajelimme samaa reittiä kuin Silversean kautta retken ostaneet, mutta pian argentiinalainen kuljettajamme ohjasi uutukaisen Land Roverinsa eri reitille. Ajelimme ylhäisessä yksinäisyydessä ja olin aistivinani matkaseuralaisissamme pientä huolestuneisuutta. Meillä ei ollut turvana toista autoa, joka vetäisi meidät ylös kosteikosta, jos uppoaisimme sellaiseen. Kuljettajamme mukaan nyt oli kuitenkin hyvin kuivaa, eikä riski kiinni juuttumisesta ollut kovin suuri, jos hän vain olisi tarkkana.
Ajelimme lammasaitauksissa, mutta näimme vain satunnaisesti yksittäisiä lampaita. Selvästikin suosituimmat aitaukset olivat jossain muualla. Kahdella pääsaarella asustaa nimittäin noin puoli miljoonaa lammasta. Ilmasto on ideaali lampaiden kasvatukselle. Pakkasta ei ole käytännössä koskaan, mutta lämpötila ei myöskään kohoa yli +15 asteen. Lampaat kasvattavat paksun villan kovassa tuulessa. Lampaat päihittävätkin asukasluvussa ihmiset mennen tullen, sillä asukkaita näillä syrjäisillä saarilla on alle 3000 (lähde).Yllätyimme maan historian huomioon ottaen, että kuljettajamme oli argentiinalainen. Hän oli tullut saarelle rakkauden perässä ja kehui saarten olevan hyvä paikka kasvattaa perhettä. Argentiinalaisia Falklandilla asuu kuulema noin viitisenkymmentä. Rikollisuutta ei ole ollenkaan ja työllisyysaste on lähes 100. Saarella on ylä-, alakoulu ja lukio, mutta yliopistoon monet lähtevät Britteihin. Sairaala löytyy, mutta erikoissairaanhoitoa vaativat tapaukset lennätetään Britteihin. Valtio maksaa lennot, kuten myös yliopiston.

Kun Land Rover oli heilunut offroad pätkällä noin 1,5 tuntia, aloimme vihdoin olla perillä pingviiniparatiisissa. Odotus oli valtava. Ohitimme puistonvartijan asunnon ja heti sen jälkeen ympärillä alkoikin näkyä siellä täällä tönöttäviä frakkipukuisia tyyppejä!
Me näimme upean, valkoisen rannan, turkoosin meren, valtavasti pingviinejä, lampaita ja hanhia! Mikä uskomaton paikka! Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Voin luvata, että se on todellinen hyvänmielenpostaus! Tässä hieman esimakua.
Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa.
Pysy mukana:

 

Comments

  • 20.3.2016

    Kuulostaa huikealta!!!

    reply
  • 20.3.2016

    MÄÄ EN KESTÄÄ!!! <3 <3 Ja mulla olis tullut niiiin huono olo sekä tuolla pelastusvenematkalla että off roadilla 😀

    reply
    • 20.3.2016

      En mäkään meinannut kestää! Sut pitäis tuollaisella reissulla dropata koko matkaksi pahoinvointilääkkeillä. 😀

      reply
  • 20.3.2016

    Oikein piristys palmusunnuntaihin! 🙂

    reply
  • 20.3.2016

    Upea paikka!!

    reply
  • 20.3.2016

    Ihan uskomatonta!! Ja toi vika kuva on niiiiin hieno! <3

    reply
  • 20.3.2016

    Onpa kyllä ihan mahtavaa, että pääsitte rantautumaan. Ei tuonne ihan noin vain uudelleenkaan tulisi lähdettyä uudelleen kokeilemaan onneaan.

    reply
    • 20.3.2016

      No ei kyllä laivalla tulisi uudelleen ihan heti lähdettyä! Kyllä se olisi sitten varmistettava perille pääsy ja otettava lento. 😀

      reply
  • 20.3.2016

    Vau, vaikuttaa upealta paikalta. Onneksi pääsitte maihin.

    reply
  • 20.3.2016

    Hui mikä reitti, mutta ilmeisesti se kannatti. Ton viimeisen kuvan ripustaisin seinälle! <3

    reply
    • 20.3.2016

      Reitti ei tosiaan ollut mikään ihan helpoin! 😀 Hmm, me ollaankin pohdittu mistä matkakuvista tehtäisiin tauluja…!

      reply
  • 20.3.2016

    En malta odottaa seuraavaa postausta! 😀 Ihan huikea matka teillä on kyllä ollut!

    reply
    • 20.3.2016

      Toivottavasti saan seuraavan postauksen pian valmiiksi. 🙂 Reissu oli kyllä mahtava kaiken kaikkiaan!

      reply
  • Anonyymi
    20.3.2016

    "Syntymävuotenani 1982 Falklandinsaarilla käytiin sotaa ja valta on ollut siitä lähtien Iso-Britannialla"

    Iso-Britannia kyllä hallitsi saaria jo ennen vuotta 1982.

    reply
  • 21.3.2016

    Pitänee siis todellakin haluta Falklandinsaarille. Se maailmanmatkaajatyyppi, josta sulle valitin (ja josta en ole vieläkään ehtinyt blogata valitusta, mutta hiljaa hyvä tulee), oli kanssa (tietenkin) käynyt tuolla, ja se oli kirjan yksi harvoja mielenkiintoisia ei-raivoanostattavia osuuksia, koska JOPA HÄN oli tykännyt paikasta. 🙂

    reply
    • 21.3.2016

      No varmasti sittenhän se on pakko uskoa, että Falklandinsaaret on oikeasti hyvä matkakohde, kun jopa tämä maailmanmatkaaja oli paikasta tykännyt. 😀 Ehkä saat vielä jossain vaiheessa sen postauksenkin kirjoitettua. 🙂

      reply
  • 21.3.2016

    Ei oo totta! Pingviinit on niin ihania! Pääsispä itekki johonkin vielä näkemään noin hyvin pingui. Seelannissa näkyi vain pari sinipingviiniä ja nekin oli piilossa portaiden alla. Mutta ainakin voin ruksata edes jonkun pingviinin nähdyksi 🙂

    reply
    • 21.3.2016

      Olipa harmillisen ujoja pingviinejä. Toivottavasti pääset jollain tulevalla reissullä näkemään enemmän pinguja livenä. 🙂

      reply
  • 21.3.2016

    No kuulostaapa ja näyttääpä jännältä. Ihan kuin joku toinen planeetta! Varasitteko tuon retken vasta paikanpäällä satamasta vai jo etukäteen? Hienoa, että saitte sen pariskunnan mukaan. Odottelen innolla sitä seuraavaa postausta! 🙂

    reply
    • 21.3.2016

      No sanopa muuta. Tuo puuttomuus tekee aika paljon ja paikka tuntuu mystiseltä. Tosiaan melkein kuin toiselta planeetalta. Varattiin retki etukäteen. Joitain retkiä olisi voinut varmaan vasta paikan päältäkin ostaa, muttei ehkä tuonne Volunteet Pointiin, kun se on niin haasteellisessa paikassa.

      reply
  • 21.3.2016

    ÄÄääää <3 !! En kestä. Postaa pian jo seuraava postaus ja lisää kuvia! 😀

    reply
  • 21.3.2016

    Mä oon haikaillut Falklandinsaarille pääsystä jo jonkin aikaa ja tämä vaan vahvisti mun päätöstä vielä joskus yrittää päästä sinne! Todella kauniin näköistä luontoa ja ihania pingviinejä 🙂 Islanti oli mulle se ratkaiseva tekijä, joka sai mut entistä enemmän kiinnostumaan kaikista tällaisista kohteista. Jonkun verran Islantia tuokin muistutti, mutta kyllä Islanti on ihan oma maailmansa, niin älytön ja monipuolinen se on. Suosittelen siis ehdottomasti visiittiä sinne!

    reply
    • 27.3.2016

      Ehdottomasti mennään Islantiin jossain vaiheessa. Kaikki sitä kehuu, joten sen on oltava upea kohde. 🙂

      reply
  • 21.3.2016

    Mie niin kieli pitkällä aina odotan näitä juttuja, ja ei kyllä tarvitse pettyä koskaan! Voi juku, Falkland saaret! No myönnetään, mie olisin sellainen joka tuonne ehdottomasti haluaisi. Kaikki syrjäiset ja kaukaiset paikat, varsinkin saaret kiehtoo kamalasti. Ei yhtään haittaa jos siellä on samanlaista kuin Islannissa ja paljon pingviinejä kaupan päälle. Ihanaa 🙂

    reply
    • 27.3.2016

      Mikä siinä onkin, että mitä syrjemmässä ja kauempana, niin sitä kiehtovampi paikka. Ja todellakin, kaikki eläimet siihen päälle tekee paikoista ihmeellisiä. Onneksi näitä erikoisia paikkoja riittää maapallolla vaikka kuinka tutkittavaksi. 🙂

      reply
  • 24.3.2016

    Olipa taas mielettömiä kokemuksia! Harmi kun tuonne on noin pitkä ja hankala matka, mutta hienoa että te pääsitte perille! Muistan 70-luvulla syntyneenä, miten Falklandin sota oli ensimmäisiä mieleen jääneitä uutisia. Falklandinsaaret on jossain määrin kiehtonut siitä asti, joten mielenkiintoista lukea millaisissa oloissa siellä nykyään eletään. Meidän lapsetkin jo tietää, että Falklandinsaarilla ("Pingviinien saarella") on pingviinejä, kun niitä on piirretty sinne Inkan aarre -pelin kartalla 🙂

    reply
    • 27.3.2016

      Onpas kätevän sivistävä peli tuo Inkan aarre. 🙂 Minulla ei kyllä lapsena ollut mitään käryä Falklandinsaarista, mutta uudet sukupolvet onkin usein edellistä fiksumpia.

      reply
  • 24.3.2016

    Vau, tässä postauksessa on niin paljon tarttumapintaa etten tiedä mistä alottaisi!

    Jos vaikka niistä valaista – ne on aivan mielettömiä. Me tavattiin valaita sekä Ausseissa että Fijillä, ja joka kerta kun niiden läheisyyteen pääsee, se on jotenkin ihan uskomattonta kokemus. Puhumattakaan tietysti niistä delfiineistä!

    Ja siis nämä pingviinit! Kuningaspingviinit on tosissaan meilläkin listalla! Pitää vaan löytää joku paikka mistä niitä voi bongata, toistaiseksi ollaan bongattu Ausseissa vaan niitä pieniä. Ja kiitos, ilman tuollaista venematkaa, jossa todennäköisesti olisi vatsa ihan sekaisin ja muutenkin vähemmän mukava fiilis. 😀

    reply
    • 27.3.2016

      Selvästi kuvailin sen venematkan pahemmaksi kuin se olikaan. 😀 Ei meille ainakaan tullut yhtään paha olo, vaikka vanhemmiten olen huomannutkin tulevani merisairaaksi. Kuningaspingviinejä ei taida kovin helposti päästä bongailemaan ilman venematkoja, paitsi ehkä juurikin Falklandinsaarille lentämällä. 🙂

      reply
  • 24.3.2016

    Tuo pingviini ja jääkarhu statistiikka oli loistava! Jättiläispingiivinit ovat mahtavia ja tuo mereen juokseva pingviini kaiffari oli kerrassaan mainio!!

    Eipä olla aiemmin hirveästi pohdittu noita Falklandin saaria, mutta mielenkiinto kasvoi kyllä harppauksia tämän matkatarinan myötä!

    Mexicon Baja Californiassa ihastelimme näitä merellä liikkuvia jättiläiskerrostaloja ja kuinka sieltä virtasi pieniä keltaisia lauttoja. Matkustajat kävivät pikaisesti maissa ja illalla heidät lastattiin takaisin lauttoihin. Mietimme silloin, että olipas vallan nopea visiitti, ehkä turhankin nopea tempoista meidän makuun.

    Tosi hyvin muuten kirjoitettu tämä postaus. Veti meidät molemmat helposti mukaansa!

    Titta & Thomas IKILOMALLA

    reply
    • 27.3.2016

      Kiitos Titta & Thomas!

      Nuo pikavisiitit on tosiaan risteilyjen huono puoli. Toisissa paikoissa on koko päivä aamusta iltaan aikaa ja siinä ehtii nähdä jo aika paljon. Valitettavasti joissain satamissa aikaa on kuitenkin vain puoli päivää ja se on jo tosi pikainen visiitti. Risteilymatkustamisen helppous kuitenkin hyvittää sitten vähän näitä nopeita satamiin tutustumisia.

      reply
  • 25.3.2016

    Mun on pakko myösntää, etten olisi osannut laittaa saaria kartalle. Muistan lapsuudestani Falklandin sodankin, mutta en silti tiennyt, missä päin maailmaa sotaa käytiin. Eläinten ystävälle saaret todellakin vaikuttavat paratiisilta. Tuo viimeinen kuva on suloisinta, mitä olen aikoihin nähnyt.

    reply
    • 27.3.2016

      Falklandinsaaret on niin kamalan kaukana Suomesta käsin, että todennäköisesti monella muullakin olisi ongelmia niiden kartalle sijoittamisen kanssa. Itsellänikin olisi ollut vielä pari vuotta sitten. Pingviinien ansiosta tutustuin niihin virtuaalisesti jokin aika sitten.

      reply
  • 25.3.2016

    Harvoin kenenkään matkoista olen kateellinen, mutta tästä teidän reissusta vähän 😀 Tuollainen retki aamupalasta paluuseen on varmasti ollut elämys, jonka muistaa lopun elämäänsä! Itse en ole nähnyt kuin Boulders Beachin pingviinit, mutta ne on pieniä verrattuna kuningaspingviineihin. Upeita eläimiä varmasti nuo livenä 🙂

    reply
    • 27.3.2016

      Elämys tuo reissu tosiaankin oli, mutta ei siitä kateellinen kannata olla, vaan lähteä itsekin sellaiselle. Kyllä siellä niitä laivoja kulkee. 😀 Olet nähnyt jo paljon enemmän kuin moni muu suomalainen, kun Boulders Beachin pingviinit on nähtynä. 🙂

      reply
  • 26.3.2016

    Ihan mahtava reissu – onneksi sääolosuhteet olivat myötä ja pääsitte rantautumaan. Hävettää ihan tajuta, etten ole koskaan tullut edes ajatelleeksi tuota jääkarhu-pingviini-logistiikkaa… 🙂

    reply
  • 5.4.2016

    Vitsi miten on upean näköistä ja sydän sulaa väkisinkin viimeisen kuvan kohdalla <3 Falklandin saaret pääsi aika nopeasti mun haavelistalle!

    reply

Post a Comment

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on