Eläinten päivä – ihmisten maailma

Tänään 4.10. on Eläinten päivä, josta käynnistyy eläinten viikko. Olisipa joka päivä eläinten päivä. Oikeastaan meillä kotona onkin, kun Armi bordercollie on meidän perheemme merkittävä perheenjäsen ja harrastuskaveri. Olen kerännyt toisinaan äimistyneitä katseita sanoessani ääneen, että pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Sellaista ei kai saisi sanoa ääneen, mutta sanon silti. Tämän hetkinen maailman tilanne saa minut surulliseksi ennen kaikkea eläinten vuoksi.

Joka päivä maapallolle syntyy 400 000 uutta ihmistä ja 160 000 kuolee. Joka päivä syntyy siis 240 000 uutta ihmistä ruokittavaksi maapallolle. Maapallolle, jonka pinta-ala ei lisäänny samaa tahtia valtavan ihmismäärän kanssa. On selvää, että jonkin on väistyttävä tämän valtavan ihmismäärän tieltä ja se on jo pitkään ollut eläimet. Etenkin villieläinten määrä pienenee päivä päivältä samaa vauhtia niiden elintilan kapenemisen kanssa.

 

Ihmiskunta on hävittänyt jo 83 % villieläimistä

Kun puhutaan biomassasta, on ihmiskunta tähän mennessä hävittänyt jopa 83 prosenttia villieläimistä ja jopa puolet kasveista (lähde). Maata muokataan jatkuvasti meidän viljelyskäyttöömme sopivaksi ja asuinrakennusten tieltä. Tätä tapahtuu joka puolella maapalloa joka päivä. Vielä jokunen vuosi sitten näin säännöllisesti töissä toimistorakennuksen ikkunasta kettuja, jäniksiä ja joskus jopa lumikon. Nyt tuolle alueelle on noussut talo ja toinen on tulossa. Eläimiä ei enää näy. Tilanne on vielä huomattavasti dramaattisempi esimerkiksi Aasian ja Amazonin sademetsien alueella. Metsien tuhoamisen vauhti viljelysmaiden tieltä on niin käsittämätön, että sitä on vaikea edes ymmärtää. Puhumme täällä pohjolassa hiilinielujen rakentamisesta ja samaan aikaan maapallon keuhkoja tuhotaan toisella puolella maailmaa. Samalla biodiversiteetti pienenee kiihtyvää tahtia, kun satoja ja tuhansia vuosia vanhoja, eläimistöltään ja kasvustoltaan rikkaita metsiä kaadetaan ja poltetaan kiihtyvää tahtia.

Näin äskettäin valtavan hanhiparven lentämässä kohti etelää ja lämpöä. Olen ihaillut pingviinejä Etelä-Amerikassa ja papukaijoja Australiassa. Kuvaillut kotkia Afrikassa ja puluja Pariisissa. Silti noin 70 prosenttia maailman linnuista (jälleen biomassan perusteella) on ihmisen kasvattamaa siipikarjaa. Näitä lintuja emme näe arjessa emmekä matkoilla. Ne elävät lyhyen elämänsä suurissa tuotantolaitoksissa. Nisäkkäistä puolestaan 60 prosenttia on karjaeläimiä. Ihminen tappaa ja paloittelee vuodessa noin 60 miljardia eläintä syötäväksi. Oikeastaan ei edes puhuta eläimistä, vaan niitä mitataan tonneissa, joita tuotetaan tehotuotannolla. Maapallon biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä. Villieläinten osuus on enää vain 4 %. Vain 4 %! Luku on surullisen alhainen. Vielä 1930-luvulla afrikan norsuja vaelsi omalla mantereellaan noin 10 miljoonaa. Tänä päivänä niiden kannan arvioidaan olevan enää reilut 400 000. Kanta on pienentynyt alle sadassa vuodessa 80 %. Samaan aikaan ihmisten määrä maapallolla on kasvanut kahdesta miljardista seitsemään ja puoleen miljardiin. Ihmisten määrä on lisääntynyt 275 %.

Lemmikkieläimet määrän puolesta voittajia, mutta mikä on todellisuus?

Koiraa voisi pitää tässä maapallolla tapahtuvassa muutoksessa voittajana. Siinä missä koirien esi-isä susi on monista maista tapettu sukupuuttoon, on koiria maapallolla arvion mukaan noin 900 miljoonaa. Mutta monet koirat ovat maksaneet tästä kovan hinnan. Niiden liikkumiseen tarkoitettu ruumis on toisinaan jalostettu niin sairaaksi, että liikkumisesta ja jopa hengittämisestä on tullut mahdotonta ilman ihmisen suorittamaa leikkaushoitoa. Aina edes lisääntyminen ei tapahdu luonnollisesti, vaan keinosiemennyksen ja keisarinleikkausten avulla. Vaikka lukuisat eläinlääkärit ympäri maailmaa ovat ilmaisseet huolensa näiden jalostuksesta, ei se saa rotufanaattisia ihmisiä lopettamaan sairaiden koirien lisäämistä. Sitä, kun kuvittelisi jokaisen haluavan ensisijaisesti terveen koiran, mutta jostain kumman syystä näin ei ole. (Lue aiheesta artikkeli: Kunhan on terve)

Koiria ja kissoja otetaan kaupunkiasuntoihin tyydyttämään omistajiensa tarvetta saada pieni osa luontoa lähelle. Koirille myydään pissa-alustoja, vaippoja ja opetetaan niitä tekemään tarpeensa tarvittaessa sisälle. Suuren toiminnan ja liikunnantarpeen omaavia koiria ulkoilutetaan päivästä ja viikosta toiseen lyhyessä hihnassa sen jälkeen, kun ne ovat odottaneet omistajiaan ensin 10 tuntia työpäivän ajan. Ihme kyllä, monet koirat sopeutuvat tähän. Monet eivät ja siksi ongelmakoirakouluttajasta on tullut 2000-luvun ammatti.

 

Mahtuuko maapallolle enää vuonna 2100 villieläimiä?

Eläinten puolesta tehdään paljon myös hyvää, mutta riittääkö se? Toisistaan erillään olevat kansallispuistot ja suojelualueet tuovat rauhan tyyssijan pienelle määrää eläimistä, mutta populaatiot ovat paikoin pieniä, eivätkä eläimet pääse aina riittävän kauas lähisukulaisistaan etsimään lisääntymiskumppania. Maapallon väkiluvun ennustetaan kipuavan vuosisadan loppuun mennessä yli 11 miljardiin. Mahtuuko tänne silloin vielä villieläimiä, kun kaikki viljelykelpoiset maat joudutaan valjastamaan ihmisten ruoan kasvattamiseksi?

Lähdemme Tomin kanssa taas marraskuun lopulla pariksi viikoksi Afrikkaan safarille. Onneksi on vielä joitain villieläinten turvasatamia, joissa voi hetkeksi ummistaa silmänsä isolta kuvalta ja leikkiä, että joka puolella asiat ovat eläimillä vielä niin hyvin kuin aidatussa kansallispuistossa, jossa eläimiä vartioidaan niitä salametsästäviltä ihmisiltä asein ja helikopterein.

Voisiko eläinten päivä olla siis joka päivä?

 

Voit lukea lisää kirjoittamiani eläinaiheisia artikkeleita:

Millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville

Luoteja varten kasvatetut

Parhaat matkakohteet nähdä eläimiä luonnossa

Eläintarhat – käydäkö vai ei

Sarvikuono – sarvella vai ilman

Kuuluuko delfiini altaaseen

Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu matkoiltamme ympäri maailmaa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Youtube | Bloglovin | Instagram