Image Alt

Villieläimet Tag

Kaikista Australiassa tapaamistamme lukuisista villieläimistä mieleeni on jäänyt parhaiten Repsu. Tapasimme sen Länsi-Australiassa Rottnestin saarella. Se onkin yksi niistä harvoista paikoista, joissa maailmassa on mahdollista tavata Repsun lajikumppaneita, quokkia eli lyhythäntäkenguruita. Syy miksi juuri Repsu ja sen lauma on painunut mieleemme on, että se oli ensimmäisiä kertoja,

Sauli tässä moi! Minua ei olekaan päästetty kirjoittamaan sitten ensiesiintymiseni. Olen hieman ärtynyt, kun täällä kirjoitellaan vain kaikista hömpötyksistä, enkä ole päässyt estraadille. Nyt kerron ja näytän tiukkaa faktaa krokotiilinkesyttäjän uraltani. Matkakavereideni tavoin pidän kaikista eläimistä ja pyrin ennakkoluulottomasti tekemään niiden kanssa tuttavuutta aina tilaisuuden tullen. Unohdetaan

Luulin joskus, että eläinsafareita järjestetään vain Afrikassa. Ehei, safarille voi mennä myös Sri Lankalla, Yalan kansallispuistossa. Seeproja tai kirahveja et siellä näe, eikä leijonan karjuntaa kuulu, mutta hyvällä tuurilla näet leopardin tai huulikarhun. Suuremmalla todennäköisyydellä bongailet norsuja, kauriita ja monia muita eläimiä. Myös kaunis luonto palkitsee

Meikäläinen on päätynyt ilmeisesti jonkin erittäin pitkävihaisen viruksen kiusaamaksi. Olen melko heikossa hapessa jo ties monetta viikkoa. Turhauttaa aivan uskomattoman paljon, koska haluaisin mennä, tehdä ja touhuta, enkä vain maata sohvalla! Ei oikein ole energiaa muokata uusia kuvia tai kirjoitella uutta tekstiä, mutta eipä huolta, saatte

Kuten niin monen muun suomalaisen, myös minun ensimmäiset muistoni delfiineistä sijoittuvat Tampereelle. Olen lapsesta asti pitänyt eläimistä, liikaakin jos kysytään vanhemmiltani, jotka joutuivat kuuntelemaan lapsensa kinuamista milloin mistäkin lemmikkieläimestä. Omaa delfiiniä en sentään keksinyt koskaan pyytää, vaikka se onkin ollut aina yksi lempieläimistäni. En muista minkä ikäinen

Tai oikeastaan parikin karhua. Mutta siitä vähän myöhemmin. Malttakaa hetki. Edetään kronologisessa järjestyksessä. Pysytään kuitenkin edelleen kesäkuun seitsemännessä päivässä ja Alaskassa. Mahtava bussimatka Denalin kansallispuistossa oli ohi ja nälkäisinä ajoimme turistikylään syömään. Ravintoloiden hintalistoissa oli mukana turistilisää ja päädyimme ahtamaan kitusiimme kiinalaista ruokaa, joka tarjoiltiin snägärityyliin

Siellä missä taigan alue päättyy, alkaa puuton vuoristotundra. Kesä loppuu melkein ennen kuin on alkanutkaan. Käsite silmän kantamattomiin saa konkreettisen merkityksen. Siellä ihminen tuntee olonsa pieneksi. Sellainen on Denalin kansallispuisto Alaskassa. Me vierailimme puistossa kesäkuun seitsemäntenä päivänä. Siinä missä Yellowstonen kansallispuistossa risteilee loistavassa kunnossa oleva asfaltoitu

Olen kuullut koko päivän autossa istumisen olevan tavattoman tylsää. Mutta siinä on eroa missä ajelet. Alaskassa autoilu on äärimmäisen palkitsevaa. Äkkiseltään reilu 450 kilometriä päivässä ei kuulosta hiphurraa -huutojen arvoiselta, mutta meille tuo kesäkuun viidennen päivän ajorupeama tarkoitti jälleen yhtä upeaa roadtrip -päivää. Kuten edeltävässä Alaska

Näin jälkikäteen tuntuu, että tämän vuoden kesäkuun kolmantena päivänä oli huomattavasti tavanomaista vuorokautta enemmän tunteja. Se vain jatkui ja jatkui. Aina tuli lisää upeita maisemia ja eläimiä. Suurin osa päivästä kului elämäni hienoimmalla risteilyllä Prince Williamin lahdella, mutta risteilyn päättyessä matkapäivämme jatkui vielä pitkään. Päätimme nimittäin,

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on