Eläinsafarilla voi käydä muuallakin kuin Afrikassa

Luulin joskus, että eläinsafareita järjestetään vain Afrikassa. Ehei, safarille voi mennä myös Sri Lankalla, Yalan kansallispuistossa. Seeproja tai kirahveja et siellä näe, eikä leijonan karjuntaa kuulu, mutta hyvällä tuurilla näet leopardin tai huulikarhun. Suuremmalla todennäköisyydellä bongailet norsuja, kauriita ja monia muita eläimiä. Myös kaunis luonto palkitsee vierailijan.

Melkein päivälleen tasan neljä vuotta sitten kampesimme itsemme ylös sängyistä Sri Lankassa ja painelimme ulos pimeyteen. Hotellin pihalta meidät poimi puoli viideltä aamulla jeeppikuski. Viiletimme hiukset hulmuten pitkin pimeitä teitä. Saavuimme kansallispuiston porteille, kun aurinko raotteli silmiään. Jeeppiin hyppäsi kansallispuiston opas kyytiin, mutta muuten saimme istuskella kyydissä Tomin kanssa kahdestaan. Olimme valmiina näkemään pienen osan 979 neliökilometrin suuruisesta kansallispuistosta. Toivoimme näkevämme edes muutaman puiston 44 nisäkäslajista.

Näimme melkein heti aivan läheltä lauman villisikoja, aksiskauriita, apinoita ja kojootteja. Aamuhämärässä kameran linssin valovoimaisuus ei kuitenkaan riittänyt tarkkoihin kuviin liikkuvista eläimistä. Kauempana näkyi meri, kauriita ja pari saalista syövää kojoottia. Olimme yllättyneitä miten paljon eläimiä näimme lyhyessä ajassa. Paras aika nähdä eläimiä onkin heti aamuvarhaisella tai iltahämärällä. Valitettavasti valokuvauksen kannalta nuo ovat haastellisia aikoja, kun valoa on hyvin vähän.

Kun aamuhämärä väistyi valon tieltä, alkoi kameran muistikortillekin tallentua esittelykelpoisia kuvia. Nämä ovat aksiskauriita, jotka tuntuivat vallanneen kaikki paikat.

Yalan kasvillisuus on kaunista. Siellä täällä on isompia ja pienempiä lammikoita, joissa riittää juomavettä eläimille kuivankin kauden aikaan. Lammikoissa tosin piilee oma vaaransa. Yalassa on runsaasti krokotiileja.

Ensimmäistä kertaa näimme norsuja luonnossa. Sri Lankalla ne elävät metsissä. Tästä yksilöstä ei saatu kummoista kuvaa, kun se ruokaili oksien takana.

Yala on myös lintubongarille mieleinen paikka. Minä en sellainen ole, mutta sattumalta tiedän, että tämä lintu on pikkumehiläissyöjä.

Onneksi aiemmin pusikossa näkemämme norsu ei jäänyt ainoaksi, vaan eräs toinen norsu esiintyi meille ilman näköesteitä. Se ei todellakaan välittänyt meistä lainkaan, vaan ohitti jeeppimme muutaman metrin päästä ennen katoamistaan puiden sekaan.

Puolessa välissä safaria pysähdyimme vähäksi aikaa rannalle. Kuskimme ja oppaamme (joka ei todellakaan ollut puheliaimmasta päästä) pitivät tauon. Me kävelimme kauniilla rannalla, jossa vierailee viisi uhanalaista kilpikonnalajia.

Yalan kansallispuistossa elää maailman tihein leopardikanta. Elättelimme toiveita ison täplikkään kissaeläimen näkemisestä. Yhtäkkiä ajellessamme pitkin kuoppaisia puiston hiekkateitä, kauris syöksyi vauhdilla pusikosta suoraan jeepin eteen. Kuljettajamme jarrutti rajusti. Kauris ehti pois alta ja me jäimme odottamaan tulisiko sen perässä leopardi. Valitettavasti ei tullut. Sen sijaan hätistimme tahtomattamme tien sivusta useita kotkia. Pian haistoimme löyhkän ja syykin selvisi kohdalle ajaessamme. Yalassa luonnon kiertokulku näkyi selvästi jopa siellä vain muutaman tunnin viettävälle turistille.

En tiedä kuinka monia kymmeniä kilometrejä ajelimme kansallispuiston sisällä, mutta maisemat olivat hyvin monimuotoiset. 

Eläimiä me kuitenkin olimme tulleet katsomaan ja onneksi niitä näkyi. Ei-eläinihmiselle pienempien eläinten näkeminen ei ehkä ole niin merkittävää, mutta tälläisille oravistakin innostuville riitti Yalassa reippaasti ihasteltavaa.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Myöhästyin kameran kanssa nanosekunnilla, enkä saanut tuon tumman,
pienen eläimen päätä mukaan kuvaan. Se on ilmeisesti joko golden palm civet
(ei havaintoa suomenkielisestä nimestä), jota tavataan vain Sri
Lankalla tai sitten jonkinlainen mangusti (mongoose). En lähde väittämään kumpaakaan oikeaksi vaihtoehdoksi.

Kaikki Yalan eläimet eivät olleet pelkästään suloisia. Kun aurinko oli pilviverhon takana heräillyt kunnolla ja ryhtynyt lämmittämään, näkyi joka puolella yhtäkkiä suuria liskoja. Näimme niitä varmasti kymmeniä.

Liskojen lisäksi näimme, näin kyykäärmeisiin tottuneen näkökulmasta, aivan valtavan käärmeen. Se näytti kolmemetriseltä. Kuski ja opas väittivät sitä kobraksi. Enpä olisi halunnut törmätä siihen jalkaisin.

Syyskuun loppu oli hyvä aika vierailla Yalassa. Siellä oli hyvin vähän muita turisteja meidän lisäksemme. Näimme vain pari muuta jeeppiä, joissa molemmissa oli jonkinlainen kuvausryhmä suurten kameroiden kanssa. Ehkä ne kuvasivat sitä Avara Luonto -dokumenttia, joka tuli viime lauantaina televisiosta. 🙂

Voin lämpimästi suositella Yalassa vierailua. Me kävimme puistossa vain yhtenä aamuna, mutta näimme mielestämme ihan mukavasti eläimiä. Kaikista ei kuvia ole, koska kuvausolosuhteet eivät olleet otolliset tai sitten eläimet olivat sen verran kasvillisuuden suojissa, ettei niistä saanut kunnolla kuvia. Jos nyt saisin suunnitella Sri Lankan reissumme uudelleen, varaisin Yalalle enemmän aikaa ja tekisin sinne ainakin kaksi jeeppisafaria. Monia eläinlajeja jäi nimittäin näkemättä.

Vuonna 2010 maksoimme puiston sisäänpääsyn, oppaan ja kuljettajan kanssa tästä viiden tunnin safarista yhteensä 65 euroa. Ei mielestäni ollenkaan paha hinta kahdelta. Sri Lankan hintataso on edullinen.

Safareista kiinnostuneille onkin tulossa vielä tämän vuoden puolella paljon lisää luettavaa. Etelä-Afrikka kutsuu reilun kuukauden (sehän on ihan kohta!) kuluttua ja siellä sitten eläimiä näkyykin toivottavasti vielä paljon reilummin. En malta odottaa!