Image Alt

Matkablogi

Krokotiilinkesyttäjä Sauli

Sauli tässä moi!

Minua ei olekaan päästetty kirjoittamaan sitten ensiesiintymiseni. Olen hieman ärtynyt, kun täällä kirjoitellaan vain kaikista hömpötyksistä, enkä ole päässyt estraadille. Nyt kerron ja näytän tiukkaa faktaa krokotiilinkesyttäjän uraltani. Matkakavereideni tavoin pidän kaikista eläimistä ja pyrin ennakkoluulottomasti tekemään niiden kanssa tuttavuutta aina tilaisuuden tullen. Unohdetaan kuitenkin toistaiseksi kaikki söpöt ja pörröiset eläimet. Näytän teille miten tosimies kesyttää krokotiileja!

Vuosia sitten rantauduttuamme Karibialle, St Thomasin saarelle. Siellä löysin urani krokotiilinkesyttäjänä.

Tässä ensikohtaamiseni krokotiilin kanssa Karibialla. Lähdin ihan reippaalla kättäpäivää linjalla liikkeelle.

Kuten sanottua. Se oli ensikohtaus. Kohtaaminen sai hieman yllättäviä käänteitä.

Tämä on viimeinen kuva kohtaamisestani iguanakrokotiilin kanssa. Kameramiehet valitettavasti (ja aivan aiheettomasti!) hätääntyivät tilanteen saamasta käänteestä. Minulla oli tilanne täysin hallinnassa.

Australiassa krokotiilinkesyttäjän taitoni pääsivät todelliseen testiin. Kaikkihan tietävät, että tuossa kengurumaassa asuu myös ties millaisia muita matelijoita ja möngertäjiä, jotka joitain kauhistuttaakin. Ei minua!

Kohdatessani tämän australiankrokotiilin, päätin vaihtaa taktiikkaa. Tiedättehän, vähän kuin karhujen kanssa. Leikin siis kuollutta.

Krokotiilinkesyttäjällä on parhaat mahdollisuudet onnistuneeseen kesyttämiseen, kun krokotiili ei osaa aavistaa mitään. Tärkeintä on malttaa maata mahdollisimman kauan aivan liikkumatta ja odottaa oikeaa hetkeä.

Ei ihan vielä!

No nyt!

Raahasin pahaa-aavistamattoman australianjättikrokotiilin kohti tämän uskomattoman suuren puun latvaa. Siellä korkeuksissa olisin päässyt lopullisesti niskan päälle ja saavuttanut täydellisen otteen tähän liukkaaseen eläimeen.

Valitettavasti kuvausryhmä ryssi taas. He hätääntyivät ja ryhtyivät huutamaan, koputtelivat puuta ja tekivät ties mitä typerää. Huoh. Tänä päivänä on niin vaikeaa löytää kunnollista henkilökuntaa. Minulla oli tilanne täysin hallinnassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuvausryhmän sössimisen vuoksi otteeni lipesi ja tein tyylikkään laskeutumisen alas puusta. Tässä vaiheessa peli oli kuitenkin jo menetetty, joten päätin unohtaa tämän yksilön.

Australiassa taitoni hioutuivat kuitenkin kohti huippua. Pääsin ihan tyydyttävään tulokseen tämän  keskikokoisen australiankrokotiilin kanssa.

Tahdon kuitenkin esitellä teille parhaan tuloksen, jonka jälkeen ette varmasti epäile taitojani. Nähdessäni eräällä automatkalla krokotiilin kävelevän tien yli, pyysin henkilökuntaa pysäyttämään. Olin varma, että vihdoin kameralle saataisiin dokumentoitua todellinen huippukohtaus. Ja miten oikeassa olinkaan, kuten yleensäkin. Ensin pahaa-aavistamaton eläin lähestyi rauhallisesti. Olin jo oppinut, ettei suinkaan kannata leikkiä kuollutta, vaan tärkeintä on kuunnella krokoa, viestittää sille rauhaa ja löytää täydellinen yhteys.

Krokotiilin voi olla ensin vaikea antautua oranssin miehen hallintaan, joten se saattaa käyttäytyä hieman arvaamattomasti. Siitä ei ole kuitenkaan syytä huolestua. Tälläinen käytös on täysin tyypillistä australian sinikielikrokotiilille. Tiedän kyllä nämä jutut. No worries!

Ja sitten. Vihdoin saavutetaan täydellinen yhteys. Mikä onkaan ihanampaa kuin krokotiili, joka painaa leukansa oranssia otsaa vasten. Tässä yhdistyvät luonto, eläimet ja oikeastaan kaikki tuntemattomat planeetatkin (jollaiselta olen kotoisin). 

Mitäs tykkäsitte? Taisin tehdä taidoillani vaikutuksen teihin tytsyihin siellä ruudun toisella puolella. 😉

Mitä taas tulee henkilökuntaan, niin huoh. Tämä blogin hömppäpäivittäjä ryssi tämän nimenmuutosasian Facebookin osalta. Eihän sinne mitään nimeä pysty muuttamaan, kun teitä tykkääjiä (MIKSI?!) on jo reilusti yli 200. Elina joutui siis värkkäämään uuden FB-sivun. Käykää nyt joku painamassa sitä tykkäys-nappia, ettei olisi niin noloa, kun kukaan ei tykkää tästä sivusta. Se uusi FB-sivu löytyy siis TÄÄLTÄ ja minunkin (parhaat) jutut päivittyy sinne.

t. Sauli

Comments

  • 24.10.2014

    Oikein ensiluokkaista krokotiilinkäsittelytaitoa havaittavissa! 😉

    reply
  • 24.10.2014

    Älä Sauli lannistu vaan anna henkilökunnalle vielä mahdollisuus! Ja tosi hyvin kirjoitat, hymyssä suin luimme 🙂

    reply
  • 24.10.2014

    Hahha 😀 Sai kyllä hymyn huulille nää kuvat ja tekstit! Hyvä Sauli.

    reply
  • 24.10.2014

    Ihanaa, että joku hömppäilee välillä! Hyvän mielen juttu!

    reply
  • 24.10.2014

    Hyvä Sauli 😀

    reply
  • 24.10.2014

    😀

    reply
  • 24.10.2014

    Illan paras, kiitos:D

    reply
  • 25.10.2014

    Wow, miten ihanan positiivisuutta henkivän blogin olenkaan löytänyt! Sylillinen kiitoksia itsellesi, kun jätit kommentin omaan käsityöpainotteiseen blogiini. Koirat saattoivat meidän polkumme kohtaamaan, näin tulkitsin kommentistasi. Minulla ja miehelläni on just 14 kk täyttänyt Australian terrieri neiti ja olen huomaamattani alkanut tekemään postauksia aiheena koiran elämä. Ne ovat muistoja itsellemme, joista myöhemmin on kiva seurata koiramme kehittymistä. Virkkaan sisustustuotteitani kierrätys punaisena lankana ja nykyisin myös juttuja koirille. Myyn niitä toiminimeni http://www.nuppuhome.com kautta ja on ilo löytää sinut Elina. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka keskeisimmät jonkin kivan blogi-yhteistyön ja saamme kummankin "tykkäävät" kurkkaamaan mitä puuhaamme. Yhteistä meillä näyttää myös olevan Etelä-Afrikka, kävimme siellä muutama vuosi sitten ja teimme matkastamme pienen videonpätkän. Ihania seikkailuja sinulle, miehellesi ja ennen kaikkea rohkealle Saulille 😉 terkuin Riitta. Ps. Liityin heti lukijaksi (mulla ei vielä ole FB sivua).

    reply
  • 25.10.2014

    Ha hah, hyvä, Sauli! Onneksi oma krokotiilikohtaamiseni Bangkokissa ei sentään johtanut siihen, että se olisi raahannut minut puuhun! 🙂

    reply
    • 26.10.2014

      Matkoilla on aina hyvä muistaa turvallisuus! Vain tälläisten krokotiilinkäsittelytaitoa omaavien tulisi lähestyä eläintä. Safe travel!
      -Sauli

      reply
  • 25.10.2014

    Hauska kuvasarja 😀 nyt vasta huomaan liittyä lukijaksi, vaikka olenkin täällä poikkeillut 😉

    reply
  • Anonyymi
    25.10.2014

    Olen tykännyt blogistasi hurjasti, ihanat matkajutut ja hienoja kuvia. Mutta tämä juttu jätti vähän pahan maun suuhun. Ei niin etteikö maskotin seikkailut sinänsä olisi hauskoja, mutta onkohan ihan viisasta tarjota sitä villieläimien ulottuville? Mitä jos sen suuhunsa napannut varaani olisi syönyt sen ja vaikkapa menehtynyt suolitukokseen? Tai saa siitä "ihmisbakteereja"? Jotenkin ei oikein sovi eläinrakkaan kuvioon. En tiedä, muut selvästi eri mieltä, mutta itseäni tämä jäi vähän kaivelemaan, en pitänyt hauskana juttuna ollenkaan.

    reply
    • 26.10.2014

      Kommenttisi on täysin aiheellinen ja noita seikkoja on hyvä miettiä. Täysin rehellisesti sanottunut emme kuitenkaan tulleet hetkeksikään ajatelleeksi, että varaani päättäisi kaapata Saulin 😀 Me vain asetimme sen sille linjalle, josta se oli kulkemassa. Ei tullut mieleenkään että varaani kiinnostuisi Saulista. Tapahtumat saivat kuitenkin yllättäviä käänteitä. Tuosta Karibian iguaanin kohtaamisesta oli silloin jo yli vuosi aikaa, joten oli päässyt unohtumaan, että nämä isot liskot saattavat innostua hieman liiaksikin.

      Mitä taas tulee noihin "ihmisbakteereihin", en osaa niistä olla huolissani. Nämä kuvat on otettu paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä ja kengänpohjissa nyt kulkeutuu huomattavan paljon enemmän kaikenlaista kuin repussa matkustavassa maskotissa. Esimerkiksi tuo varaanikohtaaminen tapahtui leirintäalueella, jossa lojui ympäriinsä esimerkiksi lasten leluja. Yksi varaani kävi jopa auki jätetyssä teltassa sisällä tonkimassa. Senkään vuoksi ei tullut ensimmäisenä mieleen, että Sauli lähtisi varaanin matkaan.

      Me otamme kyllä lähtökohtaisesti aina eläimet huomioon. Joskus on varmasti tullut tehtyä jotain typerää ihan omaa tietämättömyyttään tai ajattelemattomuutta, mutta tarkoituksellisesti emme aiheuta eläimille mitään ikävää.

      reply
  • 26.10.2014

    I-H-A-N loistava postaus! 😀 😀 😀 Piti kaverillekkin näyttää, senverran huimasi Saulin taidot krokotiilien käsittelyssä.

    Ei se niin vakavaa ole. 😉 Odotan innolla lisää Saulin tempauksia!

    reply
    • 26.10.2014

      Kiitos 😀 Sauli odottelee jo kärsimättömänä tulevien postausten kirjoittelua (ja seuraavaa matkaa)!

      reply
  • Anonyymi
    27.10.2014

    Hyvä Sauli, Kiva nimi blogilla. t. Let's go/ Sari Kiinasta 🙂

    reply
  • 28.10.2014

    Siis ihanaa, kun kävit kommentoimassa blogiani niin löysin tällaisen ihanan aarteen. Täähän on ihan paras!!! Mä voisin ihan hyvin iltasadun sijaan lukea tämän hurjan Saulin tarinan. Kiitos 🙂

    reply
  • 29.10.2014

    Voi Sauli, kylläpä pääsit aikamoisiin seikkailuihin =D. Täytyy sanoa, että minulla olisi tullut vellit housuun, sen verran kunnioitusta hertättävän näköisiä otuksia olivat =D.

    reply

Post a Comment

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on