Krokotiilinkesyttäjä Sauli

Sauli tässä moi!

Minua ei olekaan päästetty kirjoittamaan sitten ensiesiintymiseni. Olen hieman ärtynyt, kun täällä kirjoitellaan vain kaikista hömpötyksistä, enkä ole päässyt estraadille. Nyt kerron ja näytän tiukkaa faktaa krokotiilinkesyttäjän uraltani. Matkakavereideni tavoin pidän kaikista eläimistä ja pyrin ennakkoluulottomasti tekemään niiden kanssa tuttavuutta aina tilaisuuden tullen. Unohdetaan kuitenkin toistaiseksi kaikki söpöt ja pörröiset eläimet. Näytän teille miten tosimies kesyttää krokotiileja!

Vuosia sitten rantauduttuamme Karibialle, St Thomasin saarelle. Siellä löysin urani krokotiilinkesyttäjänä.

Tässä ensikohtaamiseni krokotiilin kanssa Karibialla. Lähdin ihan reippaalla kättäpäivää linjalla liikkeelle.

Kuten sanottua. Se oli ensikohtaus. Kohtaaminen sai hieman yllättäviä käänteitä.

Tämä on viimeinen kuva kohtaamisestani iguanakrokotiilin kanssa. Kameramiehet valitettavasti (ja aivan aiheettomasti!) hätääntyivät tilanteen saamasta käänteestä. Minulla oli tilanne täysin hallinnassa.

Australiassa krokotiilinkesyttäjän taitoni pääsivät todelliseen testiin. Kaikkihan tietävät, että tuossa kengurumaassa asuu myös ties millaisia muita matelijoita ja möngertäjiä, jotka joitain kauhistuttaakin. Ei minua!

Kohdatessani tämän australiankrokotiilin, päätin vaihtaa taktiikkaa. Tiedättehän, vähän kuin karhujen kanssa. Leikin siis kuollutta.

Krokotiilinkesyttäjällä on parhaat mahdollisuudet onnistuneeseen kesyttämiseen, kun krokotiili ei osaa aavistaa mitään. Tärkeintä on malttaa maata mahdollisimman kauan aivan liikkumatta ja odottaa oikeaa hetkeä.

Ei ihan vielä!

No nyt!

Raahasin pahaa-aavistamattoman australianjättikrokotiilin kohti tämän uskomattoman suuren puun latvaa. Siellä korkeuksissa olisin päässyt lopullisesti niskan päälle ja saavuttanut täydellisen otteen tähän liukkaaseen eläimeen.

Valitettavasti kuvausryhmä ryssi taas. He hätääntyivät ja ryhtyivät huutamaan, koputtelivat puuta ja tekivät ties mitä typerää. Huoh. Tänä päivänä on niin vaikeaa löytää kunnollista henkilökuntaa. Minulla oli tilanne täysin hallinnassa.

Niinhän siinä sitten kävi, että kuvausryhmän sössimisen vuoksi otteeni lipesi ja tein tyylikkään laskeutumisen alas puusta. Tässä vaiheessa peli oli kuitenkin jo menetetty, joten päätin unohtaa tämän yksilön.

Australiassa taitoni hioutuivat kuitenkin kohti huippua. Pääsin ihan tyydyttävään tulokseen tämän  keskikokoisen australiankrokotiilin kanssa.

Tahdon kuitenkin esitellä teille parhaan tuloksen, jonka jälkeen ette varmasti epäile taitojani. Nähdessäni eräällä automatkalla krokotiilin kävelevän tien yli, pyysin henkilökuntaa pysäyttämään. Olin varma, että vihdoin kameralle saataisiin dokumentoitua todellinen huippukohtaus. Ja miten oikeassa olinkaan, kuten yleensäkin. Ensin pahaa-aavistamaton eläin lähestyi rauhallisesti. Olin jo oppinut, ettei suinkaan kannata leikkiä kuollutta, vaan tärkeintä on kuunnella krokoa, viestittää sille rauhaa ja löytää täydellinen yhteys.

Krokotiilin voi olla ensin vaikea antautua oranssin miehen hallintaan, joten se saattaa käyttäytyä hieman arvaamattomasti. Siitä ei ole kuitenkaan syytä huolestua. Tälläinen käytös on täysin tyypillistä australian sinikielikrokotiilille. Tiedän kyllä nämä jutut. No worries!

Ja sitten. Vihdoin saavutetaan täydellinen yhteys. Mikä onkaan ihanampaa kuin krokotiili, joka painaa leukansa oranssia otsaa vasten. Tässä yhdistyvät luonto, eläimet ja oikeastaan kaikki tuntemattomat planeetatkin (jollaiselta olen kotoisin). 

Mitäs tykkäsitte? Taisin tehdä taidoillani vaikutuksen teihin tytsyihin siellä ruudun toisella puolella. 😉

Mitä taas tulee henkilökuntaan, niin huoh. Tämä blogin hömppäpäivittäjä ryssi tämän nimenmuutosasian Facebookin osalta. Eihän sinne mitään nimeä pysty muuttamaan, kun teitä tykkääjiä (MIKSI?!) on jo reilusti yli 200. Elina joutui siis värkkäämään uuden FB-sivun. Käykää nyt joku painamassa sitä tykkäys-nappia, ettei olisi niin noloa, kun kukaan ei tykkää tästä sivusta. Se uusi FB-sivu löytyy siis TÄÄLTÄ ja minunkin (parhaat) jutut päivittyy sinne.

t. Sauli