Mieleenpainunein villieläinkokemuksemme

Kaikista Australiassa tapaamistamme lukuisista villieläimistä mieleeni on jäänyt parhaiten Repsu. Tapasimme sen Länsi-Australiassa Rottnestin saarella. Se onkin yksi niistä harvoista paikoista, joissa maailmassa on mahdollista tavata Repsun lajikumppaneita, quokkia eli lyhythäntäkenguruita.

Syy miksi juuri Repsu ja sen lauma on painunut mieleemme on, että se oli ensimmäisiä kertoja, jolloin saimme viettää villieläinten kanssa aikaa kaikessa rauhassa ilman muita ihmisiä. Toinen merkittävä seikka oli, että nämä eläimet olivat hyvin rohkeita, eivätkä paenneet. Päinvastoin, ne osoittivat kiinnostusta meitä kohtaan. Quokkia tapaa tänä päivänä lähes yksinomaan Rottnestin saarella. Tuolla 18 kilometrin päässä mantereesta sijaitsevalla saarella, näillä pikkukenguruilla ei ole vieras- eikä kotoperäisiä saalistajia. Rottnest on myös lähes autovapaata aluetta ja siellä pääsee liikkumaan käytännössä vain turistibussilla tai polkupyörällä. Me vuokrasimme fillarit saavuttuamme saarelle lautalla.

Päivän agendalla Rottnestin saarella meillä oli polkea ympäri saarta ja bongata quokkia. Emme etukäteen osanneet arvata miten hyvin jälkimmäisessä onnistuimme (fillarointi tuulessa olikin loppupeleissä paljon haasteellisempaa). Näimme vain hetken aikaa pyöräiltyämme tyhjillään olevan golfentän reunalla, isojen puiden alla pieniä, karvaisia, ruskeita palluroita ja ne liikkuivat! Heitimme fillarit sivuun ja kiiruhdimme niin hitaasti kuin maltoimme kohti pieniä pussieläimiä. Osa quokista viiletti karkuun vähän matkan päähän, mutta osa oli aika rohkeita ja jäi ihmettelemään heidän alueelle tulleita isoja tyyppejä. Kävimme maahan istumaan ja joukosta erottui heti rohkein kaveri.

Ristimme tämän tyypin heti kättelyssä Repsuksi, koska sillä oli repaleinen korva. En tiedä ovatko quokat kovia tappelemaan, koska useammallakin niistä oli toisessa tai molemmissa korvissa halkio. Repsua
ei kauheasti pelottanut, vaan se tutki uteliaasti ketä sen alueelle oli tullut.

Quokat olivat kalunneet läheisen ison puun alimmat oksat, eivätkä ylttäneet enää ylemmäs. Isompina meillä oli etulyöntiasema ja autoimme pienempiämme. 😉

Vietimme quokkien kanssa tunnin aamupäivällä ja palasimme saarikierroksemme lopuksi niiden luokse vielä iltapäivällä. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo olivat yhdet parhaista hetkistä Australiassa ja siltä
se tuntui tuolloin paikan päälläkin hengaillessa. Istuskelimme Tomin kanssa kahdestaan keskellä ei mitään. Missään ei näkynyt vilaustakaan muista ihmisistä ja ympärillä oli noin kymmenen luonnossa elävää, uteliasta quokkaa. Kokemus, jota ei yksinkertaisesti voi unohtaa. Monesti olemme jälkeenpäin miettineet mitähän Repsulle mahtaa kuulua ja vieläkö se elää laumansa kanssa tuolla golfkentän laitamilla. Miten yksi pieni eläin voikin tehdä niin suuren vaikutuksen ja jäädä vuosiksi mieleen.

Pienten kenguruiden kanssa olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Rottnestilla on kuitenkin melkoisen upeat maisemat, joten annoimme hassujen lyhythäntäkenguruiden olla välillä aivan rauhassa ja poljimme kymmenisen kilometriä tuulen tuivertaessa näissä maisemissa.

Rottnestille eli paikallisittain Rottolle, pääsee lautalla Fremantlesta ja Perthistä. Suurin osa sadoista tuhansista saaren vuosittaisista vierailijoista, viettää siellä vain yhden päivän, kuten mekin. Rottnestilla on kuitenkin mahdollista myös yöpyä. Sieltä löytyy kenguruiden kanssa hengailun lisäksi nimittäin muitakin aktiviteetteja. Saarella voi snorklailla ja sukeltaa. Rannoilla on mahdollisuus nähdä hylkeitä ja merileijonia. Me näimme quokkien lisäksi ainoastaan yhden käärmeen. Onneksi istuimme tuolloin pyörän satulassa, emmekä pusikossa quokkien kanssa.

Ei pöllömpi paikka vai mitä?

Loppuun vielä muistutus, että blogin nimen muutoksen vuoksi myös blogin Facebook -sivu valitettavasti vaihtui. Jos siis haluat seurailla tätä blogia Facebookin kautta, niin klikkaa äkkiä TÄNNE ja paina tykkää nappia! 🙂