Kuulen Kalaharin kutsun
Mustaharjaisia leijonia, suurikorvaisia kettuja, leopardeja, gepardeja, lukuisia antilooppeja ja kahdella jalalla seisovia mangusteja – niitä kaikkia ja paljon muuta toivomme näkevämme tulevalla, parin viikon päästä koittavalla matkalla. Luvassa on tunteja ja päiviä autossa, paahtavan kuumassa auringossa, kuivan hiekan keskellä. Luvassa on erämaata, jossa lähimmät valot ovat niin kaukana, että öisin tähdet peittävät koko taivaan kannen alleen. Ja reissun päätteeksi luvassa on kosmopoliitti, kaunis suurkaupunki, jonka valkohiekkaisilta rannoilta voi löytää suloistakin suloisempia pieniä taapertajia. Pingviinejä.
Teemme vain muutaman kuukauden jälkeen paluun Etelä-Afrikkaan, enkä voi olla pakahtumatta ilosta, onnesta ja matkan odotuksesta. Miten joku maa onnistuukin viemään niin mennessään. Ihan näin nopeasti en uskonut paluun Etelä-Afrikkaan koittavan. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa, kun kerroin Krugerin reissun kustannuspostauksessa meidän ostaneen joulukuiselle Krugerin matkalle Etelä-Afrikan kansallispuistojen Wild Cardin. Se oikeuttaa vuoden ajan vapaaseen pääsyyn kaikkiin SanParksin puistoihin. Salaa mielessäni haaveilin siitä, että saisimme sen hyödynnettyä vielä uudelleen vuoden sisään. Siitä en sentään uskaltanut haaveilla, että se tapahtuisi näin pian uudelleen.
Kgalagadin kansallispuisto
Olen jo pitkään vilkuillut syrjäistä Kgalagadin kansallispuistoa vähän sillä silmällä. Se on hyvin erilainen kohde kuin Kruger, jossa maasto on vaihtelevaa ja kasvillisuus paikoin hyvinkin runsasta. Kgalagadin kansallispuisto sijaitsee Etelä-Afrikan Northern Capen alueella ja rajoittuu Namibiaan ja Botswanaan. Kansallispuisto jatkuu Botswanan puolelle ja muodostaa Kgalagadi Transfrontier Parkin, suuren, kahden maan rajojen yli ulottuvan suojasaarekkeen ainutlaatuisille Afrikan eläimille. Aitoja ei ole, vaan eläimet liikkuvat maiden välillä vapaasti. Kasvillisuutta on niukasti, koska alue on suurelta osin hyvin kuivaa Kalaharin aavikkoa. Nyt tosin suuntaamme sinne sadekauden jälkeen, joten saatamme nähdä vähän vihreää heinääkin.
Kgalagadi tuntuu etukäteen ihanan eksoottiselta. Eikä siellä varmaan ihan hirveän moni suomalainen olekaan käynyt. Ainakaan puistosta ei löydy käytännössä mitään tietoa suomeksi. Puiston syrjäinen sijainti on pitänyt sen kätkettynä helmenä, jonne vain jokunen tarpeeksi hullu safareista hieman liikaa innostunut matkaaja saattaa saada päähänsä lähteä. Kgalagadista ei myöskään löydy sitä Big5 -elämystä, jota moni ensikertaa safarille lähtevä lähtee hakemaan. Viidestä suuresta kolme puuttuu puistosta. Alue on ilmeisesti liian kuivaa ja vähäravintoista norsuille, puhveleille ja sarvikuonoille. Sen sijaan leijonia puistossa on paljon, eikä leopardinkaan näkeminen ole ennen kuulumatonta, joskin harvinaisempaa. Mutta Kgalagadissa voi nähdä muita eläimiä, joita taas esimerkiksi Krugerissa ei näe. Haaveilen suloisten eteläafrikankettujen ja korvakoirien kuvaamisesta ja entä jos vihdoin tällä matkalla näkisimme aavikkoilveksen? Eniten odotan kuitenkin mangustien näkemistä.
Ihan helpolla Kgalagadiin ei pääse ja siinä sen viehätys toisaalta piileekin. Ei turistiryhmiä, ei ruuhkaa eläinhavainnoilla. Toisaalta palvelutkin ovat paljon kehittymättömämpiä ja todennäköisesti olemme useampia päiviä nettipimennossa, koska olemme puhelinverkon ulottumattomissa. Autoksikin valikoitui nelivetoinen, isompi auto, jotta emme jää kiinni Kgalagadin pehmeisiin hiekkakinoksiin. Asfalttiteitä puistosta ei kannata etsiä. Luvassa on hiekkapölyä päivästä toiseen. Positiivista on se, että malarianestolääkkeet voi tällä kertaa jättää apteekin hyllylle, sillä Kgalagadi ei ole malaria-aluetta. Alla olevat kuvat on joulukuiselta Krugerin matkaltamme. Kirahveja ja seeproja sekä kilppareita pitäisi näkyä tälläkin reissulla. Toivottavasti myös eläinlapsia.
Augrabie Falls
Samalla suunnalla Kgalagadin kansallispuiston kanssa sijaitsee Augrabie Falls. Orange-joen kaivertamaan kanjoniin laskeutuu maailman kuudenneksi suurin, mutta varsin tuntematon vesiputous. Paras aika vierailuun on helmikuusta huhtikuuhun, jolloin vettä on sadekauden myötä eniten. Meidän matkamme ajoittuu siis juuri oikeaan ajankohtaan. Toivotaan, että tämän vuoden puolella on sadellut sen verran vettä, että vesi virtaisi vuolaasti. Putousten alueella on Augrabie Fallsin kansallispuisto ja pikaisten tutkimusten mukaan viiden kilometrin mittaisella patikkapolulla on mainiot mahdollisuudet ihastella maisemien lisäksi mangusteja ja dassieita (en millään nyt keksi tämän suomenkielistä nimeä, mutta kuva alla) sekä erilaisia antilooppeja.

Dassieita
Kaunis Kapinniemimaa
Vaihtoehtona meillä oli lentää joko Johannesburgiin tai Kapkaupunkiin, sillä molemmista on sinne sama, noin 1000 kilometrin matka. Kapkaupunki vei voiton, koska siellä olemme käyneet vain kerran vuonna 2014. Kapinniemimaa on satumaisen kaunista aluetta ja kieltämättä Boulders Beachilta löytyvät pingviinit saattoivat myös vaikuttaa päätökseen. Reissun päätteeksi aiomme nimittäin pyyhkiä aavikon pölyt pois merituulessa ja nauttia päivän Kapinniemimaan upeista maisemista sekä pingviinien seurasta.
Lue juttu Boulders Beachin pingviineistä ensimmäiseltä Etelä-Afrikan matkaltamme.
Reissuamme voi tälläkin kertaa seurata reaaliaikasesti instagram storieiden kautta. Tosin, kuten mainittua, osan matkaa olemme Kgalagadissa varmasti yhteyksien ulkopuolella. Mutta kunhan taas palaamme sieltä, luvassa on varmasti mitä suloisempia eläinpäivityksiä!
Pysy mukana:
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuo Kgalagadi kuulostaa aivan mahtavalta! Montako yötä olette Kgalagadissa? Kuulen todella suurella mielenkiinnolla kokemuksistanne tuolta, sillä tuo on ollut meilläkin pitkään mielessä. Korvakoiria ollaan onnistuttu näkemään Tansanian Ruahassa, mutta aavikkoilves on eläin, jonka näkeminen olisi aivan mahtavaa, joskin varsin epätodennäköistä.
Varasitteko siis majoitukset tuonne Sanparksin kautta ja käytätte lähinnä ”pääleirejä” (Twee Rivieren, Mata-Mata ja Nossob)? Miten nuo majoitukset onnistui saamaan noin lyhyen ajan päähän, kun minun mielestä ne myydään loppuun heti vuodeksi eteenpäin, kun ne vain julkaistaan?! Lisäksi kiinnostaa miten koette tuon matkustusajankohdan. Tuntuu, että löytyy vähän monenlaista näkemystä, mikä ajankohta on paras. Safaribookingsin mukaanhan se kyllä olisi nyt.
Elina | Vaihda vapaalle
Ollaan Kgalagadissa puiston sisällä vain kolme yötä ja sitten 2-3 yötä puiston porttien ulkopuolella 5 km päässä, josta päästään päiväksi sisälle puistoon. Majoitukset puistossa varataan tosiaan hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta ilmeisesti noin kuukautta ennen saattaa tulla peruutuksia. Ei mekään saatu ihan niitä majoituksia, mitä oltaisiin haluttu, mutta pari yötä olis vapaana Nossobissa ja yksi yö Mata Matassa. Twee Rivierinissä olisi ollut myös muutama yö vapaana, mutta päätettiin olla puiston ulkopuolella vähän parempitasoisessa lodgessa. Maaliskuu pitäisi olla Kgalagadissa hyvä ajankohta, mutta sen näkee sitten tarkemmin, kunhan päästään mestoille. Tänä vuonna on kuulema ollut todella kuivaa, eikä ole satanut juuri lainkaan. Toivottavasti kaikki eläimet ei olisi kaikonneet paremmille laidunmaille. Raporttia seuraa, kunhan reissu on ohi ja instassa tosiaan melko reaaliaikaisesti tulee päivitystä. 🙂