Etelä-Afrikan Addo Elephant Park – maailman tihein norsukanta
Monta kertaa se on tullut jo tunnustettua, Etelä-Afrikka on noussut matkakohteena suosikkimaakseni jo aikaa sitten. Sen monipuolisuus on aivan omaa luokkaansa. Samalla matkalla voi nähdä niin norsuja ja leijonia kuin valaita ja pingviinejäkin. Etelä-Afrikasta löytyy myös niin palmujen koristamia rantakatuja kuin karun kaunista ja kuivaa aavikkoseutua. Lisäksi maa on vielä suomalaiselle varsin edullinen etenkin syömisen suhteen. Aiemmilla kerroilla Krugerin kansallispuisto on päässyt sykähdyttämään upeilla kokemuksilla ja kohtaamisilla eläinten kanssa ja olenkin matkustanut sinne aina kerta toisensa jälkeen. Edellisellä kerralla ennen tätä viimeisintä matkaa olin syrjäisessä Kgalagadin kansallispuistossa ja se jäi mieleen etenkin leijonien vuoksi. Niitä näkyi niin paljon, ettei kaikkia edes muista. Nämä kaksi edellä mainittua ovat Etelä-Afrikan suurimmat kansallispuistot ja nyt oli aika käydä kolmanneksi suurimmassa.
Lensimme Petrin kanssa ensin Kapkaupungista maan sisäisen lennon Port Elizabethiin, jossa yövyimme matkan ensimmäisen yön. Seuraavana aamuna ajoimme sieltä alle tunnin matkan Addon kansallispuistoon, joka tunnetaan yleisesti nimellä Addo Elephant Park. Voinette arvata mitä eläimiä siellä näkee ja paljon!
Norsujen valtakunta
Kuten muutkin Etelä-Afrikan kansallispuistot, Addo soveltuu hyvin omatoimiseen safariajeluun. Päätiet ovat asfaltoituja, mutta pienemmät sivutiet ovat hiekkateitä. Niilläkin periaatteessa pärjää ihan tavallisella henkilöautolla, mutta olimme monta kertaa iloisia, että vuokraamo oli antanut meille ison maastoauton, koska heillä ei ollut tarjota meille autoa varaamastamme luokasta.
Addon kansallispuisto on suureksi osaksi melko tiheäpuustoista maastoa, josta eläimiä on vaikea erottaa. Siellä on kuitenkin useita avarampimaastoisia alueita, jossa eläimet näkee kauempaakin. Näillä alueilla kasvaa heinää ja ne olivatkin seeprojen ja topiantilooppien suosiossa. Maisemat ovat kauniita ja etenkin ilta-auringossa koko paikka tuntui maagiselta. Norsuja näkee kaikkein runsaslukuisimpana juomapaikkojen luona, jossa ne tykkäävät läträtä vedellä, kuorruttaa itsensä mudalla ja tietenkin juoda valtavia määriä vettä. Norsu voi juoda päivässä parisataakin litraa vettä ja kärsään mahtuu kerralla 5-10 litraa. Addossa on eri lähteiden mukaan noin 550 norsua. Se on sen verran suuri määrä, että kansallispuisto auttaa eläimiä vedensaannin kanssa. Koska Etelä-Afrikassa, kuten muuallakin Afrikan mantereella eläimet on ajettu melko ahtaalle ja pienehköille paikoille, eivätkä ne voi vapaasti liikkua juomaveden perässä, on tämä välttämätöntä. Juomapaikoille pumpataankin vettä, jotta sitä riittää kaikille.
Vähän petoja – turvasatama eläimille
Addon lajikirjo ei yllä samalle tasolle Krugerin kanssa, mutta ei siellä aika pitkäksi käy. Näimme siellä jo mainittujen norsujen, seeprojen ja topiantilooppien lisäksi ainakin hirviantilooppeja, kuduja, kilpikonnia, pahkasikoja, strutseja, sakaaleja, paviaaneja, puhveleita, hyeenoja, sarvikuonon ja vihermarakatteja. Lisäksi näimme myös leijonia ja mangusteja, mutta se on sanottava, että niiden näkemiseen todennäköisyydet yleisellä puolella ovat melko rajalliset. Nämä näimme siis ollessamme Gorah Elephan Campissa, joka on kansallispuiston sisällä, mutta omalla alueellaan, jonne on pääsy kielletty muilta kuin Gorahissa yöpyviltä. Addossa on vain yksi viiden yksilön leijonalauma ja se tykkää oleskella tuolla Gorahin alueella. He ovat myös panostaneet mangustien totuttamiseen ihmisiin, joten siellä niiden näkeminen on paljon todennäköisempää.
Gepardeja Addossa ei ole ja leopardien olemassa olo on ilmeisesti hieman kiistanalainen elääkö niitä siellä muutamia vai ei. Osa lähteistä sanoo alueella olevan leopardeja, mutta kukaan ei niitä ilmeisesti ole pariin vuoteen nähnyt. Lisäksi Addossa on paljon myös erilaisia lintuja, mutta esimerkiksi korppikotkia siellä ei ole. Korpit, sakaalit ja hyeenat hoitavat raadonsyöjien roolia ja pitävät alueen puhtaana. Kaiken kaikkiaan Addossa on siis hyvin vähän suuria petoeläimiä. Katsellessani kauniissa ympäristössä laiduntavia seeproja ja antilooppeja, sanoinkin, että jos olisin seepra, haluaisin asua täällä. 😀
Kudunaaras
Komeasarviset kudu-urokset
Erittäin uhanalainen pensassarvikuono (entiseltä nimeltään suippuhuulisarvikuono).
Majoittuminen Addon kansallispuistossa
Addo on yli kaksi kertaa pääkaupunkiseudun kokoinen. Palveluita sieltä ei kuitenkaan paljoa löydy. Pääleiristä (Main Camp) löytyy kuitenkin ravintola, kauppa ja huoltoasema. Siellä voi myös majoittua, kuten myös useammassa muussakin leirissä, niissä vain ei ole sitten mitään palveluita. Tämän perusteella olisin itse valinnut yöpymispaikaksi pääleirin, koska en ole kovin kiinnostunut ruoanlaitosta matkoilla. Pääleiristä löytyy myös suuri juomapaikka eläimille (leiri on aidattu ja juomapaikka sen ulkopuolella) ja sinne voi kävellä turvallisesti leirin sisällä katselemaan eläimiä. Meidän siellä ollessamme paikalla oli vaikka kuinka paljon norsuja eli katseltavaa riitti ainakin silloin.
Kansallispuiston perustasoiset mökit maksavat noin 80-13o euroa yöltä paitsi ihan pohjoisessa Nyathi Campissa. Se rakennettiin alunperin yksityiseksi majoitukseksi, mutta päätyi myöhemmin kansallispuiston omistukseen. Siellä on luksustason majoitusta omalla pienellä uima-altaalla noin 300 euron hintaan yöltä (ei sisällä mitään palveluita). Kansallispuiston majoitukset voi varata Etelä-Afrikan kansallispuistoista vastaavan SanParksin sivuilta. Samasta osoitteesta voi varata ja ostaa myös sisäänpääsyn kansallispuistoon. Yhden päivän puistomaksu on noin 23 €.
Me emme tällä matkalla majoittuneet kansallispuiston puolella, vaan yövyimme kaksi yötä ainoassa kansallispuiston sisällä sijaitsevassa yksityisessä safarimajoituksessa, Gorah Elephant Campissa. Siitä lisää omassa postauksessaan myöhemmin. Lisäksi yövyimme Gorahin jälkeen kaksi yötä 10 minuutin matkan päässä puiston eteläportista Colchesterin pienessä kylässä (sieltä löytyy ruokakauppa, ravintola ja joitain muita palveluita). Sieltä teimme toisena iltana ns. ”iltasafarin” puistoon. Tämä on myös ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa majoittua tasokkaasti, mutta edullisesti. Meillä oli ”vaatimaton” 290 neliöinen huoneisto omalla pihalla ja uima-altaalla joen varrella. Se maksoi vain 130 euroa yöltä ja oli varsin hulppea. Löysimme sen ihan booking.comista.
Addon kansallispuisto ei ole pelkkää safaria – suojeltu merialue
Greater Addoon kuuluu muutakin kuin pelkkä safarialue. Se käsittää lisäksi myös suojellun rannan ja merialueen. Addon safarialueelta voi olla erottavinaan taustalla lumihuippuiset vuoret, mutta silmä hämää ja kyse on valtavista hiekkadyyneistä. Tuo alue ja laaja osa merestä kuuluvat puistoon. Siellä taas on mahdollista nähdä täysin erilaisia eläimiä delfiineistä valkohaihin ja valaisiin. Lisäksi alueella elää uhanalaisia etelä-afrikan pingviinejä ja valtava suulayhdyskunta. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa (teimme matkalta etätöitä), olisimme ehdottomasti tehneet päiväretken St Croixin saarelle pingviinejä katsomaan. Samaisella matkalla voi nähdä myös delfiinejä. Etelä-Afrikka todellakin on monipuolinen ja uskon, että sinne tulee vuosien varrella tehtyä vielä monta unohtumatonta lomareissua.
Topiantilooppi ja dyynit taustalla.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Safarille olisikin hienoa päästä pitkästä aikaa. Suurin mielenkiinto taitaa tällä hetkellä kohdistua Kgalagadiin, mutta eipä Addo Elephant Park kuulosta yhtään huonolta vaihtoehdolta. Ja ihan samaa mieltä olen kyllä Etelä-Afrikasta, valtavan monipuolinen maa kyseessä.
Laura Manninen
Hei, Eksyin blogiisi, kun etsin tietoa eläintarhojen eettisyydestä. Pidin paljon jutustasi, jossa aiheesta kirjoitit ja päätin tutkia blogiasi enemmän. Järkytyinkin aikamoisesti kun tajusin, että kyseessä on matkablogi ja matkustat älyttömiä määriä lentäen. Puhuit eläintarhojen eettisyyttä käsittelevässä tekstissä paljon eläinoikeuksista, uhanalaisten lajien katoamisesta ja lajinomaisesta käyttäytymisestä. SIksi mietinkin, että millä perustelet itsellesi oikeuden lentää ja tuhota samalla maapalloa. Ei pitäisi enää olla kenellekään yllätys, että lentomatkailu on yksi suurin saastuttaja. Kenelläkään ei myöskään pitäisi tulla yllätyksenä, että päästöt vaikuttavat suoraan ilmaston lämpenemiseen, joka vaikuttaa taas ilmastoon negatiivisesti, joka taas vaikuttaa eläinten (ja ihmisten) elinympäristöön. Mietin, että miten ihminen, joka puhuu niin kauniisti eläinoikeuksista, kuitenkin on täysin sivuuttanut ja sokeutunut omalle osuudelleen eläinten elinolosuhteiden heikkenemisestä? Toivon, että tämä ehkä herättää sinussa jotain ajatuksia ja tulevaisuudessa suhtautuisit hieman kriittisemmin lentämiseen. Varmasti kuitenkin haluat, että niillä rakkailla eläimillä on tulevaisuudessakin elinkelpoista elintilaa eivätkä ne kuole sukupuuttoon. Ei ole myöskään nykypäivää enää tällä tavalla kannustaa ihmisiä tuhoamaan luontoa ja maapalloa lentämisen muodossa.
Elina | Vaihda vapaalle
Moikka! Eläimet on todellakin lähellä sydäntäni ja samaan aikaan matkustan todella paljon. Tiedän hyvin hiilijalanjälkeni olevan matkustamisen osalta korkea. Ilmastonmuutos on toki iso uhka monille luonnonvaraisille eläimille. Mitä tulee esimerkiksi Afrikan eläimiin, niiden pahin vihollinen on kuitenkin ollut mantereen valtava väestönkasvu, jonka vuoksi ne on ajettu hyvin ahtaalle. Monissa maissa ne elävät enää käytännössä turistien tuomien rahavirtojen avulla rahoitetuilla kansallispuistoilla. Monissa Afrikan maissa koronan räjähdettyä käsiin ja turistien kaikottua, salametsästys räjähti käsiin, kun yhtäkkiä salametsästäjät pääsivät liikkumaan alueella ”vapaasti”. Gorillat olisivat todennäköisesti jo kuolleet sukupuuttoon, elleivät turistien tuomat rahavirrat olisi saaneet paikallisia ymmärtämään, että heillä on jokin syy suojella niitä. Tottakai voidaan ajatella, että ideaalimaailmassa ”jokainen” vain lahjoittaa rahaa eläinsuojelujärjestöille, mutta ei se ihan niin mene. Lentämisen päästöt ovat vain murto-osa kaikista päästöistä ja vaikka moni toisin haluaa ajatella, lentäminen tulee maailman laajuisesti todennäköisesti vain lisääntymään. Jos haluaa syyllistyä asioista, se on tänä päivänä hyvin helppoa, koska syyllistäjiä löytyy ihan joka puolelta. Ihan ensin voisi vaikka lopettaa maailmasta kaikki sodat, koska niiden hiilijalanjälki on massiivinen, äärimmäisen turha ja ne aiheuttavat kärsimystä suurelle määrälle ihmisiä ja eläimiä. Seuraavaksi voisi pysäyttää väestönkasvun, koska me ei yksinkertaisesti olla mahduttu kestävällä tavalla tänne pallolle enää pitkään aikaan. Ei Borneossa orangit ja muut eläimet ole hätää kärsimässä lentomatkustamisen vuoksi, vaan käsiin räjähtäneen palmuöljyn kysynnän vuoksi ja siihen on vain yksi syy. Meitä on ihan liikaa lennettiin me sitten lentokoneilla tai ei. Ja toki voi ajatella, ettei tämä oikeuta yksilöä silti matkustamaan, mutta en oikeasti vain jaksa syyllistyä siitä, kun tässä maailmassa on niin paljon kaikkea pahaa, johon ei voi vaikuttaa.