Täydellinen viimeinen aamu Banffin kansallispuistossa
On ihmisiä, jotka lähtevät lomalle rentoutumaan. He haluavat nukkua pitkään, heräillä rauhassa ja nauttia pitkän aamupalan. Sen jälkeen he siirtyvät rannalle nauttimaan auringosta ja lämmöstä.
Tämä on meidänkin suunnitelmamme muutaman viikon päästä koittavalle Meksikon lomalle.
Kanadassa meno oli aivan toista.
Toiseksi viimeisenä aamuna Kanadassa, heräsimme Banffissa pienessä kaksiossa, jossa oli susiaiheinen sisustus. Sänky oli niin mukava, että siinä olisi mieluusti nukkunut pitkään. Tomi kuitenkin oli asettanut herätyskellon soimaan jo kolmelta ja hän lähti kuvailemaan tähtitaivasta tavallisten turistien vielä nukkuessa. Minä heräilin pari tuntia myöhemmin odottelemaan Tomin paluuta. Yhdessä me kipusimme aamukuuden aikaan Jeepin kyytiin toppatakit päällämme. Oli pari astetta pakkasta, kun ajelimme pimeässä Lake Minnewankalle. Olimme edellisenä iltana selvitelleet, että sieltä saisi hienoja auringonnousukuvia ja ihan paikkansa se piti. Kun aamu alkoi sarastaa, meillä oli kamerat valmiina ja sormet kohmeessa.
Eläinbongaus ja maagiset maisemat Tunnel Mountain Roadilla
Ajelimme Lake Minnewankalta takaisin Banffin kaupunkia kohti, mutta kurvasimme Tunnel Mountain roadille. Tämä oli meille tuttua aluetta edelliseltä reissulta ja toivoimme näkevämme alueella jotain eläimiä. Oli aikainen aamu ja paikalla ei montaa muuta turistia ollut. Kovin kauaa emme ehtineet ajella, kun huomasimme tien varressa mustahäntäpeuran. Kipitin autosta ulos kuvaamaan tuota kaunista eläintä. Tämä bambi tuntui olevan melkoisen tottunut ihmisiin, sillä se käveli niin määrätietoisesti minua kohti, että kyllä se oli suomalainen turisti, joka väisti, eikä paikallinen peura.
Kuin taikaiskusta, paikalle kurvasi jostain bussilastillinen aasialaisia ja lumottu hetki, jolloin paikalla olimme vain me ja kaunis luontokappale, oli kadonnut. Peura oli ensin hieman hämillään saamastaan valtaisasta huomiosta, mutta päätti sitten tyynesti jäädä paikalle ikuistettavaksi korealaisten kotialbumeihin. Se keskittyi syömään pensasta ja poseerasi hetkeä myöhemmin vielä oikein nätisti pienen kumpareen päällä.
Tunnel Mountain Roadia voi suositella myös upeiden maisemien, ei vain peurahavaintojen vuoksi. Tämä alla oleva näkymä tuntui olevan kuin toisesta maailmasta.
Golf-kenttä ei petä hirvibongaria
Jatkoimme aamuajeluamme seuraten edellisen reissun renkaanjälkiämme. Suuntasimme kohti golf-kenttää, koska siellä olimme viimeksi nähneet hirven golf-kentällä, eikä se nyt varsinaisesti ole näky johon olisimme tottuneet. Siksi toivoimme näkevämme saman tälläkin kerralla. Salaa tietenkin mielessä oli myös karhut, sudet ja kojootit, mutta niiden näkeminen toki olisi jo vaatinut tuuria. Vaikka meillä aika usein onkin ollut loistava tuuri eläinbongausten suhteen, ei se tänä aamuna ulottunut lihansyöjiin asti. Sen sijaan hirvi+golf-kenttä yhdistelmä toteutui. Komeasarvinen uroshirvi laidunsi kentällä. Kävimme ajelemassa vielä pienen lenkin kauempana ja palattuamme hirviherra oli siirtynyt metsikön puolelle makoilemaan.
Leikkisät peurat vedenrajassa
Aamun viimeinen eläinbongaus oli jo hieman surrealistinen. Kävimme Bow Falls -vesiputouksen luona. Putouksen kuvaaminen osoittautui vastavalossa mahdottomuudeksi, mutta kuin vahingossa katse hakeutui joen toisella puolella jonkin liikkeen suuntaan. Ällistys oli melkoinen, kun näimme peuroja leikkimässä joen rannassa. Toki ne myös joivat vettä ja pissasivat sinne, mutta myös juoksentelivat keskenään hippaa ja pitivät hauskaa. Tälläistä näkyä ei todellakaan voi odottaa ihan heti uudelleen näkevänsä. Valitettavasti kuvat eivät ole mitään mestariteoksia, vaan melko rakeisia, koska oli tosiaan vielä aamuhämärä ja peurat olivat kaukana joen toisella puolella. Ehkä näistä kuitenkin hieman välittyy sitä riemua, joka oli aistittavissa livenä.
Siinä se sitten oli, meidän viimeinen aamumme Kanadan Kalliovuorilla. Ajelimme puolen päivän aikoihin kohti Calgarya. Alle viikossa maisema oli muuttunut. Yöpakkaset olivat tuoneet ruskan etelämmäksi ja maisemat olivat häikäisevän kauniit myös Banff – Calgary välillä.
Kanadan Kalliovuorten jutut päättyvät ainakin toistaiseksi nyt tähän. Jäikö jokin tietty asia kiinnostamaan ja josta haluaisit tietää enemmän? Meille jäi kaipuu takaisin, joten ehkä taas muutaman vuoden päästä löydämme itsemme lomalla aivan liian kylmästä paikasta, heräämästä aivan liian aikaisin, mutta nauttivan uskomattomista maisemista aivan täysillä!
Pysy matkassa mukana:
Annika
Löytyykö jo jonkinlaista yhteenvetoa teidän Kanadan reissun reitistä? Minkälaisen reissun ajoitte ja kauanko varasitte aikaa ja mitä kaikkea suosittelisitte että ensikertalaisen kannattaa mennä katsomaan/tekemään? Ja muita vinkkejä tietysti olisi kiva kuulla 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Ei löydy vielä, mutta kiitos tämän kommenttisi, olen melkein jo tehnyt sellaisen valmiiksi. Tosin keskityin enemmän kustannuspuoleen, mutta samassa tulee olemaan reitti ja summittainen aikataulu. Vinkkejä paikoista, joita kannattaa mennä katsomaan löytyy ehkä eniten aiemmista postauksista. Aikaa tuonne kannattaa varata niin paljon kuin mahdollista, mutta me näimme tosiaan jo viidessä päivässä ihan valtavasti eli kyse on loppupeleissä omista mielenkiinnon kohteista (jos esim. tykkää vaeltaa, sille pitää varata ihan eri tavalla aikaa) ja siitä kuinka paljon on lomaa. Mutta tosiaan, ainakin yksi Kanada-postaus on siis vielä tulossa! 🙂
Laura - My Passport Pages
Ai että! Nämä Kanada-jutut on nyt aiheuttanut se, että olen löytänyt itseni luvattoman monta kertaa jo etsimässä ensi vuodelle Calgaryyn lentoja… 😀 Upeita kokemuksia teillä on kyllä tuolla ollut, ei ihme jos hiukan paluusta haaveilettekin!
Elina / Vaihda vapaalle
Hahaa! 😀 Toivottavasti löytyy edukkaat lennot! Tuo on kyllä niin järisyttävän upeaa seutua.
Lehtokurppa
Jotkut aamut on heräämisen arvoisia – wau! Ja upeat eläinotokset taas (multa jäi se villi saksanhirvi kuvaamatta Saksassa, joskus vielä..!) T. Tutkimusmatkailija aka Lehtokurppa
Elina / Vaihda vapaalle
Kyllä vaan joskus tosiaan kannattaa vääntäytyä sängystä ajoissa ylös. 🙂 Etteköhän tekin vielä joku kerta Saksanmaalle palaile, joten toivotaan silloin parempaa hirvionnea. 🙂
Milla - Pingviinimatkat
No kyllä todella kannatti aamunkoitteessa olla jo kamera valmiina. Upea aamu ja tajuttoman komeat maisemat! Näitä kuvia katsellessa vannon taas, että seuraavan kerran reissussa voitan taas mukavuudenhaluni ja kömmin ennen auringon nousua sängystä ylös 😀
Elina / Vaihda vapaalle
Haha! 😀 Mä tiedän, että se herääminen on vaikeaa! Mutta kannattaa länteen päin matkustettaessa se on onneksi aikaeron vuoksi vähän helpompaa. 🙂
TaMar
Siis voi hyvää päivää mitä maisemia voi olla olemassa… (yhteiskommentti kaikista näistä Kanadan kuvista)! Nähdäkseni ja ikuistaakseni tuon ensimmäisen kuvan paikan voisi jopa meikäläinen olla valmis heräämään aikaisin 🙂
Kang Gastus
Sanotaan, että lentäminen on ympäristön kannalta liikkumismuodoista vahingollisinta, mutta siitä huolimatta sitä ei pidetä mitenkään pahana, mikä on vähän kummallista. Olisi kiva jos matkabloggarit ottaisivat asiaksi ympäristöystävällisen agendan. Esimerkiksi kävellen pääsee jo aika kauas.