Aika usein käy niin, että koirien kanssa tulee tallailtua niitä muutamia samoja polkuja viikosta ja kuukaudesta toiseen. Olen vähän huono lähtemään yksin lähimetsiä pidemmälle. Varmastikin juuri siksi Nukarinkoskikin on pysytellyt vieraana paikkana, vaikka olen asunut siitä vain parinkymmenen kilometrin päässä jo vuosia. Pari viikkoa sitten sain ystävästäni ja kummipojastani lenkkiseuraa ja päätimme treffata kaikille aivan uudessa paikassa. Retkipaikka.fi otettiin taas käyttöön ja tapaamispaikaksi ja sieltä valittiin Nurmijärven Nukarinkoski.

Epäilimme etukäteen hieman pääsisikö siellä tekemään kunnollista lenkkiä koirien kanssa. Lähdimme ottamaan asiasta selvää ja erittäin hyvä niin. Paikka ylitti kaikki odotukset ja täytyy sanoa, että oikein harmittaa, kun en ole tiennyt paikan olemassa olosta aiemmin. Syksyinen Vantaanjoen koskialue ja sitä reunustavat lehtipuut tarjosivat todella kauniit maisemat ulkoiluun. Niin kauniit, että palasin paikalle uudelleen heti seuraavana viikonloppuna, tällä kertaa Tomin kanssa. Nämä kuvat ovat sekoitus molemmilta reissuilta. Kummallakaan kerralla ei käynyt sellaista tuuria, että aurinko olisi paistanut, mutta toisaalta oli kuitenkin ihan kuiva, mukava syyskeli.

Parkkipaikalta lähtiessä oli vastassa kaunis lehtipuiden reunustama polku.

Nukarinkoskelta löytyy laavu ja se on lähellä parkkipaikkaa. Viime kerralla sieltä tuli nenään niin houkutteleva makkaran tuoksu, että jouduimme menemään Tomin kanssa kotiin kaupan kautta ja grillaamaan makkaraa kotona. Ehkä seuraavalla kerralla olemme kaukaa viisaita ja käymme kaupassa jo ennen tänne saapumista.

Joen vartta kulkee jonkin verran pitkospuita, mutta suurimmaksi osaksi vain helppokulkuinen polku.

Nukarinkoski on Nurmijärven kunnan sivujen mukaan 1300 metriä pitkä ja Vantaanjoen kotisivujen mukaan 2000 metriä. Oli pituus sitten kumpi vain, molemmat sivustot ovat yhtä mieltä pudotuksesta, sitä on tuolla matkalla 25 metriä. Vantaanjoessa ei ole toista yhtä suurta koskijaksoa. Lähestyttäessä kosken keskivaiheilla olevaa patoa, kivutaan rappusia ensin ylös ja sitten alas padolle. Maisemat ovat komeat ja täällä on mukava pysähtyä hetkeksi ihastelemaan maisemaa ja kuuntelemaan kosken kuohuntaa.

Kun rappuset kipuaa uudelleen ylös ja kääntyy vasemmalle, löytää itsensä Nukarin pallokentän reunalta. Tämä on toinen mahdollinen paikka jättää auto. Jos haluat nähdä kosken vain padon kohdalta ja kävellä mahdollisimman vähän, kurvaa autosi tänne ja olet heti perillä.

Me jatkoimme pallokentän kohdalta joen varren seuraamista ja kosken kuohunnan kuuntelua. Tällä puolella voi valita kulkeeko kivikkoista polkua pitkin aivan joen varrella vai käveleekö hieman sivummalla leveää kuntopolkua pitkin. Päästäksesi ihastelemaan koskea ihan kunnolla, kannattaa kuitenkin välillä poiketa rantaan.

Myöhemmin eteenpäin kuljettaessa tulee vielä yksi silta ennen kuin löysimme itsemme kulkemassa omakotitaloalueen reunamaa. Kosken ympäri pääsee siis tekemään luupin, mutta läännyimme kuitenkin takaisin, ja palasimme samaa reittiä kuin mistä tulimme. Joen vartta nimittäin kävelee mielellään useammankin kerran edes takaisin. Teini-ikäinen kummipoikanikin viihtyi siellä hyvin. Vinkkivitosena, että pallokentän kulmalla on myös pokestoppi.

 

 

Tulen varmasti vierailemaan jatkossa silloin tällöin Nukarinkoskella. Odotan jo innolla miltä siellä näyttää ensin talvella ja sitten keväällä paikan alkaessa vihertää. Kesällä paikan päällä on todennäköisesti jonkin verran kalastajia, sillä Vantaanjokeen istutetaan vuosittaan parituhatta kiloa kirjolohia. Näin syksyllä kosken varrella näkyi vain muutamia pariskuntia ja perheitä. Ruuhkaksi asti ei ollut ihmisiä, mutta aivan yksinkään siellä ei viikonloppupäivänä ruska-aikaan saanut vaellella.Perille löysin kirjoittamalla google mapsiin Nukari. Se ohjasi minut suoraan perille oikealle parkkipaikalle.

Oletko sinä käynyt Nukarinkoskella? Mitä Uudenmaan kohdetta suosittelisit seuraavaksi? Paikkoja varmasti riittää!

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram