Sarvikuono – sarvella vai ilman?

Voisin esittää olleeni jo vuosikausia aktiivisen huolestunut sarvikuonojen salametsästyksestä, mutta jätetään sellaiset väitteet pois. En halua lähteä ketään huijaamaan. En ole uhrannut elämäni aikana montaakaan ajatusta sille tosiasialle, että sarvikuonot ovat kovaa vauhtia katoamassa luonnosta. Olen kyllä tiedostanut asian, pitänyt sitä surullisena, mutta asia on tuntunut hyvin kaukaiselta. Sitten matkustimme Etelä-Afrikkaan, Krugerin kansallispuistoon ja näin nämä kaikessa rauhassa ruohoa laiduntavat 50 miljoonaa vuotta vanhan lajin edustajat. Mutta puuttuuko tältä ylemmän kuvan yksilöltä jotain?

Sarvikuono on upea ilmestys. En ollut oikeastaan koskaan aiemmin sen tarkemmin pysähtynyt miettimään juuri sarvikuonoja. Mutta kun tuota eläintä katsoo luonnossa, ei sitä voi kuin ihmetellä. Se on elävä tuulahdus muinaishistoriasta. Niin erilainen kuin mikään muu maapallolla tällä hetkellä elävä eläin. Samaan hengenvetoon sitä ihmettelee, miten kukaan voi tappaa tuon upean eläimen. Valitettavasti moni voi.

Pensassarvikuonoja oli vielä 1970-luvulla Afrikassa arvion mukaan noin 65000 yksilöä. Nyt kanta on noin 5000. 

Isosarvikuonon (entiseltä nimeltään leveähuulisarvikuono) kohdalla tilanne on onneksi parempi. Laji oli jo sukupuuton partaalla, mutta nyt niitä on noin 20000 yksilöä, joista 95% elää Etelä-Afrikassa. Suurin osa elää  Krugerin kansallispuistossa. Kaikki Afrikan sarvikuonot elävät erilaisilla suojelualueilla, joko valtion tai yksityisten mailla. Täysin aitaamattomilla alueilla sarvikuonoja ei ole enää missään.

Tällä hetkellä suurin uhka lajille on salametsästys. Etelä-Afrikka on julistanut sodan salametsästystä vastaan, mutta taistelu on pitkä ja häviäjänä eläimet. Halusin ymmärtää mistä asiassa oikein on kysymys. Ostin Etelä-Afrikasta kevyttä lomalukemista ja luin Julian Rademeyerin kirjan Killing for Profit – Exposing the Illegal Rhino Horn Trade. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut ja katsonut aivan liikaa videoita sarvikuonojen salametsästyksestä.

Kalliimpaa kuin kulta

Usko tai älä, mutta sarvikuonon sarvi on kilohinnaltaan arvokkaampaa kuin kulta tai heroiini. Jälkimmäiseen sitä voi verratakin, koska markkinat ovat pimeitä. Sarvikuonojen salametsästystä pyörittävät pääosin järjestäytyneet rikollisliigat, jotka eivät kaihda keinoja. Markkinat sijaitsevat lähinnä Kaakkois-Aasiassa, mutta sarveen voi törmätä myös esimerkiksi Lontoossa. Kilohinta sarville liikkuu jopa 50000 US$ luokassa. Yksittäinen sarvi voi painaa kuutisen kiloa. Sarvi on melkoisen arvokas lasti eläimen kannettavaksi ja se onkin koitumassa lajin kohtaloksi.

Sarvea käytetään lääkkeenä perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Sen uskotaan parantavan melkein mitä tahansa kuumeesta syöpään. Mitään tieteellistä näyttöä tehosta ei kuitenkaan ole. Sarvi on keratiinia eli käytännössä samaa ainetta kuin kynnet ja hiukset. Uskomus parantavaan voimaan on kuitenkin vahva ja kysyntä ei suinkaan ole vähentymässä, vaan se on päinvastoin räjähtänyt Vietnamissa ja Kiinassa käsiin viime vuosina.

Krugerin kansallispuiston sarvikuonot hätää kärsimässä

Ikävä kyllä niin paljon kehumani Krugerin kansallispuisto on
paikka, jossa sarvikuonot ovat tällä hetkellä suurimmassa vaarassa. Siellä elää maapallon suurin isosarvikuonokanta ja myös salametsästys on keskittynyt suurelta osin sinne. Kruger on
Etelä-Afrikan puolella, mutta 356 kilometriä puistosta rajoittuu Mosambikin rajaan, eikä välissä ole aitaa. Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista ja korruptio kukoistaa. Sarvikuonon sarvien ostajat
värväävät ampujia Mosambikin puolelta pienistä kylistä. Riskinä on, että salametsästysreissulla kuolee puistonvartijan luotiin, joutuu pidätetyksi tai vuosiksi vankilaan, mutta kolikon toisella puolella on suuri tukko rahaa, jolla elättää perheen pitkään.

Mosambikilaisia värväävät ammattimaiset sarvikuonon sarvien välittäjät. He antavat salametsästäjille aseet ja ohjeet. Monet salametsästäjistä eivät palaa enää koskaan kotikyläänsä tuolta vaaralliselta reissulta, mutta köyhästä maasta heidän tilalleen on helppo löytää uusia salametsästäjiä, jotka lähtevät yön pimeyteen tappamaan sarvikuonoja. Kaikki salametsästäjät eivät ole köyhiä kyläläisiä, vaan toisinaan sarvikuonoja metsästämään on palkattu jopa viimeisimmällä teknologialla varustettuja ammattilaissotilaita. Puistonvartijoiden on hyvin vaikea taistella tälläisiä voimia vastaan ja riskeeraavat henkensä puolustaakseen eläimiä.

Kun sarvikuono joutuu tähtäimeen sillä ei ole kummoisia mahdollisuuksia selvitä. Se ammutaan tai nukutetaan. Sen jälkeen sarvet sahataan irti. Koska sarvi on niin arvokasta, se sahataan irti viimeistä milliä myöten ja siinä samalla eläimeltä poistetaan puolet kasvoista. Joskus eläin jää henkiin ja se herää kärsivänä, puolet päästä irti leikattuna, eikä todennäköisesti säily hengissä. Jos tämä kuulostaa liian uskomattomalta, voit katsoa tämän Krugerissa kuvatun lyhyen videon, mutta varoitan sen sisältävän järkyttävää kuvamateriaalia. Videon tapaus ei ole ainoa laatuaan. Syksyllä 2014 belgialaiset turistit näkivät viimeisenä päivänään Krugerissa kauan odottamansa sarvikuonon, elävänä, mutta valitettavasti puolet päästä irti hakattuna. Vastaavia tapauksia löytyy netistä lukuisia.

Kysyntä kiihtyy

Vielä 2000-luvun puoleen väliin asti sarvikuonot saivat elää Etelä-Afrikassa suhteellisen rauhassa. Niitä salametsästettiin hyvin vähän, vain muutamia yksilöitä vuosittain. Sitten korkea-arvoisen kiinalaisen virkamiehen väitettiin parantuneen syövästä sarvikuonon sarvesta jauhetun uutteen avulla ja kysyntä räjähti pilviin. Sillä, ettei virkamiehen henkilöllisyyttä tai mitään todistetta parantumisesta ole koskaan tuotu julkisuuteen, ei ollut aasialaisille merkitystä. Sarvikuonon sarvesta tuli huippuhaluttu tuote ja eläimet joutuivat tulilinjalle.

Sarvikuonojen salametsästystilastoa Etelä-Afrikassa:

• v. 2010 – 333 sarvikuonoa, joista 146 Krugerin kansallispuistossa
• v. 2011 – 448 sarvikuonoa, joista 252 Krugerin kansallispuistossa
• v. 2012 – 668 sarvikuonoa, joista 425 Krugerin kansallispuistossa
• v. 2013 – 1004 sarvikuonoa, joista 606 Krugerin kansallispuistossa
• v. 2014 – 1020 sarvikuonoa, joista 672 Krugerin kansallispuistossa

Koko vuoden luvut eivät ole vielä tätä kirjoittaessani valmistuneet, vaan 2014 luku on 23. marraskuuta mennessä. (Lähde) Salametsästyksen vuoksi eivät kuole pelkästään sarvikuonot, vaan myös lukuisat salametsästäjät sekä puistojen työntekijät yrittäessään pysäyttää toisiaan.

Kaikki tämän postauksen sarvikuonokuvat on otettu marraskuun lopussa Krugerissa. Joku näissä kuvissa esiintyvistä lauhkeista eläimistä voi olla jo ammuttu kuoliaaksi.

Sarvikuonon voi ampua myös laillisesti

Tiesitkö, että kuka tahansa voi ampua sarvikuonon, aivan laillisesti? Etelä-Afrikassa lukuisat yritykset pyörittävät metsästysbisnestä. Metsästys tapahtuu suurella aidatulla alueella. Metsästäjä voi valita suoraan listalta minkä eläimen hän haluaa ampua. Halvimpien eläinten, kuten paviaanien kaatomaksu on alle 200 euroa. Esimerkiksi kirahvin tai virtahevon pääsee ampumaan noin 4500 eurolla. Käytännössä minkä tahansa lajin ampuminen krokotiilista norsuun on mahdollista, kuten metsästystä tarjoavan yrityksen kotisivuilta näkee.

Myös sarvikuono on mahdollista tilata ammuttavaksi. Tämä vaatii vain ison tukun rahaa. Niin ison tukun, että länsimaalaiset eivät sarvikuonoja pahemmin ammu. Sen sijaan niitä ampuvat esimerkiksi köyhät vietnamilaiset tai thaimaalaiset tytöt. Kuulostaako loogiselta? Ei. Mutta sen jälkeen kuulostaa, kun kerron, että trofeemetsästyksen päätteeksi ampuja saa ottaa eläimen pään mukaansa, jotta se voidaan ripustaa seinälle muistoksi. Sarvikuonon kohdalla päät vain eivät useinkaan päädy seinälle, vaan ampumisen tilanneelle syndikaatille, joka on maksanut matkan.

Sarvikuonojen kohdalla trofeemetsästys on ongelmallista. Tällä ei ole mitään todellista tekemistä metsästyksen kanssa. Siis sillä tavalla kuin ainakin minä metsästyksen miellän eli ensin jäljitetään saalista ja toivotaan näkevänsä siitä edes vilauksen, jotta voi yrittää osua siihen. Sarvikuonon ampuminen on vähän sama kuin ampuisi lehmän laitumella. Yleensä niin sanotut metsästäjät eivät itse edes ammu sarvikuonoja (koska he eivät ole koskaan aiemmin edes pidelleet asetta), vaan opas joutuu ampumaan eläimen. Tämä ei ole laillista. Kuten ei ole myöskään sarven irroittaminen trofeesta. Silti näitä tapahtuu ja valvonta on hyvin kyseenalaista.

 

Mitä sarvikuonojen hyväksi voidaan tehdä

Etelä-Afrikka on julistanut sodan salametsästystä vastaan. Lukuisat eri organisaatiot, WWF mukaan lukien, pyrkivät suojelemaan sarvikuonoja. Kamppailu iänkaikkisen vanhaa lajin säilymisen puolesta käydään parhaimmalla nykyteknologialla. Sarvikuonoilla on aseistautuneet vartijat, helikopteripartiot, suoja-aidat jne. Silti salametsästäjät ovat usein askeleen edellä.

Sarvikuonojen siirtäminen turvallisemmille alueille
Vuoden 2014 lopussa Krugeriin on rakennettu niin sanottu ”intense protection zone”, jossa sarvikuonoja voidaan suojella aiempaa paremmin. Niitä on siirretty turvaan alueilta, joissa salametsästys on yleisempää. Osa sarvikuonoista on myös jo siirretty ja tullaan siirtämään myös muihin puistoihin. Tällä varmistetaan se, etteivät ”kaikki munat ole samassa korissa”.

Mikrosirut sarviin
Sarvet voidaan jäljittää.

Sarvien värjääminen
Osa yksityisistä eläinpuistoista on ottanut käyttöönsä sarvien värjäämisen. Siinä sarven sisälle ruiskutetaan samaa ainetta, jota käytetään pankkiryöstöjen yhteydessä värjäämään setelit käyttökelvottomaksi. Värjätty sarvi on käyttökelvoton lääketarkoitukseen. (lähde)

Sarvien myynnin laillistaminen
Monet ovat kaupan laillistamisen kannalla. Sarvikuonolta voidaan
leikata sarvi ilman että eläin kärsii siitä (enempää kuin leikkaamisen aiheuttaman stressin). Sarvessa ei ole tuntoa,
vaan se on samanlaista ainetta kuin esimerkiksi kynnet. Etelä-Afrikassa on paljon yksityisten omistamia sarvikuonoja ja heillä on jo tällä hetkellä suuret määrät leikattuja sarvia odottamassa kaupan laillistamista. Myös kansallispuistoissa eläviltä sarvikuonoilta voitaisiin leikata sarvet ja niistä saatava tuotto käyttää eläinten hyväksi. Tämä voisi pelastaa lajin, mutta onko tämä se tapa millä lajin pelastaminen halutaan toteuttaa?

Sarvien leikkaaminen
Esimerkiksi Swazimaassa kaikkien sarvikuonojen sarvet on katkaistu
salametsästyksen ehkäisemiseksi. Me näimme myös Krugerissa yhden, tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa koreilevan yksilön, jonka sarvet oli katkaistu.

Tietoisuuden lisääminen
Sinä voit auttaa lisäämällä ihmisten tietoisuutta asiasta. Voit myös tukea sarvikuonoja suojelevia järjestöjä, kuten WWF:ää.

Lopuksi vielä kuuden minuutin mittainen WWF:n video (englanniksi) sarvikuonojen tilanteesta ja siitä mitä sinä voit tehdä:

Todennäköisesti tulevanakin yönä ainakin yksi sarvikuono menettää henkensä ruuminosan vuoksi, joka on kehittynyt sille
puolustukseksi.

Minä ainakin haluaisin nähdä jatkossakin sarvikuonoja vapaana, kansallispuistoissa, sarvineen päivineen. Entä sinä?

Videoita aiheesta:
Rhinos under threat
Poaching wars