Kymmeniä orpoja norsuja Sri Lankassa

Yksi mieleenpainuvimmista paikoista muutaman vuoden takaiselta maailmanympärimatkaltamme oli Pinnawalan norsuorpola. Koko Sri Lanka jäi mieleemme erittäin positiivisessa mielessä, mutta ensimmäisenä mieleeni tulee tästä maasta puhuttaessa suuri lauma norsuja. Vajaan sadan kilometrin päässä maan pääkaupungista Colombosta, niitä pääsee näkemään läheltä ja paljon kerralla.

Pinnawalassa elää maailman suurin vankeudessa elävä norsulauma. Orpola on saanut alkunsa vuonna 1975, kun emonsa menettäneet, vierottamattomat norsuvauvat kaipasivat hoitoa. Siitä eläinmäärä on kasvanut noin 80 elefantin käsittäväksi suureksi laumaksi. Orpolan asukkaisiin lukeutuu myös mm. maamiinassa jalkansa menettänyt yksilö ja lauma on lisääntynyt myös orpolassa syntyneiden yksilöiden muodossa.

Vierailimme Pinnawala Elephant Orphanagessa lokakuun alussa vuonna 2010. Maksoimme ulkomaalaisina kymmeniä kertoja kalliimman pääsymaksun kuin paikalliset, mutta summa oli silti vaatimaton, reilut 10 euroa. Vastassa oli kaunis maisema ja paljon norsuja. Paikkaan oli helppo ihastua.

Norsuilla oli suuri alue, joka jatkui niin pitkälle, ettemme erottaneet toisessa päässä mitään aitaa. Ne saivat oleskella siellä vapaasti yhtä urosta lukuunottamatta. Sillä oli jonkinlainen kettinki kaulan ja jalan ympäri. Norsujen sekaan ei saanut tietenkään mennä kävelemään, vaan ihmisille oli asetettu rajat liikkumiselle. Osa norsuista vaikutti kuitenkin tulevan mielellään ihmisten luokse.

Ohjelmaan kuului vauvaelefanttien pulloruokinta. Minäkin maksoin pari euroa ekstraa siitä ilosta, että vauvanorsu kumosi jättituttipullonsa kitusiinsa varmaan alle puolessa minuutissa. Eikä se nyt ihan vauva edes ollut, vaan aika iso jässikkä. Turistien rahastusta, mutta toisaalta annan mielelläni euroni elefanttien hyväksi. Nähtiin myös kuinka norsu pistelee poskeensa puuta. Sellaista hyvin pehmeää tosin, mutta puuta silti. Pikkunorsu murskasi puunrungon jalallaan ja sen jälkeen se ryhtyi repimään sisältöä paloiksi vahvalla kärsällä. Maiskutus oli melkoinen!

Olimme kuulleet, että norsut viedään pari kertaa päivässä joelle uimaan ruokailun jälkeen. Sen me halusimme ehdottomasti nähdä. Lähdimme edeltä joelle ja ihmettelimme mistä ihmeestä kymmenien norsujen lauma sinne muka vietäisiin. Missään ei ollut sopivan näköistä väylää, pelkkää katua vain. Pian meille selvisi, että nimenomaan sitä katua pitkin norsut joelle tallustavatkin. Aikamoista. Liikenne pysäytetään päivittäin useita kertoja, koska norsuorpolan ja joen välissä kulkee autotie. Matkan varrelle jää myös useampi matkamuistokoju.

Ensin joelle tuotiin ainoa jonkinlaisissa kahleissa ollut norsu, suuri uros.

Sen jälkeen tulikin sitten loppulauma. Voin muuten sanoa, että on melkoinen näky, kun norsulauma astelee katua pitkin! Alle ei halua jäädä!

Norsut vaikuttivat innokkailta ja siltä, että niillä oli kiire päästä veteen.

Sinne ne sitten sukelsivat!

Meidän lisäksemme joen rantaan oli tullut vain kourallinen turisteja. Bussiryhmä oli lähtenyt pulloruokinnan jälkeen kohti muita kohteita ja saimme nyt ihastella norsujen vesileikkejä melkein yksinoikeudella. Tuo oli kuin jostain sadusta!

Miten suloisia ja herkän oloisia norsut ovatkaan.

Meillä oli melkoisen riemuisat hetket, kun seurasimme norsujen kylpemistä. Emme olleet uskoa silmiämme, kun pienet norsut sukeltelivat.

Siinä missä toiset norsut vaikuttivat herkiltä. Joku toinen taas seikkailunhaluiselta. Muiden hengaillessa ryhmässä, tämä yksi norsu vaikutti pitävän joessa hauskaa yksinään.

Nuoriso-osasto nahisteli keskenään.

Tämä rouva oli kantavana. Miten minusta kovasti tuntuu, että tässä isä kokeilee vauvan liikkeitä? Niinkö vähän norsuisä ja ihmisisä eroavat joiltain osin toisistaan? Tämä taitaa itseasiassa olla eri uros kuin aiemmassa kuvassa.

Nautimme suunnattomasti alla olevan ihanan näkymän katselusta. Norsut vaikuttivat hyvinvoivilta, tyytyväisiltä ja koko paikka oli levollinen. Ei ollut suurta määrää turisteja. Kukaan ei yrittänyt tuputtaa meille mitään. Saimme olla kaikessa rauhassa. Norsut saavat pulikoida joka päivä pari tuntia aamulla ja toiset pari tuntia iltapäivällä. Pakkohan niiden ei ole vedessä olla, mutta suurin osa niistä näytti käyttävän mahdollisuuden mielellään.

Voivatko Pinnawalan norsut oikeasti hyvin?

Melkein toivoin, etten olisi ryhtynyt kirjoittamaan tätä blogipostausta. Silloin en olisi tullut googlanneeksi Pinnawalan norsuorpolaa. Meille jäi paikasta todella positiivinen kuva. En voi sanoa tuntevani norsujen käyttäytymistä, mutta minusta asiat olivat hyvin. Turistien tämän hetkiset kokemukset paikasta tuntuvat valitettavasti olevan hyvin ristiriitaisia. Tripadvisorin tuoreiden arvostelujen mukaan monet norsuista ovat tätä nykyä kahlittuina ja niillä esiintyy puolelta toiselle heijaamista (tämä on yleisesti tunnettu merkki norsun tyytymättömyydestä). Toisaalta moni taas kertoo, ettei nähnyt lainkaan tälläistä käytöstä ja lähes kaikki olivat vapaana.

Me satuimme ilmeisesti paikalle hyvin hilljaisena päivänä. Pinnawala on kuitenkin suosittu turistikohde. Kolikolla on aina kääntöpuolensa. 80 norsua, jotka syövät jokainen päivässä noin 75 kiloa ruokaa, ei ruokita pelkästään Sri Lankan valtion avustuksella. Turisteja ja turistien mukanaan tuomaa rahaa tarvitaan. Ilman turisteja nämä norsut saattaisivat olla työjuhtina esimerkiksi norsuratsastuksessa (sellaiselle osallistumista en suosittele missään!). Nyt ne saavat elää suhteellisen vapaata elämää tarjoten samalla lukuisia työpaikkoja paikallisille. Sen verran olen kuitenkin touhua vastaan, että toivoisin norsujen lisääntymisen estettävän. Ei niitä tarvitsisi tuottaa lisää vankeuteen. Alkuperäinen ajatus orpolasta on hämärtynyt, kun orpola tuottaa lisää norsuja. Pinnawalaa on myös arvosteltu siitä, että he ovat lahjoittaneet nuoria norsuja paikkoihin, joissa norsuja ei ole lupauksista huolimatta kohdeltu asianmukaisesti.

En myöskään hyväksy bullhookin käyttöä. En tiedä mikä tämä on suomeksi, mutta kyseessä on pitkän kepin nokassa oleva terävä koukku, jolla saadaan tuotettua norsulle kipua tökkimällä sitä herkkiin kohtiin. Tätä käytetään esimerkiksi sirkusnorsujen koulutuksessa. Norsukaan ei ole joka paikasta paksunahkainen. Me emme onneksi nähneet koukkujen käyttöä, vaikka itse bullhookeja näimmekin. Toisaalta en kyllä myöskään tiedä miten voimakastahtoista urosnorsua hallitaan ilman kahleita ja koukkua. Pahaa kuitenkin teki nähdä erään hyvin suositun ulkomaisen matkabloggaajan poseeraavan iloisesti kahlitun norsun kanssa, jolla oli koukku suussa.

Jos koskaan, ikinä, suunnittelet meneväsi katsomaan sirkusta, jossa on norsuja tai meneväsi norsuratsastukselle, katso ensin tämä linkki ja harkitse asiaa uudelleen.

Olisi mielestäni hyvä miettiä miten Pinnawala saataisiin entistä eläinystävällisemmäksi sen sijaan, että sitä boikotoidaan täysin. Turistit voivat omalla käytöksellään ja mielipiteillään muokata paikallisten toimintaa ja auttaa ymmärtämään, etteivät suvaitse huonoa kohtelua. Maailmassa on aivan liikaa kaltoinkohdeltuja eläimiä ja väittäisin kuitenkin, että Pinnawalan norsuilla on asiat keskimääräistä paljon paremmin.