Eläintarhat – käydäkö vai ei?
keskenään. Kotieläimiä kohdellaan hyvin ja niiden lajinomainen käyttäytyminen otetaan huomioon. Ihminen antaa villieläimille tarpeeksi elintilaa, jotta lajit säilyvät. Lajeja vaalitaan. Villieläimiä ei
metsästetä sukupuuttoon, ei oteta lemmikeiksi, eikä vangita.
Ovatko eläintarhat vain eläinten vankiloita vai onko niillä tarpeeksi positiivisia vaikutuksia koko eläinkuntaan, jotta eläinten pitäminen vangittuna on oikeutettua? Asia ei ole yksinkertainen, koska eettisiin kysymyksiin on harvoin yksiselitteistä vastausta.
 |
| Australiassa, Philip Islandin suojelualueella näkemämme koalavauva. |
Eläintarhat lajin pelastajina
hyväksi. Yksi esimerkki on kultaleijona-apina. Näitä pieniä apinoita oli Brasilian luonnossa jäljellä enää noin 100-200 yksilöä, kun kansallinen eläintarha puuttui tilanteeseen. Yhdessä valtion, useiden eläintarhojen ja organisaatioiden avulla toteutetun suojeluprojektin ansiosta luonnossa elävä kanta on saatu elvytettyä 1500 yksilöön. Lisäksi eri eläintarhoissa elää tällä hetkellä noin 450 yksilöä.
Todellisuudessa ihmisten kukkaron nyörit heltiävät helpommin, kun he
näkevät apua tarvitsevan lajin edustajan omin silmin eläintarhassa. Korkeasaaren suojeluhankkeista voit lukea täältä.
“In the end we will conserve only what we love. We will love only what
we understand. We will understand only what we are taught.”
Baba Dioum, senegalilainen luonnonsuojelija
 |
| Valkoisia tiikereitä Singaporen eläintarhassa |
Lajinomaisten tarpeiden tyydyttäminen
säännöllisesti ruokaa, ne eivät joudu näkemään nälkää. Sairastuessaan ne
saavat eläinlääkärin hoitoa. Saaliseläimillä ei ole uhkaa
saalistajista. Mutta silti monet eläimet eivät voi hyvin vangittuna. Tyypillisin esimerkki eläimen huonosta psyykkisestä voinnista on stereotyyppinen käyttäytyminen. Se on usein tietyn liikeradan toistamista uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi norsuilla tämä ilmenee yleensä ns. heijaamisena.
suurin osa kuluu syömiseen, jääkarhu liikkuu päivässä jopa kymmeniä
kilometrejä. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että toiset lajit sopeutuvat paremmin tarhaolosuhteisiin kuin toiset.
Ei tarvitse
kuitenkaan ottaa edes ääriesimerkkejä eläinlajeista, kun
vertaillaan eläintarhaan sopeutumista. Kettu saattaa luonnossa elää
neliökilometrin suuruisella alueella. Sillä on selkeä koti. Sen sijaan
sudet ovat suurimman osan vuodesta kodittomia. Ne ovat muutaman päivän
yhdessä paikassa ja jatkavat taas matkaa. Molemmat ovat koiraeläimiä, mutta johtuen hyvin erilaisista elintavoista, sudet
sopeutuvat hyvin huonosti tarhaolosuhteisiin, kun taas ketuilla ei ole
havaittavissa vastaavaa turhautumista läheskään samassa mittakaavassa.
Susi ei halua pysyvää kotipaikkaa, vaan se haluaisi vaeltaa.
voisi sanoa luonnossa laiskoiksi eläimiksi. Ne nukkuvat jopa 22 tuntia
vuorokaudessa. Leopardit taas ovat huomattavasti aktiivisempia. Silti
leopardeilla esiintyy vangittuna selvästi vähemmän stereotyyppistä
käyttäytymistä kuin leijonilla. Kuten sudet, myös leijonat ovat
vaeltajia. Niillä ei ole vakituista reviiriä, toisin kuin leopardilla.
 |
| Bahrainin eläintarhasta jäi mieleen saluki. En ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että koiraa pidettäisiin eläintarhassa. Mutta onko se enemmän vai vähemmän oikeutetumpaa kuin kojootin vangitseminen? Bahrainin eläintarhaa en voi suositella. |
Eläinten olot eläintarhoissa ovat parantuneet merkittävästi siitä mitä ne ovat olleet. Hyvissä eläintarhoissa eläimistä pyritään pitämään mahdollisimman hyvää huolta. Eläimet ovat hoitajilleen rakkaita. On myös muistettava, että eläintarhojen tarkoitus on tehdä voittoa. Kävijät kaikkoavat, jos eläimet näyttävät sairailta. Toisaalta taas voittoa tavoittelevan yrityksen on usein haalittava mahdollisimman hyviä vetonauloja, joka taas voi tarkoittaa esimeriksi liikaa eläimiä liian pienellä alueella.
Maailmassa on valitettavasti vielä myös melkoisia kauhueläintarhoja, joihin en toivoisi kenenkään astuvan jalallaan. Yksi tälläinen on Indonesiassa sijaitseva Surabaya Zoo, joka on ollut julkisuudessa maailman kamalimpana eläintarhana. Etenkin köyhemmissä maissa matkaillessa kehoittaisin miettimään useammankin kerran millaista toimintaa kannattaa tukea. Koko Aasiaa ei kuitenkaan kannata leimata. Singaporen eläintarhassa eläimet olivat hyvin hoidettuja ja niillä oli paljon virikkeitä. Toki tilat olisivat silti saaneet olla paljon suuremmat.
 |
| Singaporen eläintarhan apinoiden kiipeilyteline. |
 |
| Singapore Zoon orankien kiipeilyalue oli suoraan vierailijoiden yläpuolella. |
Eläintarhojen eettisyys
Lähtökohtaisesti eläintarhassa pidettävälle eläimelle pitäisi pystyä
takaamaan vähintään yhtä hyvät tai paremmat olot kuin luonnossa. Jos tätä ei pystytä toteuttamaan (se vaikuttaa lähes mahdottomuudelta etenkin monien suurten petoeläinten kohdalla), voiko eläintarhojen olemassaolon oikeuttaa sillä, että
niillä saavutetaan jotain tärkeämpää kuin yksilön etu? Voidaanko ajatella, että esimerkiksi Korkeasaaressa elävä lumileopardi on niin tärkeä uhanalaisen lajin lähettiläs, että sitä voidaan pitää pienessä tarhassa, vaikka sille ei voitaisikaan tarjota riittävän suurta ja virikkeellistä tarhaa? Samalla eläintarhoissa ympäri maailmaa elävät yksilöt voisivat lajin uudelleen elvyttämisen, mikäli laji häviäisi luonnosta.
Yksi huomioon otettava seikka on myös loukkaantuneet eläimet. Eläintarhat ovat usein erikoistuneet hoitamaan haavoittuneita villieläimiä.
 |
|
| Healesville Sanctuaryn eläinsairaala Australiassa |
Eläintarhat toimivat usein myös loukkaantuneiden eläinten sijoituspaikkana, jos niitä ei voida palauttaa enää luontoon. Mutta onko luonnossa vapaana liidelleelle siipirikolle kotkalle armeliaampaa lopetus vai loppuelämä suuressa häkissä?
 |
||
| Korkeasaaren karhuja |
 |
| Makit ovat esimerkki eläinlajista, jonka on todettu sopeutuvan hyvin eläintarhoihin. Niitä on useissa paikoissa niin sanotuissa ”walk-in-zoossa”, jossa ne voivat liikkua vapaana ihmisten ja muiden eläinten seassa. Tämä kuva on Singaporen eläintarhasta. |
Oma näkemykseni eläintarhoista
 |
| Cleland Wildlife Sanctuary |
 |
| Wallarong Wildlife Sanctuary |
käyttänyt melkoisesti rahaa, aikaa ja vaivaa päästäkseni näkemään
luonnossa vapaana eläviä eläimiä. Jos valittavanani on nähdä yhden lajin
lauma luonnossa tai kymmeniä eläinlajeja eläintarhassa, valinta on
selvä. Näen mieluummin aina vapaana eläviä eläimiä niitä häirisemättä. Meidän tulee kohdella eläimiä arvostavasti. Jokaista eläinlajia ei tarvitse, eikä pidä vangita ihasteltavaksi. Eläinlajien, jotka menestyvät luonnossa, pitäisi saada elää vapaana. Elinvoimaisten lajien edustajia ei saa pyydystää vapaudesta ja vangita tarhoihin.
Lue myös aiemmin kirjoittamani:
Kuuluuko delfiini altaaseen?
Kymmeniä orpoja norsuja Sri Lankalla
Buenos Airesin eläintarha
LÄHTEET:
Kirjat:
Animals in Translation, Temple Grandin and Catherine Johnson
Animals Make Us Human, Temple Grandin and Catherine Johnson
Kun norsut itkevät, Jeffrey Moussaief Masson
Videot:
Dorothy McKeegan – Zoo, wildlife and conservation ethics – part 1 – Dick Vet Animal Welfare Season
Zoochosis – The living conditions of animals in captivity
Katariina
Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Itsellä on myös hyvin ristiriitaiset ajatukset eläintarhoista. Suuntaan niihin kuitenkin mielelläni matkoilla, mutta olen katunut joissakin käymistä jälkikäteen. On tosiaan totta, että joitakin lajeja koitetaan eläintarhojen avulla elvyttää. Toisaalta monilla eläimillä on sitten tarhaolosuhteissa vaikeuksia lisääntyä. Tämä kielii jo tarhojen ongelmista. Lisääntymisvietti on kuitenkin eläimellä melkoisen voimakas ja ajava voima (jotkut lajit ovat valmiit kuolemaan jatkaakseen sukua).
Itsekin haluan joku päivä safarille katsomaan villejä eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä. Silti mielestäni joskus ihmiset ihannoivat vapautta käsitteenä hieman. Tähän vapaana elämiseen kuuluu suuri pentu/poikas/jälkeläiskuolleisuus ja moni eläin näkee aika karmaisevan lopun taudin tai saalistajan kourissa. Eläintarhat tuovat eläimet ihmisten tietoisuuteen, mutta niin tekevät nykyään todella hienosti toteutetut dokumentitkin. Niitä olen lapsesta asti seurannut, mutta enää en pysty. Verkkokalvoille on palanut mm. kuva impalavarsasta, jota kolme gepardinuorukaista yrittää vuorotellen tappaa, mutta ne eivät tätä osaa tehdä. Imapala pääsee aina välillä karkuun, sitten se otetaan kynsin kiinni ja sen päätä vähän pureskellaan. Aivan järkyttävä loppu aivan liian lyhyelle elämälle. Luonto on julma.
En muista millään, missä eläintarhassa olin, mutta sielä oli juurikin petting zoo, missä oli useampi koira näytillä. Niillä oli siis oma aitauksensa ja ne selvästi asuivat siellä, kuten muutkin eläimet. Kaikilla tuon petting zoon lajeilla oli todella pienet tilat, että ihmiset varmasti pääsisivät eläimiin käsiksi. Yllättäen en pitänyt kyseisestä konseptista.
Mutta lopetan löpinäni tähän ja voin sanoa, että tämä herätteli sen verran minua, että ensi kerralla otan selvää kohteeni eläintarhasta, ennen kuin päätän siellä vierailla!
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos kattavasta kommentista. Niinhän se on, että luonto on toisinaan hyvin julma. Tuo mainitsemasi petting zoo ei kuulosta kyllä yhtään kivalta. Hienoa kuulla, että tämä postaus sai ajattelemaan. Juuri se oli tarkoituskin! 🙂
Anne
Herättävä kirjoitus – kiitos siitä. Jotenkin sitä on aina kokenut eläintarhat eläinrääkkäyksenä, mutta tällä asialla on todellakin toinenkin puolensa. Näin se menee – elämässä yleensäkin. Asiat eivät ole yksioikoisia.
Elina / Vaihda vapaalle
Niinpä! Olisikin niin helppoa, jos asiat olisi yksioikoisia. Yritän itse aina katsoa asioita mahdollisimman puolueettomasti monelta kantilta.
Heidi S
Itse olen käynyt Ranualla pari vuotta sitten. Sen voin kyllä sanoa, että siellä oli lajeja, jotka Suomen ilmastoon sopivat. Aitauksien kokoon en kiinnittänyt juurikaan huomiota, tai no oikeastaan ainoa, mikä silloin kiinnitti huomioni, on sittemmin jo maailmalle lähtenyt Ranzoo-jääkarhunpoikanen. Jääkarhuaidalla vietimme paljon aikaa, ja muistan edelleen hyvin, miltä siellä näytti. Tekstisi luettuani tajusin yhden asian. Ranualla jääkarhuilla on mikroskooppisen pienet aitaukset, kun otetaan huomioon jääkarhujen vaeltamisluonne.
Elina / Vaihda vapaalle
Jääkarhuilla on varmasti ihan missä tahansa eläintarhassa aivan liian pienet aitaukset suhteutettuna niiden liikkuvuuteen. Ei vain taida olla yksinkertaisesti mahdollista rakentaa tarpeeksi isoa aitausta 🙁
Let's go
katsotaan saanko kommentoitua nyt. En pidä eläintarhoista…ok, on niissä se hyvä puoli, että lajia suojellaan . Vuosia sitten kävin Bangkokin eläintarhassa ja voin pahoin! Täällä en ole käynyt , mutta tekisi mieli mennä kun haluan nähdä PANDAN…mutta kiinalaiset kuulemma huutaa, möykkää, heittää roskaruokaa eläimille, valokuvaa salamalla, sotkee…niin ei kiinnosta…Eikö siellä pitäisi mennä eläinten ehdolla ja rauhassa?
Elina / Vaihda vapaalle
Voi ei tuota kiinalaisten käytöstä eläintarhoissa 🙁 En haluaisi tehdä mitään yleistyksiä tietyistä kansanryhmistä, mutta valitettavasti tuntuu, että etenkin monet kaupungistuneista aasialaisista ovat aivan vieraantuneet luonnosta ja kaikista eläimistä. Suhde lemmikkieläimiinkin on monesti vähintään erikoinen.
Terhi
Aucklandissa oli mielestäni aika mukavan oloinen eläintarha – tosin aina voisi olla enemmän tilaa sitä vaativille eläimille. Tosin kyseisessä tarhassa oli kyllä hurja määrä lajeja, vähempi olisi varmasti riittänyt.
Yksi näin jälkikäteen ajateltuna karuimmista kokemuksistani oli viime keväänä täällä Korean Busanissa, jossa erään ostoskeskuksen katolle oli tehty lapsille oma minieläintarha: siellä oli koiria, possuja ja lampaita pikkuruisissa aitauksissa ja sitten korealaislapset kävivät niitä tökkimässä ymmärtämättä, miten eläimet moisesta varmasti ahdistuvat. Puhumattakaan minikokoisesta elinalueesta keskellä miljoonakaupungin hälinää: ei taatusti lajinomainen ympäristö millekään lajille 🙁
Myös yllättäen Tunisiassa kävin syrjäisessä eläintarhassa, jossa norsut olivat todella niin kaukana, että olisin tarvinnut kiikarit ne nähdäkseni. Siellä myös muistaakseni suurin osa eläimistä oli ko. ilmastoon kuuluvia, ei siis pingviinejä aavikolla… Mutta nykyisin kuitenkin jätän yhä useammat eläintarhat käymättä.
Elina / Vaihda vapaalle
Tähän voisin kommentoida saman kuin ylempäänkin 🙁 Kuulostaa kyllä todella järkyttävältä minieläintarhalta jo ihan sijaintinsa puolesta. Miten kenellekkään edes voi tulla mieleen tehdä eläintarha ostoskeskuksen katolle! Kertoo kyllä niin eläimistä piittaamattomuudesta.
Eläintarha ja Tunisia kuulostaa kyllä äkkiseltään huonolta yhdistelmältä, mutta positiivisia yllätyksiä voi tosiaan tulla vastaan. Hyvä kuulla! 🙂
Ansku Barcelona
Ristiriitaiset fiilikset täälläkin suunnalla. Periaatteessa eläinten vangitseminen katsottaviksi tuntuu hyvin väärältä, mutta toisaalta uskallan väittää, että ilman lähes naapurissamme olevaa Barcelonan eläinpuistoa ja kausikortteja, jotka meillä oli muutaman vuoden sinne, citylapsemme eivät olisi niin eläinrakkaita, myötätuntoisia ja kiinnostuneita luonnosta, kuin he nyt ovat. Olemme paljon puhuneet eläinten oloista siellä, ihan jo senkin takia, että eläinpuiston edessä oli monesti mielenosoittajia, sekä myös katsoneet kaikenlaisia luonto-ohjelmia, joissa kerrotaan kuinka eläimet oikeasti käyttäytyvät. Meillä on lukuisia lasten tietokirjoja eläimistä ja lasten tietomäärä eläimistä on paljon suurempi kuin minulla. Riippuu siis paljon vanhemmista, millä tavalla lapset kokevat eläinpuiston: onko se paikka mihin mennään mekastamaan ja koputtelemaan ikkunoihin vai mennäänkö sinne oikeasti oppimaan jotain ja katsomaan rauhassa kaikkia ihmeellisiä otuksia.
Ensi kesänä olemme menossa käymään Korkeasaaressa, jossa en ole käynyt varmaan 15 vuoteen. Mielenkiintoista nähdä, millaista siellä on!
Elina / Vaihda vapaalle
Tämä sinun vastauksesi kuvaa hyvin sitä, mitä olen itsekin miettinyt. En tiedä onko asiasta tutkimustietoa, mutta uskoisin, että eläinrakkautta on vaikeampi muodostua lapsille ilman mitään kontaktia eläimiin. Ihana kuulla, että teillä pidetään eläimistä ja keskustellaan niiden oloista ja voinnista 🙂
Taru
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tässä nykyisessä tilanteessa kaukana ideaalimaailmasta eläintarhat ovat tarpeellisia. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että _kaikki_ niistä ovat tarpeellisia.
Olen myös käynyt Cleland Wildlife Sanctuaryssä, mikä tosiaan on lähimpänä sitä, mitä mun mielestä "eläintarhojen" pitäisi olla (kävin myös Sidneyn eläintarhassa missä yksi punapanda juoksenteli yhtä ympyrää non stop – myöhemmin vasta tajusin että ei tainnut voida ihan hyvin…) Eläimet todistetusti tarvitsevat ihmisten apua välttyäkseen sukupuutolta mutta tämä suojelu pitäisi tosiaan tehdä sellaisissa oloissa, missä eläimille kyetään järjestämään parhaat mahdolliset olosuhteet. Tässä kohti keskustelu menee välillä yli kun aletaan vaatimaan mahdottomia, koska ikinä vankeus ei voi vastata täysin luonnollista tilaa (koskee myös lemmikkejä), mutta tietysti siinä vaiheessa kun edes vähän asiaan perehtynyt "taviskin" näkee että eläin ei voi hyvin niin tullaan yhteen vaikeaan eettiseen kysymykseen (hieman kärjistettynä) että mitä yksittäisten eläinten on sidettävä että koko laji säilyy. Esim. jonkun leijonankin kohdalla heti kun se pääsee niin laajaan ympäristöön että se pääsee toteuttamaan vaellustaan, niin alue on niin iso että niitä salametsästetään… Ja tietysti tästä seuraa vielä toinen eettinen kysymys: jos lajia ei ikinä kyetä palauttamaan kokonaan luonnonvaraiseksi, niin onko oikein säilyttää se pelkästään eläinpuistoissa katseltavana?
Kaikenkaikkiaan aika vaikea ja moniulotteinen asia. Eläintarhoilla on kyllä paikkansa sekä suojelijoina että tiedottajina (on kuitenkin lopulta eri asia nähdä livenä kuin televisiossa), mutta miten säädellä toimintaa niin että vain kunnolliset olot tarjoavat puistot sallittaisiin…
Elina / Vaihda vapaalle
Asiaa kirjoitat. Olen ihan samaa mieltä. Tuo kysymyksesi lajin suojelusta, jota ei ehkä koskaan voida palauttaa luontoon, on valitettavasti jo keskustelun aiheena jääkarhujen osalta. Niiden sopeutuminen tarhaolosuhteisiin on todella huonoa ja pahasti näyttää siltä, että niiden elintila kapenee kapenemistaan.
Tiina
Niin, kun se maailma toimisi kuin ensimmäisessä kappaleessa…huoh…
Olen ehdottomasti eläintarhoja vastaan. Suojelualue missä eläimet elävät luonnollisessa ympäristössään onkin sitten asia erikseen. Minusta paras tapa nähdä villieläimiä, on tehdä se niiden ehdoilla. Alueen tulee olla riittävän suuri, että eläimillä on mahdollisuus toteuttaa luonnollista käyttäytymistään ja luikkia tarpeen tullen vaikka ihmistä piiloon. Näen ongelmallisena tuon lajin suojelemisen, esim. että Korkeasaareen tuodaan kaukaa lajeja "suojelutarkoituksessa". On kurja ajatus, että yksittäisen eläimen vangitsemista perustellaan suojelulla, vaikka hölmökin sen huomaa, etteivät esim. suuret kissapedot voi hyvin pienissä aitauksissa. Apu pitäisi viedä eläinten alkuperäiseen ympäristöön tai järjestää niille vastaavat oltavat. Eläintarhan tarkoitus lienee kuitenkin tehdä bisnestä….
Kiitos taas kerran Elina 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Kyllä, eläintarhat ovat bisnestä ja se asiasta tekeekin ongelmallisen. Eläimiä pitäisi olla vähemmän ja tilat isompia. Valitettavasti suurin osa ihmisistä haluaa nähdä mahdollisimman paljon eläimiä mahdollisimman helpolla. Eli loppupeleissä syy on taas ihmisissä kokonaisuutena. Jos valtaosa ihmisistä haluaisi nähdä eläimiä mahdollisimman luonnonmukaisissa oloissa, vaikkakin sitten jonkinlaisessa "eläintarhassa", tämä muuttaisi myös eläintarhoja eläinlähtöisempään suuntaan. Pitäisi vain saada ihmisten asenteet muuttumaan. Siksi tässä yritänkin taistella tuulimyllyjä vastaan 😀
RIMMA
Olen (yllättäen) Tiinan kanssa samaa mieltä. Ja mitä lapsiin tulee, niin minä en ainakaan halua opettaa pojalleni, että ihmisen on ok vangita eläimiä häkkiin viihdetarkoituksessa. Ranuallakin on omat ongelmansa, kuten se että useilta linnuilta katkotaan siivet, jotta lentäminen estetään. Jos eläimiä halutaan suojella, tulee se tehdä niiden omalla luonnollisella elinalueella ei häkkiin telkeämällä.
Katinka
Minulla oli ihan selvä mielipide, kun luin otsikon. Mutta mutta… annoit jälleen paljon ajattelemisen aihetta. Olen kassasi ehdottomasti samaa mieltä, että vapaana elävä eläin on paljon mukavampi nähdä, onhan se jo elämys sinäänsä, että kohtaa eläimen luonnossa. Itse tykkään kyllä käydä paljon myös eläintarhoissa, mutta jälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että elin tilaa tulisi olla enemmän. Tallinnan eläintarha on hyvä esimerkki siitä, että eläimillä on ollut todella huonot (voisin sanoa jopa ala-arvoiset) ososuhteet. Nyt siellä rakennetaan koko ajan uutta ja parempaa. Rahava vaan ei tahdo riittää. Niinpä esim. viimekesänä kerättiin rahaa jääkarhunpennun avulla, että saisivat rakentaa heille isomman tarhan. Itse toivon koko sydämmestäni, että kaikki eläimet saisivat elää pitkän ja onnellisen elämän.
Elina / Vaihda vapaalle
Tallinnan eläintarha tuli itsellekin mieleen tätä kirjoittaessani. En vain ole itse käynyt siellä kertaakaan, joten en viitsinyt sitä sen vuoksi mainita. Olen kuullut, että siellä yritetään kovasti parantaa oloja ja muistelenkin lukeneeni sinun blogistasi jutun siitä, että kävitte siellä viime kesänä. Voisin uskoa, että tässäkin yksi syy on se, että eläintarha menettää kävijöitä, jos kävijäpalaute on negatiivista. Tänä päivänä ei onneksi kovinkaan moni enää halua mennä katsomaan aivan ala-arvoisissa oloissa eläviä eläimiä, vaan valveutumattomampikin jo ymmärtää, ettei pieni betonihäkki riitä karhulle.
Anonyymi
En usko että eläintarhassa käyminen lisää ihmisten halua auttaa eläimiä. Eläintarhassa eläimet ovat objekteja joita katsotaan. Miettiikö keskiverto vieras muka eläimen tarpeita? Tuskin. Ei eläimen näkeminen saa häntä miettimään eläinten tarpeita ja oikeuksia. Eläimet ovat siellä vierailijoita varten vähän kuin taide-esineet. Eläintarhat pikemmin tukevat eläinten esineellistämistä kyseenalaistamisen sijaan.
Elina / Vaihda vapaalle
Kunpa sitä pääsisikin keskiverto vieraan päänsisälle, jotta voisi saada selvyyden asiasta!
Susanna
Erinomainen postaus!
Kiitos 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Kiva kuulla, että pidit! 🙂
//aNNiKa
Kiitos taas niin ajatuksia herättävästä tekstistä. Ei ole helppoja asioita nämä(kään), eikä missään nimessä mustavalkoisia. Mutta voin rehellisesti sanoa, että nyt vanhempana ja fiksumpana en varmasti menisi enään yhteenkään eläintarhaan ennen kuin otan asioista selvää etukäteen. Argentiinassa (en ole käynyt Buenos Airesin eläintarhassa, mistä luin kyllä sun postauksen), Córdoban eläintarhassa kävin pari vuotta sitten ja mm. virtahepo oli niin pienessä altaassa, ettei varmaan edes mahtunut kääntymään ympäri. Kauheeta. Ei pitäis missään nimessä tukea sellasta. Onneks blogien kautta voi oppia kaikenlaista uutta ja tärkeää maailmasta!
Elina / Vaihda vapaalle
On ihanaa kuulla, että kirjoitus herätti ajatuksia 🙂 Se oli nimenomaan tarkoituskin. Näin jälkikäteen harmittaa, etten kirjoittanut tähän mukaan ohjeita mitä kautta voisi tutkailla miten hyvä / huono eläintarha on.
//aNNiKa
Niin ja piti vielä lisätä, että olipa muuten mukava tavata torstaina ihan livenä – harmi vain, ettei ehditty enempää jutella 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Oli kyllä tosi kiva tavata. Ens kerralla jutskataan sitten lisää! 🙂
Maarit
Nää on taas näitä vaikeita juttuja. Olen itse käynyt muutamassa eläintarhassa. Nykyisin en enää juurikaan halua mennä eläintarhoihin, koska minun käy niin sääliksi monia eläimiä. Monet eläinlajit on kuitenkin tarhauksen avulla saatu pelastettua sukupuutolta. Jos olisi mahdollista toteuttaa uhanalaisille eläimille turvallisia suojelualueita, joiden ansiosta kanta saataisi nousuun, olisi se varmaan paras vaihtoehto. Monet ihmiset on vaan niin erkaantuneita luonnosta ja eläimistä, ja ihmisten käytöstä tarhoissa on ikävä katsella. Lapsia ei opeteta kunnioittamaan eläimiä, kun eivät vanhemmatkaan ymmärrä. Kerran korkeasaaressa oli illalla leijona-aidan vierellä lauma riehuvia kakaroita jotka hakkasivat tarhan aitaa. Uros leijona karjui ja olisi halunnut rauhan, naaras leijona yritti nukkua. Ei eläinten paikka minusta ole tarhassa, muutoin kun haavoittuneiden yksilöiden hoidon vuoksi tai jos säilytetään lajin viimeisiä yksilöitä. Jotkin lajit tietysti voivat sopeutua paremmin tarhaan.
Toisaalta tästä päästään jo ihan näihin kotieläimiin. Onko oikein pitää vaikkapa koiraa pienessä asunnossa päivät yksin kun omistaja on töissä. Sitten sitä torutaan kun on tehnyt sotkuja ikävystyneenä. Monien lemmikki- ja kotieläimien osalta löytyy epäkohtia. Ihan tämä minunkin ratsastusharrastus on lajina sellainen, josta löytyy monisyisiä ongelmia. Kesyeläimiä on tietysti jalostettu lajista riippuen jo kauan ja ne ovat sopeutuneet yhteiseloon ihmisen kanssa. Kaikkia ongelmia ei voi yleistää ja ne ongelmat tulevat äärilaidasta toiseen mennessä. Eläintä ei pitäisi inhimillistää liikaa, mutta jos kesyeläintä yritetään pitää liian luonnonmukaisesti se voi kärsiä myös siitä.
Elina / Vaihda vapaalle
On kyllä kurjaa, kun aikuiset eivät valvo lapsiaan eläintarhassa 🙁 Mutta totta tuokin, että monet aikuisetkaan eivät ymmärrä millainen käytös häiritsee eläimiä. Mitä taas tulee lemmikkieläimiin, minulla olisi niistäkin muutama sananen sanottavana 😉 En kuitenkaan halunnut lähteä liikaa sotkemaan tätä postausta, ettei tästä olisi tullut kilometrin mittainen. Niistä joku kerta myöhemmin.
Annika
Mun mielestä on ihan totta, että eläimien pitäisi elää niille luonnollisilla reviireillä. Mutta monia uhanalaisia lajeja salametsästetään luonnossa, joten on hyvä, että niitä on myös ympäri maailman ja saadaan kuitenkin lajien geenien monimuotoisuus turvattua. 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Näinhän se on. Esimerkiksi sarvikuono voi pahimmassa tapauksessa olla pian siinä tilanteessa, että niitä elää pelkästääm vankeudessa odottamassa, ettei Aasiassa olisi enää sarville kysyntää. Sen jälkeen lajin edustajia voitaisiin jälleen sijoittaa vapauteen. Toivottavasti tämä on kuitenkin vain worst-case-scenario.
Jael
Hyvä ja kattava kirjoitus.Minusta eläinten tosiaankin tulisi olla mahdollisimman hyvissä olosuhteissa tarhoissa,eikä missaan kurjissa häkeissä Täällä minun alueellani on Safari eläinpuisto,jossa Afrikan eläimet asuvat ikäänkuin luonnossa ja niiden alueella pystyy liikkumaan vain autolla tai linja-autolla tai safarijunalla. Osa eläimistä on siellä sitten kuten muissa eläintarhoissa,mutta eläimille on annettu hyvin tilaa siellä. Kyseisessä eläinpuistossa tehdään myös eläintutkimusta mikä sekin on tärkeää ,etenkin jos kyse on harvenevista lajeista.
http://www.safari.co.il/article.php?id=7
Elina / Vaihda vapaalle
Tuo kuulostaa hyvältä, jos paikka tosiaan on iso. Olemme käyneet vastaavanlaisella "safarilla" vuosia sitten Floridassa ja siellä oli eläimillä peruseläintarhaan verrattuna todella isot aitaukset.
Satu VW I Destination Unknown
Kävin viime viikolla muuten juuri Ranuan eläinpuistossa pikaivisiitillä työn merkeissä ja vaikka en ole tähän asiaan niin kovin perehtynyt, paikka vaikutti kuitenkin varsin hyvältä eläimille. Monet eläimethän ovat tulleet sinne esim. loukaantuneena, ja jotkut ollaan ilmeisesti saatu palautettua takaisin luontoon. Olin aikoinaan myös töissä San Diegon eläintarhassa yhden kesän, ravintolassa tosin, ja mitä eläintarhoihin tulee, tuntui että siellä hyvin huolehdittiin mm. eläinten aktivoinnista erilaisin leikein ja pelein niin että ne esimerkiksi karhut eivät aivan tylsisty aitauksiinsa.
Noin yleisesti ottaen en kyllä tykkään eläintarhoissa käydä, mutta Ranua oli tosi positiivinen yllätys, ja sitten on asia erikseen esim. Englannissa sijaitsevat "donkey sanctuaries" mihin on tuotu pelastettuja aaseja. Näistä Sidmouth on paikka missä voisin käydä aina vain ja uudestaan 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Aasien orpokodista löytyy tästäkin blogista yksi postaus. Vierailimme sellaisessa Aruballa ja se oli aivan ihana paikka! Täytyykin googlettaa tuo Sidmouth 😀
Uskon, että ns. hyvissä eläintarhoissa henkilökunta pyrkii aidosti järjestämään eläimille niin hyvät olot kuin se vain niissä puitteissa on mahdollista. Toisille eläimille se voikin riittää ihan hyvin, muttei välttämättä kaikille.
Jerry / Pako Arjesta
Todella hyvä postaus todella tärkeästä aiheesta. Itse olen viime aikoina alkanut tajuta eläintarhojen varjopuolen, sillä aiemmin sitä ei ollut tullut ajateltua. Ehkä heräsin tähän Tokion Uenon eläintarhassa, jonka tilat olivat aivan liian pienet siellä majaileville eläimille. En sano, että eläimiä kohdellaan tuolla kaltoin, mutta eivät asukit ainakaan hyvinkään voi. Se oli ahdistava paikka, jonka takia aion jatkossa vältellä eläintarhoja ainakin silloin, jos en ole kuullut erityisen hyvää palautetta etukäteen.
Elina / Vaihda vapaalle
Tuosta Tokion Uenosta olenkin kuullut huonoa 🙁 Tripadvisor on aika hyvä paikka tutustua eläintarhasta kerrottuihin palautteisiin etukäteen. 🙂
Jerry / Pako Arjesta
Hyvä pointti :). Olen katsellut joitain kommentteja sieltä etukäteen muista paikoista, mutta enpä ole tainnut eläintarhoja tutkia sitä kautta… vielä :).