Kunhan on terve
– Onko teille tulossa tyttö vai
poika?
– Ei me tiedetä vielä.
– Eihän sillä niin väliä olekaan. Kunhan on terve.
Varmaan lähes jokainen on kuullut tämän suuntaisen keskustelun. Näin puhuvat lastaan odottavat vanhemmat. Terveys on tärkeintä. Olen jo pitkään ihmetellyt miksei sama päde, kun hankitaan karvaista perheenjäsentä- koiraa. Yllättävän moni on valmis asettamaan ulkonäön terveyden edelle. Entistä harvemmin koira hankitaan esimerkiksi metsästys- tai paimennuskäyttöön. Sen sijaan sitäkin useamman koiran nykyinen käyttötarkoitus on näyttää makealta.
Terveyttä ja pitkää ikää
Koirarotujen välillä on kuitenkin suuria eroja eliniän odotuksen suhteen. Siinä missä suomenlapinkoiran keskimääräinen elinikä on 10 vuotta, ranskanbuldoggi tai napolinmastiffi tuleeelämänsä päähän keskimäärin jo reilun viiden vuoden iässä. Ero on iso. On sääli menettää ystävä, jonka pitäisi olla parhaassa iässään. Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, KoiraNetistä, on helppo tarkastella kuolinsyytilastoja ja muita terveystilastoja.
Elämän laatu
ottaa koiran, josta tietää sen olevan suuremmalla todennäköisyydellä sairas kuin terve. En myöskään pysty käsittämään miten tälläisten koirien jalostuskäyttö pystytään perustelemaan eettisesti.
Elinkelpoisuus
nartun normaalisti tai pennut ovat syntyneet luonnollisesti. Mahdollisimman pieneksi jalostetuilla roduilla taas synnyttäminen saattaa olla hengenvaarallista, koska pennut ovat liian suuria nartun kokoon nähden. Kaikki rodut eivät ole
enää elinkelpoisia, vaan ihminen pitää niitä keinotekoisesti hengissä.
Mutta kun kaikki muutkin on sairaita
keskimääräistä terveempiä rotuja. Maailmassa on paljon terveitä koiria, rodullisia tai roduttomia. Silti sairaita yksilöitä käytetään jalostukseen. Joku tekee sen näyttelymeriittien vuoksi, joku rahan vuoksi, kolmas ei vain välitä, koska onhan ne nyt niin makeita. Yllättävän monen sairaan rodun harrastajat ovat sokeutuneita koirien ongelmille ja esimerkiksi hengityksen rohinaa pidetään vain suloisena rotuominaisuutena. Niin kauan kuin näitä koiria ostetaan, niin kauan niitä
jalostetaan.
Toivoisin jokaisen tämän hetkisen ja tulevan koiran omistajan pysähtyvän hetkeksi ajattelemaan omaa koiran omistajuuttaan kriittisesti. Haluatko sairaan vai terveen perheenjäsenen. Millaista on sairaan koiran elämä ja millaista
terveen. Asetu itse koiran asemaan ja mieti millainen haluaisit olla rakenteeltasi ja geeneiltäsi. Valitse koirasi sen mukaan – luonneominaisuuksia unohtamatta. Hanki puolueetonta tietoa rodun terveydestä ja ole kriittinen. Ennen kaikkea: Hanki ystävä, älä statussymbolia.
Toivon sinulle pitkäikäistä ja tervettä ystävää!
Samasta aiheesta aiemmin: Haluathan hengittää kunnolla.
Kaikki kirjoituksen kuvat ovat Pixabaysta ja ne on varustettu Public Domain CC0 lisenssillä (vapaa käyttö kaikissa yhteyksissä).
Laura/ My post-University life
Hyva kirjoitus ja olen niin samaa mielta. Valitettavasti olen sen itsekin joutunut kokemaan etta valilla halutaan vakisin kayttaa sellaista urosta jalostukseen joka ei terveydellisesti sopiva ole. Tama on myos asia jota olen itse pohtinut paljon, koska tulevaisuudessa haluan taas oman koiran perheeseen mutta ottaako rescue tapaus, sekarotuinen, vai kenties rotukoira – ja jos paatyy rotukoiraan niin olen nykyaan niin tarkka noiden perinnollisten sairausten suhteen (kun on kuullut vaikka mita juttuja tutulta elainlaakarilta) etta saa nahda mita siitakin valinnasta tulisi.
Elina / Narulelu maailmalla
Sinulla on joka tapauksessa hyvät lähtökohdat ottaa mikä tahansa koira, kun olet selvästi ajatellut asioita 🙂 Eläinlääkäreiden suusta kuulee kyllä totuuden rotujen tilasta. Harmi vain, ettei se ole usein kovin kivaa kuultavaa.
Matkatar
Olet saanut hyvin sanoiksi sen mitä minäkin monesti olen ajatellut ja omille lapsille puhunutkin. Heillä oli kauhea koiranhankkimisvimma kaikilla kolmella tytöllä pari vuotta sitten ja kaikki halusivat rotukoiran. Minä kannatin ehdottomasti löytöeläinkoiria, jotka oli valmiiksi leikattuja, madotettuja ja kotia vailla. Mutta ei -tytöt tekivät oman päänsä mukaan (aikuisiahan jo ovat) ja hankkivat rotukoirat. Ihaniahan ne ovat, mutta kovin kalliita. Toivotaan että pysyvät terveinä, eihän sitä koskaan tiedä. Kaikenlaisia sairauksiahan noilla roduilla tiedetään olevan.
Elina / Narulelu maailmalla
Niinhän se on, että aikuiset ihmiset tekevät itse omat päätöksensä. Ymmärrän hyvin tyttäriesi halun hankkia rotukoiria. Olenhan itsekin omistanut aina vain sellaisia. Toivottavasti he ovat tehneet hyviä päätöksiä rotujen ja valitsemiensa pentueiden kohdalla 🙂 Ja välillä taustatyöstä huolimatta tuuri on se joka loppujen lopuksi ratkaisee.
Tiina
Ihmiset ovat niin kovin turhamaisia ja monet eivät vaan ajattele taikka välitä…Eläin saatetaan hankkia vain omiin tarpeisiin esim. sen ulkonäön vuoksi (näyttelytoiminta), eikä sen itsensä vuoksi tai että siitä pidettäisiin hyvää huolta. Jalostustoiminta on niin kummallista ja kun ajattelee lähtöasetelmana sutta, niin miten joku pieni kuonoton rääpäle voi olla edes siitä lähtöisin!? Kaikkein kamalinta mun mielestä on juurikin tuo rotukoirien suosiminen ja pentutehtailu, kun maailma on jo valmiiksi täynnä kodittomia koiria. Samahan pätee myös ihmisiin, muttei ehkä nyt mennä tässä siihen aiheeseen 😉
Elina / Narulelu maailmalla
Sitähän aina jaksetaan hehkuttaa miten monenlaisia "upeita" rotuja sudesta onkaan saatu väännettyä. Minun mielestäni monet lopputulokset ovat ulkomuodoltaan valitettavasti melko surullisia.
Rotukoirien suosimisen ymmärrän siltä kantilta, että on helpompi ottaa tietyn rotuinen koira, koska silloin tietä mitä saa. Noin niin kuin karkeasti. Olen itsekin ottanut aina vain rotukoiria, koska minulla on ollut tarve tietynlaisille ominaisuuksille. Olen halunnut harrastaa ja kilpailla aktiivisesti tottelevaisuuskokeissa, agilityssa ja palveluskoirapuolella. Olen siis ottanut koiran puhtaasti itsekkäistä syistä. Kuitenkin koirat on aina olleet minulle ennen kaikkea ystäviä ja seuralaisia, ei harrastusvälineitä.
Suomessa kodittomia koiria ei ole samaan malliin kuin esimerkiksi Espanjassa tai Englannissa, joten kodittoman koiran ottaminen ei ole niin helppoa.
Katinka
Todella hyvä postaus ja täyttä asiaa. Olen kanssasi ihan joka asiasta samaa mieltä, en pysty ymmärtämään ihmisen itsekkyyttä. Koira on eläin siinä missä muutkin eläimet ovat ja niiden tulisi pystyä lisääntymään normaalisti ja nauttimaan elämästä terveinä ja ilman kipua. Olen koira (ja eläin) ihminen henkeen ja vereen. Tuntui ihanalta lukea kirjoitustasi.
Elina / Narulelu maailmalla
Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että ajattelet samalla tavalla 🙂
Anna / Tämä matka-blogi
Mä komppaan muita. Miksi ihmeessä pitää aina ottaa rotukoira, kun tuolla on pilvin pimein löytökoiria.
Sisareni on aina ottanut koiran Viron koiratarhoilta ja hyviä kavereita sieltä on tullut jo useita.
Ei rotukoirissakaan mitään vikaa ole, jos rotu on terve, mutta osa on niin sairaita, että koko rotulinja joutaisi lopettaa.
Sitten on nämä erikoisuuksien tavoittelijat. Koirasudet jne. En edes viitsi sanoa mielipidettäni niistä. Johonkin laitoin myös linkin Hongkongista, missä statussymbooli on tällä hetkellä mahdollisimman iso koira. Esim joku husky sopiikin älyttömän hyvin siihen ilmastoon…
I
Anne | Metallia Matkassa
Mä näin myös Hongkongissa lemmikkikaupassa huskyn pentuja. Ei kyllä nyt ole mikään ihan paras rotuvalinta siihen ilmastoon, ihan oikeasti. 🙁
Elina / Narulelu maailmalla
On tosi hienoa, kun ihmiset tarjoavat kodin kodittomalle koiralle. Monet niistä koirista on vain niin haastavia, ettei uusien omistajien koiran koulutuskyvyt välttämättä riitä koirasta huolehtimiseen. Osalle tuo kodittoman koiran hankkiminen on siis erittäin hyvä vaihtoehto, mutta ihan joka koira ei sovi joka kotiin.
Näitä Aasian älyttömyyksiä koirarintamalla en ymmärrä lainkaan. Kävin itsekin Honkkarissa eläinkaupassa, eikä olisi pitänyt. Näin mm. bordercolliepentuja lasihäkissä odottamassa ostajia. Isot, aktiiviset koirat ei vaan sovi miljoonakaupunkeihin ja niiden hankkiminen sinne on todella itsekästä.
Anna Koskela
Tuo löytökoirien yllätyksellisyys on kyllä totta. Itse en ole sitä koskaan ajatellut, koska perheessä on ollut aina koiria, ja minä ja sisareni ollaan koulutettu lukemattomia, myös aikuisia koiria.
Mutta juu, ei ensimmäiseksi koiraksi lapsitalouteen Virosta isoa enstistä suojelukoiraa…
Taru
No näinhän se on… Tästä tuli vaan mieleen miten vaikeeta alkaa yleisesti ottaen olla koiran hommaaminen. Aina jotain liikaa tai liian vähän – nenää, jalkoja, ihoa, turkkia – ja sairauksia hirveä liuta. Mulla on pari keskimääräisesti kohtalaisen tervettä rotua (Collie ja Sheltti) mutta näistäkin molemmat on terveydellisesti tainnut mennä huonompaan suuntaan ulkonäön kustannuksella (kuten tuo Collien järjetön turkki).
Löytökoira, uutta kotia etsivä tai sekarotuinen saattaisi tietysti olla hyvä vaihtoehto, mutta kun tiedostan omat rajoitteeni omistajana ja kouluttajana niin aika monet joutuisi jättämään väliin. Rodut on liian vaikeita, koira on henkisesti huonossa jamassa (jotkut löytökoirat) tai muuten vaikea (esim. syy miksi on laitettu kiertoon), tai ne vaatii ympäristöä jota mulla ei ole tarjota. En mä tollastenkaan kanssa haluais alkaa leikkimään vain huomatakseni että en pärjää… Tai jos ihan haluais jopa harrastaa sen koiran kanssa jotain tiettyä niin muiden kuin rotukoirien kanssa on melkoista arpapeliä sopiiko vai ei. Tän vuoksi rotukoiran pentu on aina asteen helpompi vaihtoehto – paitsi kun ottaa huomioon yllä mainitun :/
Mutta toki tuolla rotujen joukossa tosiaan on niitä selkeästi vähemmän ongelmaisia vaikka ihan täysin ongelmatonta ei oliskaan, joten sikäli on hieman vaikea ymmärtää niiden sairaimpien suosimista pelkän söpön ulkonäön tai muun sellaisen vuoksi (tai englannin bulldogillahan on kuulemma niin ylivoimainen luonne että sitä suositaan sen vuoksi…..)
Elina / Narulelu maailmalla
Erittäin hyviä pointteja 🙂 Tuo omien rajoitteiden ja kykyjen tunnistaminen onkin tosi tärkeää. Ei siinäkään ole mitään mieltä, että pelastaa jonkin kodittoman koiran ja sitten on täysin pulassa sen kanssa. Pahimmassa tapauksessa koira lähtee uudelleen kiertoon. Rotukoiran kanssa tietää suurinpiirtein mitä on odotettavissa.
Taajamafarmari
Yks mielestäni parhaista lauseista koirarotujen hankintaan mitä olen kuullut, on ollut vertaus autoihin. Jos tarvit näppärää kauppakassia, älä osta linja-autoa. Tai jos tarvit maasturia, ei kannata ostaa urheiluautoa.
Sama pitäisi päteä koirissa.
Elina / Narulelu maailmalla
Tuo on ihan totta silloin, kun pohditaan sitä koiran sopivaa luonnetta 🙂
Ilana Johansson
Hieno teksti Elina! Hyvää pohdintaa ja järkisanoja. Oon ite nykyään kyllä ihan samoilla linjoilla. Ennen en niinkään ajatellut asiaa ihan näin "järjellä" mitä nykyään. Kyllä tykkään suloisista pienistä koirista nykyäänkin, mutta ehkä jos näiden kahden pikku chihun jälkeen vielä koiran otan, on se joku vähemmän jalostettu yksilö. Ainakin tällä hetkellä näin asioista ajattelen.
Elina / Narulelu maailmalla
Kiitos Ilana 🙂 Aika näyttää millainen koira teille seuraavaksi tulee.
Sara
Ihanasti kirjoitettua täyttä asiaa ! Koiran pitää pystyä elämään normaalia koiran elämää. Ei sellaista jota rajoittavat hengitysongelmat, sairaalloisesta rakenteesta johtuvat ongelmat tai muutkaan sairaat "rotuominaisuudet".
Elina / Narulelu maailmalla
Kiva kuulla, että olet samoilla linjoilla 🙂
Elegia
Hieno ja tärkeä kirjoitus. Mennyt ihan mahdottomaksi tuo rodunjalostus. Nythän ollaan jo saksanpaimenkoiriakin pilaamassa "jatkojalostuksella". Muun muassa lonkkaviat ovat sessojen keskuudessa yleistyneet huimasti. Suru silmässä olen näitä juttuja seuraillut, sillä saksanpaimenkoiran kanssa koko lapsuuden ja nuoruuden viettäneenä kys. rodulla on aina erityinen paikka sydämessäni (vaikka minulle kaikki koirat ja muut eläimet ovat arvokkaita).
Haaveeni olisi joskus perustaa jonnekin idylliseen paikkaan eläinten vanhainkoti. Ja suojakoti. Haave tuskin toteutuu, mutta jos joskus on mahdollista ottaa koira, aion hankkia sen paikallisesta eläinsuojelulaitoksesta.
Elina / Narulelu maailmalla
En tiedä mitä tarkoitat tuolla "jatkojalostuksella", mutta saksanpaimenkoirien tilanne on valitettavasti ollut aika huono jo pitkään. Etenkin näyttelylinjaisten kohdalla, mutta myös käyttölinjaisten. Siitä kertoo jo sekin, että virkavalta on siirtynyt sakemanneista belgialaisiin jo aikaa sitten.
Elegia
En minäkään. 😀 En ole asiantuntija, joten termini voivat olla vähän mitä ovat, pahoittelut. Tarkoitan sitä, että silloin ennen muinoin kultaisessa nuoruudessa kun meillä saksanpaimenkoira oli alkaen vuodesta '81, niin ei tarvinnut käsittääkseni olla ihan niin huolissaan kuin nyt. Olen ymmärtänyt, että tuolloin ei esim. ollut tarvetta käyttää saksanpaimenkoiraa lonkkakuvauksissa koiran ollessa vasta reilun vuoden ikäinen tmv. – nykyään moni haluaa tsekata lonkat, koska tuntuu olevan niin yleisiä nuo lonkkaviat tuolla rodulla nykyään – siis muillakin kuin näyttelykoirilla.
Mutta juu, sori amatöörihorinat. Saatan puhua ihan puuta heinää.
//aNNiKa
Tosi hyvä kirjoitus, oon ihan samaa mieltä. Mä olen vasta näin myöhemmällä iällä tajunnut näitä juttuja, ja miten sairaita ihmiset on rotupelleilyn kanssa. Meillä on kotona aina ollut rotukoiria, viimeisimmän koiranhankinnan kohdalla yritin ehdottaa siskolle ja vanhemmille että harkitsisivat jonkun ressukan pelastamista, mutta cottonin hankkivat taas. Niillekin joku on saanut älynväläyksenä idean jalostaa pitkä, takkuuntuva karva, joka tosin meidän cottoneilla on aina pidetty lyhyenä käytännön syistä. Meidän rottiksella oli vaikka kuinka paljon lonkkavikoja, leikkauksessa käytiin jo ihan pentuvaiheessa ja tuntui, että jalassa oli aina jotain ongelmaa. Sekin taitaa olla jo rotuongelma, en ole sen tarkemmin asiaan perehtynyt, mutta sellasen kuvan olen asiasta saanut. Ei mitään järkeä. Nyt tosin pikkusisko suunnittelee jo uuden koiran adoptoimista, tällä kertaa kyseessä ei olisi rotukoira.
Elina / Narulelu maailmalla
Mutta hienoa, että olet herännyt ajattelemaan asiaa, vaikkakin vasta "myöhemmällä iällä" (sinähän oletkin niin kovin vanha ;)). Kaikki eivät herää koskaan. Nuo lonkkanivelen leikkaukset on hurjia, kun ei siitä jalasta ihan tervettä tule välttämättä silläkään 🙁
Cheri
Olette varmaan nähneet BBC:n dokumentin Pedigree Dogs Exposed. En tiedä onko sitä näytetty Suomessa, mutta netistä varmasti löytyy. Sen nähtyään ei kukaan järkevä ihminen voi puolustaa koirien jalostusta. Minusta on rikollista tuottaa sairaita eläimiä ja aiheuttaa niille elinikäisiä kärsimyksiä.
Elina / Narulelu maailmalla
Dokkarin ensimmäinen osa on ainakin näytetty Suomessa telkkarissa. Sen jälkeen oli hetken kuhinaa ja asiasta puhuttiin, mutta nopeasti se painui unholaan. Dokumentin toista osaa ei kai ole näytetty Suomessa tv:ssä, mutta katsoin sen Youtubesta. Sääli, ettei mikään ole muuttunut 🙁
Henna
JÄÄN NIIN SEURAAMAAN SINUA! Sullahan on ihan huippublogi, miksi ihmeessä en ole törmännyt tähän aiemmin?
Tästä postauksesta menin aivan sanattomaksi, ja nostaisinkin sulle hattua, jos sellainen nyt sattuisi päässäni olemaan. Todella viisaita sanoja, toivottavasti ihmiset vielä joku päivä ymmärtäisivät näiden asioiden tärkeyden! Koira on elävä otus, perheenjäsen. Kuka ihme haluaa näinkin tärkeän olennon kärsivän mahdollisesti koko elämänsä ajan?
Elina / Narulelu maailmalla
Kiitos ihanasta kommentistasi. Se piristi päivääni! Mahtava kuulla, että jäät seuraamaan blogia ja olet kanssani samoilla linjoilla 🙂
Ruska
Asiaa kirjoitit! Tervettä ja säänkestävää rotua aloin reilu 10 v. sitten etsiä, kun päätin hankkia itselleni nelijalkaisen retkikaverin. Päädyin karun kauniiseen ja hieman alkukantaiseen lapinporokoiraan. Ja tyytyväinen olen ollut. 10 ja 9 -vuotiaani ovat saaneet olla terveitä. Ei eläinlääkärikäyntejä. Ei vuoda tassuista veri rakeisellakaan lumikelillä eikä tartu nuoskalumi karvoihin. Nyt on toisella hämäränäkö huonontunut ja toisella ajoittain rasitusvaivan tapaista lonkissa, mutta huolettomasti ja iloisesti vielä meuhkaavat 🙂
Mutta ainahan se on arpapeliä, kun taloon tulee eläin- tai ihmislapsi. Enemmän tai vähemmän tulee sairautta aina, sillä täydellisyyttä ei voi mitenkään taata. Mutta se että jalostamisella vaivoja oikein lisätään, on käsittämätöntä ja surullista 🙁
Riia
Eipä kyllä mitään lisättävää tähän tekstiin ja näihin kommenteihin, hienoa! 🙂 Perheelläni on rotukoira, mutta ko. koira on elänyt oikein onnellisen ja pitkän (nyt vajaa 14 v.) elämän ilman sen suurempia sairasteluita. Haluan kyllä itsekin tulevaisuudessa ottaa ehdottomasti koiran, ja vakaasti olen päättänyt sen löytöeläinkodista kotiuttaa. Täällä Portugallissa löytökoiria on paljon ja ihan liikaakin, ihan surettaa kun en ihan vielä voi kotia yhdelle poloiselle tarjota 🙁 Mutta sairainta rotukoiratilanteessa on se, että ihmiset hankkivat ne omaksi "statussymbolikseen" ja pukevat heidät mihin lie turhiin vaatteisiin ym. Tässä noin viikko sitten fb:n sivua selaillessa törmäsin "pug dog" festareihin, jotka taidettiin järjestää jossain päin britanniaa, niin älytöntä! Toivottavasti ihmiset alkavat miettimään näitä asioita enemmän, hyvä ainakin, kun asiasta levitetään tietoa! 🙂
miia ketunkololla
Tulin vastavierailulle ja huomasin, että sinullahan on aivan todella ihana blogi. Paljon kauniita kuvia ja paljon tärkeää asiaa. Tulen ehdottomasti uudestaan.
ellu.
Vastavierailulla mäkin 🙂
Aivan mainio teksti ja upeita kuvia koko blogi täynnä! Seuraajaksi jään aivan ehdottomasti 🙂
Anonyymi
Hyviä pointteja! Toisaalta olen kuullut geenitutkija Hannes Lohen sanovan (toki hieman kärjistäen), että sekarotuisissa koirissa on se riski, että saa useamman rodun perinnölliset sairaudet… Toisaalta voivat olla hyvin terveitäkin.
-SJ-
Ennen rodunjalostusta ohjasivat käytännön tarpeet, nykyään ulkonäkö. Eipä siinä mitään, jos omituinen ulkonäkö ei olisi omiaan lisäämään rakenteellisia ongelmia. 🙁 Valtavan karvamäärän saa vielä kuriin saksien avulla, mutta milläs korjaat jalat, joilla ei pysty kävelemään, tai hengitystiet, joiden läpi ilma ei yksinkertaisesti kulje?
s
Tulin vastavierailulle blogiisi ja tämä koirapostaus kosketti. Meidän sekarotuinen löytökoira tuli meille pari viikkoa sitten ja alkaa ihanasti kotiutua.
Etsintävaiheessa kävi selväksi, että täällä päin julkisessa keskustelussa on varsin vahvana se kanta, että koira haetaan löytöeläintalosta. Niitä koiria on myös tarjolla kymmeniä tai satoja aika pienellä alueellakin, joten valinnanvaraa on. Kasvattajalta ostamista pidetään ehkä jopa hiukan paheksuttavana, ellei näin toimimiseen ole hyvää syytä. Ja vastuulliset eläinkaupat eivät myy pentuja ollenkaan, vaan toimivat yhteistyössä jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Yhdistykset parittavat koiria ja perheitä huolellisesti – esimerkiksi lapsiperheisiin ei vastuullinen taho anna eläintä, jos ei tiedä sen tulevan lasten kanssa toimeen.
Meille tarjottiin myös koiraa, jolla oli pienehköjä terveydellisiä ongelmia. Oli tiedossa, että se tarvitsee operaatioita, joihin omistajalla palaa helposti useita satoja dollareita. Me emme olleet tähän valmiita, mutta kuulin helpotuksekseni sittemmin, että sekin koira löysi oman kodin. Aivan helpolla ei (ainakaan tässä suojassa) siis toivosta luovuttu.
Anonyymi
Asiaa on teksissä, mutta joidenkin kommentoijien kommentteihin on tartuttava.
Löytäeläinkodeissa on paljon kodittomia eläimiä ja on hienoa jos jollakin on mahdollisuus sieltä eläin ostaa itselleen (ostaa, ei adoptoida. Eläintä kun Suomen laissa ei pysty ottamaan lapseksi). Mutta kaikilla ei ole. Voi olla, että jollakin ei ole taitoa eikä tietoa koirista niin paljoa, että voisi kodinvaihtajan ottaa. Kodinvaihtajissa on aina sattumia ja yllätyksiä mukana, aloittelevalle ensikoiranomistajalle löytöeläinkodin koira ei ole paras vaihtoehto. Ja ei kokeneillekkaan ole välttämättä paras vaihtoehto, koska monilla on tarkoitus harrastaa ja kisata koiriensa kanssa (kyllä, koirat ovat luotu toimimaan ja työskentelemään ihmisen rinnalla, ei vain makoilemaan sohvalla ja käymään remmilenkeillä). Siihen käyttötarkoitukseen ei sovellu 5-vuotias kodinvaihtaja hirvikoira+sakemanni mix, vaan rotukoira oikeista linjoista.
Ulkomailta on minusta naurettavaa ja typerää tuoda tarhoilta kodittmia koiria ja kissoja Suomeen. Suomessa kun molempia löytyy joka lähtöön. Itsekin aikoinani yhden kodinvaihtajan olen ostanut ja Suomesta vieläpä. Se Virolainen/Venäläinen laika-sakemanni-kaukkari mix. ei ole sen kummempi kuin kotimainen vastaava. Tarhaoloissa jotkut koirat ovat eläneet vuosia, ja on erittäin epäreilua niitä kohtaan ottaa semmonen keskustan yksiöön elämään; Normaalisti ovat saaneet haukkua jos siltä tuntuu ja yht'äkkiä pitäisi olla suu kiinni. Aiemmin on saanut elää lauman kanssa, nyt on yksin akvaariokalojen kanssa. Yms, jne. Suomalaisista kodinvaihtajista todennäköisesti tiedetään koiran koko historia mahdollisesti syntymästä tähän hetkeen. 5-vuotiaasta Espanjalaisesta tarhalla asuneesta koirasta tiedetään vain siitä lähtien kun on kadulta löydetty – jos sitä ennen tapahtuneita asioita tarinoidaan, ne on vain oletuksia. Ei kukaan oikeasti ole sen koiran kanssa elänyt niin tiiviisti, että voisi kertoa mitä siellä kaduilla _oikeasti_ on tapahtunut.
Ja mitä tulee seropeiden terveyteen… Ei ole sen terveempiä kuin muutkaan. Seropeja pidetään terveempinä, koska niitä ei tutkita ja tutkittuja ei tilastoida. Rotukoirat on erittäin helppo leimata sairaiksi, kun niiden terveystulokset on julkisesti näkyvissä kaikille ja rotukoirien sairauksia ei enää piilotella (paitsi tiettyjen rotujen piireissä, mutta niitä on onneksi vähän). Seropeja tosiaan kun ei tutkita, ne on _oletettavasti_ terveitä. EI tutkitusti terveitä. Ja ne harvat, jotka tutkitaan, niistä löytyneitä vikoja ja sairauksia ei kerrota, vaan salaillaan ja pidetään piilossa.
Itse sen kodinvaihtajan omistajana tiedän, että seropit ei ole terveitä. Sillä koiralla oli roduistaan perittyjä sairauksia (mm. kaihi, epilepsia), samoin on äitini nykyisellä koiralla (mm. heikko hermorakenne, allergiat, sydänvika), sukulaisten seropeilla (mm. heikkoa hermorakennetta, allergioita, patellaluksaatio, kroonistuneet hotspotit)…
Nykyään omistan kaksi terveiksi _tutkituista_ suvuista olevaa rotukoiraa. Jotka ovat terveitä, täysin. Ei ole tarvinnut ostaa arpaa, kun pystyy ostamaan erittäin helposti terveitäkin koiria. Tutkimattomien vanhempien pennut ei niitä ole.