Alaskan vuorten syleilyssä – Valdez
Edellinen postaus päättyi alkuiltaan, 22 mailia ennen Valdezia. Olimme ajaneet upeaa reittiä erittäin vaihtelevassa säässä. Harmaat pilvet jäivät vihdoin taaksemme, kun saavuimme perille tuohon pieneen kalastajakylään. Kaupunki itsessään ei ollut kaunis, kuten esimerkiksi Ketchikan, mutta kaikista käymistämme pienistä Alaskan kaupungeista Valdez on kauneimmalla paikalla. Aivan sama minne suuntaan katsoo, näkyy horisontissa korkeat, lumihuippuiset, Chugach vuoristoon kuuluvat vuoret. Niiden keskellä meren ja vuorten syleilyssä on tuo 4000 asukkaan pieni kaupunki. Olimme myytyjä.
Tämä oli jonkun onnellisen pihatie. Tuossa talon ja vuorten välissä on meri. Kaihoisa huokaus tähän väliin.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli tulla Valdeziin autolautalla. Niitä kulkee pari kertaa viikossa. Kun toukokuun puolella tarkistimme lauttojen varaustilanteen, kaikki kesän autopaikat oli jo myyty. Se siitä vaihtoehdosta. Tiedoksi kuitenkin, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Tänään satamassa ei ollut lauttaa ja se oli tyhjillään. Tunnelma oli tosiaankin kuin uinuvassa pikkukaupungissa.
Valdezissa on Pohjois-Amerikan pohjoisin satama, joka ei jäädy talvisinkaan. Ennen kaikkea tuo valloittava pieni kaupunki on kuitenkin kesäkaupunki. Siellä oli runsaasti leirintäalueita ja useampia hotelleja. Kesäkuun alussa turistikausi ei ollut kuitenkaan vielä täysillä käynnissä ja kaupunki oli hyvin hiljainen.
Kävimme kirjautumassa majapaikkaamme. House on the Rock Bed & Breakfast oli oikein mukava ja siisti paikka. Omistaja otti meidät ystävällisesti vastaan ja perheen nuori tytär halusi ehdottomasti näyttää miten aulassa oleva hierontatuoli toimii. Sain istua viiden minuutin ajan minua joka puolelta moukaroivassa tuolissa arviolta seitsemän vuotiaan opastajan painellessa nappeja. Teki muuten ihan hyvää pitkän automatkan jälkeen. Omistaja vastasi kärsivällisesti lukuisiin kysymyksiimme Valdezin valasristeilyistä ja hyvistä paikoista bongata eläimiä. Hänen suositukset mielessämme lähdimme vielä ilta-ajelulle.
Kävimme ensin varaamassa seuraavalle päivälle valas- ja jäätikköristeilyn. Sitten suuntasimme hieman kaupungin ulkopuolelle. Majapaikkamme omistaja oli nimittäin kertonut kalakasvattamon luona vierailevan toisinaan karhuja.
Ajelimme kalakasvattamon ohitse. Nalleja emme kuitenkaan nähneet. Tien päässä vastassa oli jotain mikä tuntuu suomalaisesta tosi ison maailman menolta. Oikein itsensä FBI:n määräämät kyltit. Alaskan läpi kulkee öljyputki, joka alkaa Prudhoe Baysta ja päättyy Valdeziin. Pituutta putkella on vaatimattomat 1287 kilometriä. Valdezin öljyterminaalissa öljy siirretään tankkereihin ja kuljetetaan merta pitkin öljyjalostamoon.
Karhut jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta ilman eläinhavaintoja emme jääneet. Kävelimme hetken rannassa ja huomasimme liikettä jonkin matkan päässä. Kun merelle oikein jäi tihrustamaan, liikettä näkyi paljonkin. Merisaukkoja kellui siellä täällä ja muutama hyljekin kävi kurkkimassa pinnalla. Sen verran kaukana ne olivat, ettei niistä saanut ihmeellisiä kuvia. Olimme kuitenkin vakuuttuneita, että seuraavana päivänä valasristeilyn yhteydessä pääsisimme lähemmäs näitä suloisia otuksia.
Vesieläinten ihastelun jälkeen suuntasimme takaisin kohti keskustaa. Tomi halusi tapansa mukaisesti käydä vilkaisemassa paikkakunnan lentokentän. Alaskassa on paljon hauskoja pikkukenttiä, mutta Valdezin kenttä ei ollut ihmeellinen. Sen sijaan pientä hilpeyttä aiheutti kentän vieressä olevat parakit eli Mancampit.
Olettaisin näiden olevan öljyterminaalin työntekijöiden käytössä.
Lentokentän lähellä oli myös tyypillinen amerikkalainen trailer park, jossa asutaan ympäri vuoden enemmän tai vähemmän pysyvästi.
Asuinalueita oli siis pikkuisessakin kylässä laidasta laitaan. Me kurvasimme kymmenen aikaan illalla yöpymään toisenlaiselle, tyypillisen amerikkalaiselle asuinalueelle.
Takana oli hyvä päivä. 500 kilometriä, pari jäätikköä, kymmeniä vuoria ja ihana ilta-aurinko. Olimme onnellisia, vaikka emme vielä tienneetkään, että seuraavasta päivästä tulisi matkamme paras.
P.s. Jos haluat lukea hyviä matkablogeja kätevästi yhdestä paikasta, ne löytyvät nyt osoitteesta Matkabloggaajat.fi
luonnon lapsi
Vauh. Upeat on kyllä maisemat tuolla ei voi muuta sanua! Millä kameralla muuten kuvailet? 🙂
Elina / Narulelu maailmalla
Osa kuvista on otettu Canon 60d:llä ja osa (epätarkemmat) Olympuksen PEN E-PL1:sellä.
Lotta Watia | Unagidon
Vautsi vau mitä kuvia! Uskomattomia maisemia!
Elina / Narulelu maailmalla
Kiitti 🙂 Maisemat oli kyllä kohdillaan.
Jenni
Mä olen aivan myyty Alaskalle näiden sun postausten jälkeen. Pakko alkaa suunnitella reissua sinne vaikkapa ensi kesälle!
Elina / Narulelu maailmalla
Hahhah 😀 Sulla on ainakin lyhyempi matka! Oota vaan, kun saan seuraavan päivityksen valmiiksi. Sitten varaat ehkä heti lennot 😉