USA -Kanada Roadtrip osa 7 – Banffista Kamloopsiin

22.9.2013
Heräsimme jo toisena aamuna Banffin raikkaassa vuoristoilmassa. Edessä olisi 850 kilometrin matka Vancouveriin. Emme kuitenkaan aikoneet ajaa sitä yhden päivän aikana, koska matkalla olisi paljon nähtävää. Varasimme ennen matkaan lähtöä motellin puolesta välistä eli Kamloops -nimisestä kaupungista. Tässä kartassa näkyy millaisesta matkasta on kyse.

Melko paljon vuoristoa oli siis edessä. Tuon kerrotaan olevan myös upea
reitti junalla, joten mikäli Vancouver ja Banff kiinnostaa, mutta
autolla ajaminen ei, on juna yksi varteenotettava vaihtoehto. Rocky Mountaineer tarjoaa luksusjunamatkoja (VR:llä voisi olla hieman opittavaa) ja maisemat ovat todella hulppeat. Uskon, että tuo reitti on oikeasti junalla makeampi kuin autolla. Katso vaikka tämä video.

Päätimme ennen pitkää ajomatkaa käydä vielä Banffissa laskettelurinteellä, koska sinne johtavalla tiellä kuulema näkyy usein vuorikauriita tms. No kuinkas kävi. Ainoat eläimet mitä näimme laskettelurinteelle ajaessamme olivat nämä tässä kyltissä.

Kiertelimme hetken aikaa tyhjällä laskettelurinteellä (rinnehän oli kiinni, kun ei vielä ollut lunta) ja olimme ihan varmoja, että kohta jostain puun takaa köntyää karhu. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten hyppäsimme laskettelurinteen parkkiksella takaisin autoon. Ehdimme ajaa ehkä 50 metriä, kun hihkuin Tomia pysäyttämään auton. Emme olletkaan ajaneet tuonne turhaan. Parkkiksen reunassa nimittäin oli nälkäinen saalistaja etsimässä ruokaa.

Kojootti huomasi, että se on joutunut paparazzien uhriksi, mutta koska pysyimme auton sisäpuolella, se päätti jäädä kuvattavaksi. Luulen, että voisin nähdä vaikka 50 kojoottia, enkä koskaan kyllästyisi katselemaan niitä. Ne ovat valloittavia. Tämä yksilö ilahdutti meitä ehkä 5-10 minuuttia tutkistelemalla parkkipaikan reunan heinikkoa ja sitten se häipyi metsikköön.

Me jatkoimme matkaamme alas rinnettä ja pysähdyimme puolessa välissä maisemapaikalle. Sieltä oli näkymät Banffin kylään. Täytyy sanoa, että siinä on pieni kaupunki kivalla paikalla!

Paikalla oli meidän lisäksi muutama muukin ihminen ja väkisin huomio kiinnittyi johonkin hyvin erikoiseen soittimeen. Pian saimmekin kuulla jonkinlaista torven soittoa. Älkää kysykö minkä vuoksi näin tapahtui, mutta kertokaa nyt joku mikä tämä soitin on?

Tuon pienen musiikkikokemuksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kamloopsia. Banff – Vancouver välin kerrotaan olevan hyvin kaunis, koska moottoritie kulkee useiden kansallispuistojen läpi. Odotimme siis paljon tuolta matkalta ja suunnittelimme käyvämme mm. toisessa Glacierin kansallispuistossa, jolla ei siis ole mitään tekemistä sen toisen kanssa, jossa aiemmin tällä samalla reissulla vierailimme. No kuinkas sitten kävikään. Vesisadetta, harmaata säätä ja vesisadetta. Suurin osa noin 400 km matkasta Banffista Kamloopsiin satoi vettä. Meillä olikin ollut jo ihan liian hyvä tuuri sään kanssa tällä matkalla. (Aiemmin olemme onnistuneet esimerkiksi olemaan Miamissa, kun siellä oli ennätyskylmää. Hotellihuoneessa oli lähes pakkasta ja voin laittaa myöhemmin kuvan, kun olen biitsillä talvitakki päällä. Sitähän jokainen haluaa rantalomalta ;))

Banff – Kamloops välimatkalta minulla ei siis ole juurikaan kuvia. Voin kuitenkin kertoa, että näimme todella paljon vuoria, jokia, metsää ja moottoritietä. Laitan ainoastaa nämä parit kuvat Tomin yhdestä uudesta kuvausharrastuksesta… Junat. Mistä näitä tulee. Eikö lentokoneet riitä?!

Tämä oli sellainen Rocky Mountaineer juna, jossa on hulppeat oltavat yläkerrassa. Ihmiset vilkuttivat meille innoissaan, kun otimme junasta kuvan. Ja Tomia tietenkin harmitti, ettei satuttu tämän junan kanssa mihinkään oikeasti kuvaukselliseen kohtaan. Nyt tämä oli vain, noh, kuva junasta…

Tämä olikin sitten joku tylsä tavarajuna.

Huonosta säästä huolimatta tuo välimatka Banffista Kamloopsiin oli ihan viihdyttävä. Etenkin, jos tykkää junista. Kanadalaisille (ja Tomille) ne tuntuu olevan iso juttu. Saavuimme Kamloopsiin jo myöhään iltapäivällä, koska emme olleet pysähdelleet matkalla ollenkaan niin paljon kuin alunperin uskoimme. Ellei meillä olisi ollut motellihuonetta varattuna, olisimme jatkaneet vielä matkaa. Toisaalta oli ihan kiva vain käydä rauhassa syömässä ja vetäytyä lepäilemään huoneeseen ihan hyvissä ajoin. Tällä reissulla, kun harvemmin olimme päässeet motelli-/hotellihuoneeseen ennen ilta kahdeksaa.  

Olin alunperin ajatellut kirjoittaa tähän postaukseen vielä seuraavan päivänkin mukaan, mutta meni taas tämä kirjoittamisen aloitus niin myöhäiseksi, että katketkoon reissu tähän kohtaan. Seuraavassa roadtrip-postauksessa päästään sitten jo suurkaupunkitunnelmaan, kun saavumme Vancouveriin.