USA -Kanada Roadtrip osa 8 – Vancouver

23.9.
Päätettiin tehdä aamulla nopea kierros Kamloopsissa ennen kuin lähtisimme ajamaan Vancouveriin. Kaupungissa on vajaa 100 000 asukasta. Kiertelimme hetken, mutta ainoa mielenkiintoa herättävä kohde oli hieman huolestuttavan näköinen kuorma auton lavalla. Matkalla kaatopaikalle, olettaisin. Ajoimme hetken sen perässä, turvallisen välimatkan päässä, eikä mitään ainakaan tuon noin kilometrin aikana onneksi tippunut.

Matka Kamloopsista Vancouveriin on noin 310 kilometriä ja se on selvästi tiheämmin asuttua aluetta kuin edellisenä päivänä ajamamme pätkä, joka koostui lähinnä kansallispuistoista. Mitään kovin erikoista matkalla ei ollut ja jo melkein 100 km ennen Vancouveria alkoi olla hyvin esikaupunkimaista aluetta. Saavuimme iltapäivällä varaamallemme motellille ja saimme huoneen toisesta kerroksesta. Auton kanssa ei tullut mieleenkään, että olisimme ottaneet keskustahotellin.

Tomi oli etukäteen katsonut, että tänään Vancouverissa pelattaisiin NHL:n harjoituskauden ottelu ja sinnehän piti tietenkin päästä. Se oli jo vaikuttanut aikatauluihimmekin. Pelipaikkana oli Rogers Areena keskustan tuntumassa. Pohdimme hetken julkisia kulkuneuvoja, mutta päätimme kuitenkin lähteä
hallille autolla. Respasta kerrottiin, että matka motellilta hallille ei kestäisi autolla kuin noin 20 minuuttia. Kävimme samalla syömässä jossain pikaruokapaikassa, koska aika ei muuhun olisi riittänyt.

Edessä näkyy Vancouverin keskustaa.

Hieman keskustan ulkopuolella näimme aika hauskasti nimetyn eläinkaupan.

Mitään muuta hauskaa kuin nimi, en sitten oikein osaakaan nähdä näissä tälläisissä luksuseläinkaupoissa, jotka
tuntuvat olevan suunnattu henkilöille, jotka näkevät koiransa hassuna
statussymbolina. Timanttipantaa ja prinsessasänkyä voi sitten esitellä
toisille samalla tavalla ajatteleville. Koiraan eläimenä ei niinkään
haluta tutustua tai ajatella sen todellisia tarpeita. Toivon olevani
väärässä ennakkoluuloineni. Voisin kuitenkin lyödä vetoa, että tässäkin
kaupassa myydään vaippoja kaupunkilaiskoirille, koska eihän niitä nyt kovin moni jaksa kolmea kertaa päivässä lähipuistoon taluttaa… Singaporessa ainakin sai vaippoja ihan saksanpaimenkoirien koossakin.

Rogers Areenan luona oli melkoinen
härdelli. Parkkipaikat maksoivat 15-25 dollaria, mutta ajoimme muutaman
sadan metrin päähän ja löysimme kadun varresta ilmaisen parkkipaikan.
Sitten puuttui enää liput. Tomi ei ollut uskaltanut ostaa niitä ennakkoon, kun ei koskaan tiedä mitä tien päällä voi sattua. Onneksi lipunmyynnistä vielä löytyi vapaita
lippuja. Hirveän hintaisia ne oli. Ihan halvimpia lippuja ei enää ollut
saatavilla ja me maksoimme omistamme reilut 80$ kpl.

Sitten vain tungoksessa sisälle halliin. Aistittavissa oli melkoista tunnelmaa jo hallin ulkopuolella. Istumaan päästyämme se vaan lisääntyi. En ole käynyt koskaan Suomessa lätkämatsissa. Pitäisi varmaan joskus kokeilla sitäkin, mutta ei ole vain kiinnostanut. Aiemmin olen ollut NHL:ää katsomassa Pittsburghissa Tomin kanssa. Vaikka lätkä kiinnostaa minua ehkä saman verran kuin tikulla silmään tökkiminen, on näissä peleissä kuitenkin tavallaan ihan hauska käydä. Tuolla on niin mieletön tunnelma ja show-meininki, että hyvä fiilis tarttuu väkisinkin jopa tälläiseen urheilusta hyvin epäkiinnostuneeseen. 

Kohta se alkaa!

Vancouver Canucks vs. Phoenix Coyotes

Ja sitten se alkoi.

Vancouver on erittäin kansainvälinen. Se näkyi myös lätkämatsissa.

24.9.
Kanadalaisten säätiedotukset pitivät valitettavasti paikkansa ja sää oli surkea. Ulkoaktiviteetit tai kaupunkikierros ei siis kiinnostanut pätkääkään. Emme ole myöskään museoiden tai taidenäyttelyiden ystäviä ja akvaariumeissa olemme käyneet jo useammassakin paikassa. Päätimme siis katsoa vain Vancouverin suurimman ostoskeskuksen ja päädyimme Metropolis at Metrotowniin. Se sijaitsee Burnabyn kaupunginosassa. Oikeasti tuntui kyllä siltä, että olisimme olleet Chinatownissa.

Vancouverissa on enemmän aasialaisia kuin missään muualla Kanadassa ja se todellakin näkyy. Vancouver kuuluu Brittiläisen Kolumbian territorioon. Yksinään tässä territoriossa asuu yli 400 000 kiinalaista (lähde). Kiinalaisten lisäksi Vancouverissa on tietenkin myös paljon maahanmuuttajia muista aasian maista, kuten esim. Filippiineiltä. Ostoskeskuksessa tämä näkyi siinä, että kauppojen ja ravintoloiden työntekijöistä noin 90% vaikutti olevan aasialaisia. Minulla ei suinkaan ole mitään aasialaisia vastaan, mutta tämä oli vain hyvin silmiin pistävää, kun olimme kuitenkin Kanadassa.

Ostoskeskus oli todella suuri, koko Brittiläisen Kolumbian suurin. Kauppoja oli reilut 400 ja siinä oli meille ihan riittävästi! Se päivä vierähtikin shoppaillen.

25.9.
Vihdoinkin hyvä sää! Tomi karkasi aamulla spottailemaan lentokoneita. Valkkasin kuvista mielenkiintoisimman, vaikkei se lentokonemielessä olekaan hyvä kuva. Siinä näkyy hevosia! Melkoisessa paikassa tämä heppojen aitaus.

Olimme pohtineet mitä haluaisimme tehdä Vancouverissa. Vancouverista tehdään paljon valasristeilyjä. Sellainen kuulosti enemmän kuin kiinnostavalta. Tarkemman tutkailun perusteella päätimme kuitenkin skipata nämä. Tarjontaa on kuulema liikaa, joka aiheuttaa sen, että jopa parikymmentä alusta pyörii samalla alueella. Todennäköisyys nähdä valaita ei ole mikään suuren suuri. Jos valaita ei risteilyllä näe, pääsee toki uudelleen ilmaiseksi risteilylle, mutta mitä se lohduttaa, kun seuraavana päivänä pitäisi olla jo Seattlessa.

Stanley Park oli toinen vaihtoehto. Se mainittiin lähes jokaisessa ”Things to do in Vancouver” -oppaassa. Stanley Park on Vancouverin keskuspuisto, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella. Tomi ei hirveästi innostunut ajatuksesta, että tepastelemme puoli päivää jossain puistossa, jossa suurimmat nähtävyydet ovat 100 vuotta vanhat puut. Se Stanley Parkista siis.

Niinpä päätimme lähteä Grouse Mountainille. Se on Vancouverin tuntumassa sijaitseva 1200 metrin korkuinen vuori. Talvisin siellä on laskettelukeskus, mutta kesäisin ja näin syksyisin muuta ohjelmaa. Ajelimme taas keskustan läpi. Kaupungin toisella laidalla oli todella upeita, vanhoja viktooriaanisia taloja, joissa oli suuret pihat. Siellä ei asunut köyhiä perheitä. 

Saavuimme Grouse Mountainin parkkipaikalle ja lähdimme jonottamaan itsellemme Gondola lippuja. Vuoren huipulle pääsisi siis köysiratavaunulla. Huipulta aukesikin sitten tälläiset maisemat.

Huipulla oli kaikenlaista pientä ohjelmaa. Saapuessamme sinne, oli meneillään Lumberjack Show (tukkimiesshow). Se oli tehty humoristiseen tyyliin ja oli ihan viihdyttävä. Tuon jälkeen jäimme odottelemaan aikataulun mukaan pikapuoliin alkavaa lintushowta. Odottelimme, odottelimme ja odottelimme. Emme olleet ainoita odottajia, mutta show ei vain alkanut. Melko tylsää, koska olimme jo tässä vaiheessa todenneet, ettei ylhäällä ollut paljon muutamaan tekemistä. Niinpä keskitimmekin sitten kaiken huomiomme huipulla asuviin kahteen pelastettuun karhuun.

”Saisko vaan nukkuu…” 

Toinen nallukka oli aktiivisemmalla tuulella.

Köpöttelimme vähän rinnettä ympäriinsä, muttei siellä nyt kummempaa nähtävää ollut. Kaupunki levittäytyi alhaalla.

Palasimme siis parin tunnin jälkeen gondolalla takaisin alas. Siellä kävimme vielä kurkkimassa pelastettuja susia, joilla oli aitaus alhaalla. Olin nähnyt ne gondolasta mennessämme ylöspäin, mutta nyt ne päättivät pysytellä piilossa. Juttelin tytön kanssa, joka oli odotellut susien näkemistä aitauksen luona jo puolisen tuntia ilman pienintäkään näköhavaintoa. Ihailtavaa sitkeyttä. Me luovutimme vartissa ja suuntasimme autolla keskustaan.

Matkalla näimme nämä hauskat patsaat:
 

Heitimme auton pariksi tunniksi parkkiin ja jalkauduimme keskustaan. Köpöttelimme hieman sivukujia ja vilkkainta ostoskatua. Kävimme ostamassa pakollisen Vancouver jääkaappimagneetin ja kävimme ehkä viidennen kerran Rootsin vaatekaupassa. Valitettavasti mitään muuta kummempaa annettavaa ydinkeskustalla ei sitten oikein ollutkaan.

Siirryimme autolla satamaan ja kävelimme vielä hetken siellä.

Vesitason ja rahtilaivan välissä näkyy Stanley Park.

Ajellessamme takaisin motellille teimme vielä pienen mutkan ja kävimme tällä hauskalla ”lentokentällä”. Vancouverissa on vettä joka puolella.

Minulla oli Vancouverista todella kovat odotukset. Se oli aina
vaikuttanut todella mukavalta paikalta, enkä koskaan ollut kuullut
kenenkään mainitsevan siitä mitään negatiivista. Päinvastoin, olen
kuullut sitä kuvattavan jopa yhdeksi kauneimmista kaupungeista. Ehkä
näistä kovista ennakko-odotuksista johtuen Vancouver oli minulle
hieman pettymys. Kaupunki on kyllä upealla paikalla, mutta muuten siitä ei jäänyt mitään kummoisia WoW -fiiliksiä. Toki vietimme kaupungissa vain kaksi ja puoli päivää ja niistäkin toisen melkein kokonaan ostoskeskuksessa (hyi meitä). Olisimme varmasti voineet käydä paljon useammassa paikassa, mutta olemme ehkä hieman huonoja kaupunkimatkailijoita.