Image Alt

Matkablogi

Kun matka ei mene putkeen

On ihanaa päästä kertomaan onnistuneista matkoista, ihanista kokemuksista ja upeista majoituksista. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen. Se on vaan fakta. Siksi vastoinkäymisiin kannattaa yrittää suhtautua mahdollisimman rennosti, mutta tottakai joskus vaan ärsyttää ja se on ihan normaalia. Mitä sitä peittelemään, ei meilläkään ihan joka hetki maailmalla ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan on eteen tullut myös niitä pettymyksiä ja harmituksen hetkiä. En haluaisi pelotella, mutta tässä pieni katsaus siihen, mitä kaikkea reissuilla voikaan mennä pieleen.

 

Muut turistit – kun meitä vain on liikaa

Yleensä sen pystyy ennakoimaan etukäteen asiaan perehtymällä, jos joku paikka on niin suosittu, että siellä viihtyy moni muukin turisti. Silti yksi paikka yli muiden on jäänyt mieleen siitä, että siellä oli aivan liikaa ihmisiä ja se on Yosemiten kansallispuisto. Kaikkein eniten se tuntui pahaltu juurikin siksi, että kyseessä on nimenomaan luontokohde, eikä mikään Eiffel-torni keskellä kaupunkia. Olin odottanut toki suurta määrää turisteja, mutta se ihmismäärä vain oli jotain aivan käsittämätöntä. Toisaalta sen toki kyllä ymmärtää, kun kyseessä on aivan satumaisen kaunis paikka maailmassa. Mutta silti. Toki ne ihmiset saa kuvista rajattua pois, mutta ei se sitä tunnelmaa paikan päällä muuta.

Toisaalta. Valitsen silti ne valtavat turistimäärät ja uskomattoman upeat maisemat ennemmin kuin aution paikan ja sen, että spektaakkelimainen luontokohde onkin pettymys!

Ihana, mutta niin ruuhkainen Yosemiten kansallispuisto.

Upea, mutta niin ruuhkainen Yosemiten kansallispuisto.

 

Kun näkyvyys on nolla

Oikeastaan koko idea tähän postaukseen lähti Archie Gone Lebanon -blogin Sumuisesta retkestä Kolin kansallismaisemiin. Meillekin on muutamaan otteeseen osunut kauan odotetussa paikassa vastaan sellainen sumupaasi, ettei ole montaa metriä eteensä nähnyt. Viimeisin tälläinen isompi takapakki tuli eteen toissa keväänä Kalifornian roadtripillä, kun Highway ykkösen kuuluisa Bixby Bridge oli lähes kokonaan merisumun ympäröimä ja muutenkin osa reitistä jäi samaisen sumun vuoksi näkemättä. Aiemmin vastaava on tullut eteen mm. Etelä-Afrikassa Drakensberg vuoristossa, jossa voi kirkkaalla säällä nähdä aina Mosambikiin asti ja me näimme hädin tuskin paria metriä kauemmas. Silti vielä vähän harmittavampi oli sumu kauan odotetulla ja kuuluisalla Rion Sokeritoppavuorella.

 

Jos majoitus on jotain ihan muuta kuin on odottanut – kuten esimerkiksi homeessa

Viime talven Meksikon reissulla meille sattui samana päivänä vähän triplapettymys, kun odotettu majoitus ei ollutkaan ihan sitä mitä piti. Ai miten siitä tuli tripla? Siten, että meidät oli siirretty Booking.comin kautta varaamastamme huoneistosta toiseen. Se toinen olikin periaatteessa parempi majoitus. Suoraan ovesta pääsi uima-altaalle ja hissillä pääsi upealle kattoterassille. Siihen ne hyvät puolet loppuikin.  Se asunto oli nimittäin niin homeessa, ettei sinne voinut jäädä. Tästä johtuen meidän oli pakko tehdä hätäinen uusi suunnitelma ja vaihtaa kokonaan majoitusta. Sekään ei ollut ihan nappivalinta, mutta siinä vaiheessa ei ollut liikaa valinnanvaraa, koska tarvitsimme autolle parkkipaikan ja Playa Del Carmenin keskustan hotelleissa niitä on vähän nihkeästi. Kiireessä varasimme hotellin ja sieltä sen tason huoneen, että huoneen kuvassa oli parveke. Se on ihan ehdoton rantalomalla. Arvatkaa vaan oliko sitä parveketta vai ei? No ei tietenkään. Olisi pitänyt tajuta lukea huoneen varustelu, eikä vain tuijottaa kuvia. Tuli vähän huijattu olo. Onneksi hotelli oli muuten ihan ok.

Hieno kämppä, mutta aivan homeessa!

 

Huijatuksi tuleminen harmittaa aina

Budapestin taksihuijaus oli kyllä taas yksi sellainen muistutus, että vaikka sitä kuvitteleekin olevansa kokenut matkailija, voisi silti vähän perehtyä kohteeseen etukäteen. Lähdimme matkaan niin takki auki, ettei tullut mieleen selvittää perusasioita. Olin keskittynyt edellisen kuukauden selvittämään vain koiranpennun tuontisäädöksiä, joten eipä tullut mieleenkään selvitellä mitkä taksit on luotettavia ja mitkä ei. Tässä ei onneksi montaa kymppiä köyhdytty, mutta huijatuksi tuleminen pilaa helposti yhden kivan illan tai päivän, kun se vaan ottaa niin päähän.

 

Korruptio ei ole kivaa

Yksi eniten tunteita nostattava matkapäivä on ehdottomasti ollut Etelä-Afrikan ja Zimbabwen välisen rajan ylitys vuokra-autolla. Tiesimme etukäteen sen olevan tuskaa, mutta se oli vielä paljon pahempaa ja siitä syntyikin postaus Helvetin Beitbridge – tervetuloa Zimbabween. Ei paljon lohduta, että yhdellä virkailijalla on paita, missä lukee ”I am not corrupted”, jos joudut asioimaan myös neljän muun virkailijan kanssa, joista osalla ei ole mitään ongelmaa yrittää nyhtää sinulta hieman enemmän rahaa kuin kuuluisi. Pahinta oli kuitenkin kaiken monimutkaisuus ja miljoonalta eri luukulta toiselle juokseminen. Tätä rajan ylitystä ei voi suositella.

Lesothossa, Afrikassa poliisi uhkaili oikeudenkäynnillä, mutta selvisimme 2,50 euron sakoilla, vaikka emme mielestämme mitään väärää tehneetkään. Myös Meksikossa korruptoituneet poliisit yrittivät saada nyhdettyä meiltä rahaa ja huijattua meitä maksamaan sakot heti paikan päällä, vaikka se ei ole maan käytäntö. Onneksi olimme tästä tietoisia ja pääsimme sitkeän vastaan väittämisen jälkeen jatkamaan matkaa, vaikka meiltä sitä ennen uhattiin viedä passit. Ei niitä mitään ihan juhlahetkiä matkalla. Kaikesta kuitenkin yleensä selviää.

 

Kehitysmaaraivarit – kun asiat ei vaan suju tai mistään ei saa ruokaa

Kehitysmaaraivarit. Niitä voi saada, kun on ollut liian kauan kehittymättömässä maassa esimerkiksi Aasiassa ja yrität hoitaa asioita, liikkumista tai retkiä paikallisten kanssa, joiden aikataulukäsitys heittää parhaimmillaan muutamalla tunnilla omastasi. Cocoa Etsimässä -blogissa on hyvä esimerkki tästä Perkeleellisestä bussimatkasta Indonesiassa.

Omalla kohdallani tähän sopii myös ihan kokonainen maa. Intia ja vähän huonosti valitut paikat siellä sai allekirjoittaneelle aikaiseksi maailmanympärimatkalla melkoisen masennuksen ja halun pysytellä hotellin sisätiloissa pari päivää. Kun jo pelkkä syöminen huolestuttaa vatsataudin pelossa kunnollisten ravintoloiden puuttuessa, on reissusta nauttimisen ilo vähän hukassa. Nykyään olemmekin niin mukavuudenhaluisia, että huolehdimme melko tarkkaan siitä missä ja millaisissa paikoissa majoitumme ja miten liikkuminen paikasta toiseen sujuu. Ei kallisarvoisia lomapäiviä halua käyttää kärsimiseen, vaan mieluummin maksaa vähän enemmän taksista, jolla pääsee puolessa tunnissa kuin säästää ja tuhlaa kolminkertaisen ajan paikallisbussiin ellei kaipaa enemmän eksotiikkaa. Pitkällä matkalla, kun on pakko matkustaa halvalla, sitä voi vähän kärvistelläkin.

Pelko ryöstetyksi tulemisesta

Ihminen tavoittelee turvallisuuden tunnetta. On stressaavaa tuntea olonsa uhatuksi, eikä se ole etenkään pidemmällä ajalla mukavaa. Pidän turvallisista kohteista ja siitä, että voin kanniskella kallista kameraa ja linssiä huoletta kaulassa ilman pelkoa ryöstetyksi tulemisesta. On ehdoton plussa matkakohteelle, jos ei tarvitse miettiä uskaltaako pimeällä ylipäänsä liikkua jalkaisin paikasta toiseen. Tästäkin huolimatta olemme päätyneet matkustamaan sellaisiin yleisesti melko turvattomaksi miellettyihin maihin ja kohteisiin kuten Etelä-Afrikan Kapkaupunki ja Johannesburg ja Brasilian Rio. Olemme myös käyneet vuosia sitten Caracasissa, Venezuelassa joka mielletään maailman vaarallisimmaksi kaupungiksi.

Botswanassa safarilla ollessa sai taas vähän perspektiiviä amerikkalaisten turvattomuuden tunteeseen, kun eläkeläisjenkkirouvat kertoivat, etteivät he suostu kaikissa kotimaansa kaupungeissa liikkumaan ilman käsiasetta, mutta Afrikassa heitä ei ole pelottanut kertaakaan.

Me olemme ainakin toistaiseksi säästyneet ryöstöiltä, mutta kaikki eivät. Otto Lilja kertoo blogissaan hänelle ja ystävilleen sattuneen aikamoisen tapauksen aseellisesta ryöstöstä Amsterdamissa. Aina ei siis tarvitse matkustaa yleisesti vaarallisina pidettyihin maihin, vaan ihan meille suomalaisille turvallisen tuntuinen Hollantikin voi tarjota melkoista actionia.

 

Matkalla sairastuminen vie mehut ja ilon reissusta

Tämä nyt on melko itsestäänselvää. Jos sairastuu, ei ole hauskaa. Jos ollaan yhdessä reissussa, se vaikuttaa vääjäämättä myös reissukaverin fiilareihin ja matkasuunnitelmiin. Ruokamyrkytys on kai se yleisin, mitä matkaaja kammoaa. Allekirjoittaneen se sai kirmaamaan lääkärin juttusille Fidjillä. Tomi on meidän reissujemme aikana säästynyt ruokamyrkytyksiltä täysin ainakin siinä mittakaavassa, ettei lääkäreitä ole tarvinnut käydä moikkailemassa. Muutama lääkärikäynti etenkin maailmanympärimatkalla on ollut, mutta sairaalahoitoon emme ole reissulla päätyneet. Kopkop. Nyt on hyvä aika koputtaa puuta ja toivoa, että hyvä onni jatkuu vastaisuudessakin.

 

Luonnonvoimat koettelevat

Entinen työkaverini oli Irma-myrskyn riehuessa Floridassa ja perheen matkasuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi. Meillä ei ole ihan näin extremeä seikkailua ollut. Silti siinäkin oli vähän huumori hakusessa, kun olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Floridassa ja siellä oli ennätyskylmää sataan vuoteen. Hotellihuone oli jääkylmä, kun ulkona tippui lämpötila +2 asteeseen. Tuli muuten vähän erilaisia rantakuvia siltä Floridan reissulta. Pipo päässä autiolla rannalla ja sitä rataa.

Etelä-Afrikassa Krugerin kansallispuistossa sadekauden tulvat pistivät reitin uusiksi pariin otteeseen. Muutamat tiet olivat poikki ja meillä meinasi jo oikeasti tulla hätä, ettemme millään pääse majoituspaikkaamme, kun joutuisimme kiertämään niin pitkän reitin. Loppujen lopuksi ehdimme, mutta tämä taas opetti, että aikaa on kyllä hyvä varata reippaasti.

Fort Lauderdalen rannalla vuonna 2010. Lämmintä muutama aste.

Et meinaa päästä perille kohteeseen tai pois kohteesta

Olemme myöhästyneet kerran jatkolennolta. Syy ei ollut meidän, vaan ensimmäinen lento lähti myöhässä, jonka vuoksi myöhästyimme jatkolennolta. Päivä Buenos Argentiinassa vaihtui Lontoon lentokenttähotelliin. Tiedotus hommasta ei sujunut ihan aukottomasti, mutta Finnair korvasi nurisematta meille vakiokorvauksen lennoista, joka lämmitti mieltä (sekä pankkitilin saldoa) mukavasti jälkikäteen. Ei se silti mukavaa ollut juuri sillä hetkellä. Paikasta, ajasta ja tilanteesta riippuen ikävää voi olla myös se, ettei matkalta pääsisi kotiin esimerkiksi lentokoneongelmien tai jonkin luonnonmullistuksen vuoksi.

Jos joskus kohdallesi osuu ongelmia myöhästyneiden tai peruuntuneiden lentojen vuoksi, Kohteena maailmalla blogin puolelta löytyy kattava postaus lentojen korvauksista.

 

Kun matkakumppanilla on eri toiveet kuin itsellä

Me harvoin riitelemme matkoilla. Emme me kotonakaan kovia ole riitelemään, mutta matkat, ne on sitä ihanaa parisuhdeaikaa. Olisihan se silti ehkä vähän liikaa vaadittu, että olisimme aina ja kaikesta ihan samaa mieltä. Ei, kyllä meillä on ihan omat mielipiteet ja toiveet reissujen suhteen, eikä ne ihan aina kolahda 100 % yhteen. Kun toinen haluaa käyttää puolet päivästä lentokentällä koneiden kuvaamiseen ja toinen olla kansallispuistossa vaeltamassa, on molempien jossain välissä joustettava. Välillä koko kohde ei ole ollut etukäteen toista niin kiinnostava, mutta sitten paikan päällä on saattanut yllättää positiivisesti. Erilaiset mielenkiinnon kohteet kannattaa siis ottaa enemmän rikkautena kuin erimielisyyksinä. Se on varmaa, että niin kauan kuin tulemme yhdessä matkustamaan (toivottavasti loppuelämämme), joutuu allekirjoittanut notkumaan satunnaisesti lentokentän spotteripaikoilla ja Tomi matkustamaan säännöllisesti safareille. Onneksi kummallakaan ei ole mitään suurempaa ongelmaa asian suhteen.

Parasta tietenkin on, kun joskus voi yhdistää eläimet ja lentokoneiden spottailun. Näin Alaskassa!

 

Lue myös Rimma + Laura -blogista montaa näistä yhdistävä ja hyvin kuvaava Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!

Onhan meille matkoilla sattunut kaikenlaisia takapakkeja. On hajonnut auto tai autosta rengas. Mitään kovin vakavaa meille ei silti matkalla ole sattunut. Meitä ei edelleenkään ole ryöstetty kertaakaan ja ehkä äiti ja isäkin alkaa jo pikkuhiljaa tottumaan ja huolehtimaan aavistuksen vähemmän. Meidän seuraavan matkakohteen kuullessaan kyllä taas varmaan vähän enemmän (kyllä, seuraava eksoottinen matkakohde on jo tiedossa!). Kaiken kaikkiaan matkustaminen on vaan niin parasta, kuka nyt enää kotona muistelee muuta kuin niitä upeita hetkiä!

 

Millaisia takapakkeja sinä olet kohdannut matkoillasi ja mikä on ottanut eniten päähän?

 

Blogia voit seurata:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter 

 

Comments

  • 4.10.2017

    Meillä on kyllä kanssa aina ollut harvinaisen hyvä tuuri matkoilla, eikä mitään oikeasti ikävää ole sattunut (kopkop täälläkin vaan!), mutta kyllä tuo lista pisti hymyilyttämään, sillä olisin itse voinut kirjoittaa lähes identtisen jutun. Kyllähän silti lähes jokaisella reissulla joku asia ehtii tympimään, edes vähän. Monesti matkoilla ne ihon alle pääsevät jutut on kuitenkin lopulta sen tason juttuja, että miettii vain että eihän sellaisesta kehtaa ääneen edes valittaa, mutta sitten lopulta valittaa siltikin… 😀

    reply
  • 4.10.2017

    Huhhuh, aikamoista kommelluksia teidän reissuille on kyllä sattunut, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa. Kiva jos mun postaus herätti inspiraatiota! 🙂

    Voin kuvitella että erityisesti tuo korruptio ja siihen yhdistetty kyykytys saa raivon partaalle, varsinkin jos itsestä kaikki tuntuu täysin turhalta. Harmillista, että sille ei vaan voi mitään, mutta voin kuvitella että itselläkin palais käpy aika vauhdilla luukulta toiselle juostessa.

    reply
  • Taru
    5.10.2017

    Mun matkailut on sujuneet onneks pääasiassa hyvin ja varsinkaan mitään tollasia pelottavia tilanteita (korruptoituneita poliiseja tai ryöstöjä) ei ole sattunut. Yhden kerran olen myöhästynyt jatkolennolta (alkoi mun ensimmäinen yksin tehty matka kunnon koetuksella :D) mut esim. matkatavaratkaan ei ole kertaakaan vielä jäänyt välille (nyt koputtelen puuta vimmaisena koska seuraavalla matkalla on vaihto matkatavaroiden hukkaamisessa surullisen kuuluisalla Pariisin de Gaullella…)

    Isoin kupru tuli kun oltiin oltu neljä viikkoa matkalla ja jäätiin tulomatkalla Hong Kongiin jumiin Islannin tulivuoren purkauksen vuoksi (2010). Kertoivat että neljän viikon päästä (!) olis uus lento… Eipä siinä auttanut kuin alkaa kehittää jotain samalla kun lentoliikenne Euroopassa oli stopissa. Ideat oli välillä hyvin villejä, mutta me päästiin sit lentämään Dubaihin muutamaks päiväks, jossa onnistuttiin hommaamaan Venäjän viisumit ja lennettiin sit Moskovaan ja tultiin sieltä junalla kotiin – viikon suunniteltua myöhässä. Opetti todellakin että mitä vaan voi tapahtua ja ton jälkeen on muuten aina ollut luottokortissa kunnolliset luottorajat matkalla… Meidän porukasta kahdella tai kolmella oli neljän viikon jälkeen jo luottorajat aika lähellä eikä lentojen ostaminen onnistunutkaan. Onneks parissa luottokortissa oli sit varaa vähän enemmän.

    reply
  • 6.10.2017

    Olipa kiva kirjoitus! Täälläkin on suuremmilta kommelluksilta aina säästytty eikä kertaakaan (!) edes matkalaukut ole jääneet teille tiettymille 🙂 Koputan nyt puuta kuitenkin että tulisivat jatkossakin! Luonnonvoimat taas vastaavasti ovat onnistuneet aiheuttamaan useammankin -lähdetäänkö vai ei lähdetä- tilanteen täällä päässä mutta nekin ovat onneksi aina selvinneet parhain päin. Korruptoituneet poliisit on varmaan kyllä sellainen asia joka pistää Suomalaisen turvallisuuteen ja luotettavuuten tottuneen matkailijan miettimään, että kehen sitten voi luottaa jos ei poliisiin..

    reply
  • Rva Kepponen
    14.10.2017

    Ikävimmin on jäänyt mieleeni se, kun passini mystisesti katosi käsilaukustani Istanbulin lentokentällä ja matkani kotiin tyssäsi siihen. Olin kuitenkin aivan älyttömän onnekas, kun tuli tarttuneeksi siihen maapalveluiden edustajan lauseeseen, että saattaisin päästä palamaan Suomeen myös ilman passia. Muutenhan olisi jyrryyttänyt busilla vajaa 500km Ankaraan ja odottanut vajaa 3vrk siellä suurlähetystön aukeamista.

    Noita huonoja säitä on sattunut meillekin. Pohjaa pitää useampi päivä rankkasadetta Indonesialaisessa rantahotellissa, oli aivan pohjattoman tylsää ja lauttayhteys aiheutti aikamoista sydämentykytystä. Istuin jo pelastusliivit sylissä, etten vaan jää ilman 😉

    reply
  • 22.10.2017

    Tässä oli monta tuttua pointtia. Matkakumppanin kanssa ei ole tarvinnut taistella toiveista, mutta esimerkiksi kehitysmaaraivarit ja huijatuksi tuleminen sekä turvallisuudentunteen järkkyminen ovat tulleet tutuiksi. Huijatuksi tuleminen kyrsii eniten, koska se on toisen ihmisen tahallista, pahantahtoista käytöstä. Säätilalle tai sairastumisille ei voi mitään ja ne eivät itseäni varsinaisesti ota päähän – lähinnä on sairastuessa huolestuttanut, että mitenhän tässä käy. Itselläni oli vastikään useista syistä melko epäonnistunut matka Maltalle, josta kirjoitin juuri pari päivää sitten blogiin. Aina ei tosiaan mene putkeen.

    reply

Post a Comment

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipisicing elit sed.

Follow us on