Ovatko safarit eettisiä?
Otsikon kysymys nousi esille Twitterin matkachatissa alkuvuoden puolella. Se ihmetytti minua kovasti ja tarkoituksenani on ollut ottaa aihe käsittelyyn siitä lähtien. Nyt siihen vihdoin löytyi aikaa. Kysymys safarien eettisyydestä tuntui ensi alkuun aivan pähkähullulta, koska minusta ne ovat juurikin se ainoa oikea tapa nähdä eläimiä. On kuitenkin hyvä, että eläimiin liittyvän matkailun eettisyydestä puhutaan ja sitä pohditaan tarkemmin.
Siitä lähtien, kun kolme vuotta sitten matkustimme ensimmäistä kertaa Etelä-Afrikkaan ja omatoimiselle safarille Krugerin kansallispuistoon, ovat safarit vieneet tämän naisen mennessään. Sen jälkeen safarille on pitänyt päästä vähintään kerran vuodessa ja olemme käyneet safareilla Eteläisessä Afrikassa seitsemässä eri paikassa ja safareilla vietettyjä päiviä on triplasti. En voi sanoa vielä olevani mikään safariexpertti, mutta onhan kokemusta eri safareista kertynyt jo huomattavasti keskivertomatkailijaa enemmän. Olen myös keskivertoihmistä huomattavasti kiinnostuneempi eläimistä ja kirjahyllystäni löytyy yli 200 koirien ja muiden eläinten käyttäytymisestä kertovaa kirjaa.
Vielä joitain vuosia sitten kävimme Tomin kanssa silloin tällöin eläintarhoissa. Ensimmäisen Afrikan matkan jälkeen, vuonna 2014 kävimme Korkeasaaressa kissojen yössä. Se on toistaiseksi viimeisin eläintarhassa käyntini, enkä tiedä koska tulee seuraava. Ehkä ei ikinä. Niin pahalta suurten kissaeläinten näkeminen pienissä tarhoissa kiertelemässä tuntui. Entistä pahemmaksi sen teki vielä valtava ihmispaljous ja se miten innoissaan ihmiset katselivat näitä häkkeihin suljettuja majesteettisia eläimiä. Lähdimme Tomin kanssa vähän masentuneina pois paikalta. Tuntui pahalta.
Khulu Ivory lodgen terassilla Zimbabwessa.
Safarilla Zimbabwessa Hwangen kansallispuistossa.
Kings Pool lodgen safarilla Botswanasssa Linyantin alueella.
Afrikan eläinten tulevaisuus riippuu turisteista?
Afrikassa eläinten lukumäärä on tipahtanut äärimmäisen rajusti lyhyessä ajassa. Kun eläimet vielä sata vuotta sitten vaelsivat koko mantereen halki vuodenaikojen ja sateiden mukaan, on niiden elinalueet tänä päivänä huomattavasti rajatumpia. Leijonien elintila on kaventunut 50 vuoden aikana 75 prosentilla. Samaan aikaan kirahveja uhkaa hiljainen sukupuutto muiden lajien saadessa enemmän huomiota.
Me Suomessa mietimme kuinka elää yhdessä ihmisiä visusti välttelevien karhujen ja susien kanssa, mutta Afrikassa huomattavasti alkeellisimmissa oloissa elävät ihmiset joutuvat miettimään kuinka elää samoilla alueilla ihmisiä pelkäämättömien kissapetojen tai viljelyksiä tuhoavien norsulaumojen kanssa. Samaan aikaan ihmisten määrä lisääntyy entisestään ja se on tuonut suurempaa kysyntää viljelysmaille, tieverkostoille ja asuinalueille. Kaikki tämä yhdessä ja lisättynä metsästyksellä on saanut eläinkantojen määrät laskemaan ennätysalhaisiksi. Afrikkalaisilla paikallisilla on monesti yhtä suuret intressit suojella leijonia kuin lappalaisilla poromiehillä susia. Siksi tarvitaan turisteja, koska me turistit tuomme rahaa. Ilman eläimiä ei taas tule turisteja, joten me turistit toimimme eläinten turvana ja paikallisilla safariyrityksillä on paljon motivaatiota pitää yllä sekä myös kasvattaa eläinpopulaatioita.
Kirahvien lukumäärä on pienentynyt uhkaavasti ja lajia uhkaa hiljainen sukupuutto.
Impalat kuuluvat siihen ryhmään, joita ei sukupuutto uhkaa. Näitä antilooppeja on Afrikassa joka puolella.
Afrikan villikoirat ovat erittäin uhanalaisia.
Miten safarit toimivat?
Afrikassa eläinten näkeminen perustuu aina sattumaan. En ole kuullut, että missään käytettäisiin esimerkiksi houkuttimena haaskoja tai muuta ruokaa, kuten meillä Suomessa karhusafareilla käytetään. Afrikassa eläimiä näkee vain, jos on hyvä tuuri. Ihminen ei toiminnallaan houkuttele eläimiä. Toki tätä hyvää tuuria hieman helpotetaan monessa paikassa ja saman yrityksen useat safariautot ovat yhteydessä toisiinsa radiopuhelinten välityksellä ja kertovat havannoistaan toisilleen. Näin he pystyvät tarjoamaan kyydissään oleville turisteille todennäköisemmin joitain eläinhavaintoja, mikäli on kyse eläimistä, jotka pysyvät pidemmän aikaa paikallaan. Tälläinen voi olla tien laidalla makaava leijonalauma tai puussa nukkuva leopardi. Ne voivat olla tunteja paikallaan ja niitä ehtii käydä sinä aikana ihmettelemässä turisti jos toinenkin.
Tällä tavalla kommunikoida toisten autojen kanssa eläinhavainnoista on myös ikävämpi puoli. Se voi kerätä yksittäisen eläimen tai lauman luokse joskus jopa kymmeniä autoja, joka ei välttämättä ole mukava kokemus eläimille, mutta pilaa myös autenttista ja rauhallista tunnelmaa safarista, kun ympärillä on enemmän autoja kuin eläimiä. Lisäksi radiopuhelimen välityksellä tehtävät havainnot voi saada monet safariautot liikkeelle samanaikaisesti ja aiheuttaa kaahaamista havaintopaikoille. Krugerin kansallispuiston eläinhavainnoista on tehty myös yksityishenkilöille tarkoitettu puhelinaplikaatio ”Latest sightings”, johon kuka tahansa voi ladata juuri sillä hetkellä näkemänsä eläimen sijainnin. Tämä on aiheuttanut kaahaustilanteita ja niiden myötä autojen alle jääneitä eläimiä. Krugerin kansallispuisto onkin ymmärrettävästi pyytänyt, että turistit eivät käyttäisi tätä aplikaatiota.
Safarilla on syytä ajaa hitaasti, koska tiellä voi tulla vastaan sekä isompia että pienempiä liikkujia.
Norsun päälle ei aivan huomaamatta kurvaa, mutta pienemmät eläimet ovat vaarassa, jos nopeutta on paljon.
Arvokkaammilla yksityissafareilla, jotka operoivat itse omistamillaan maa-alueilla toiminta on sekä eläinten että turistien kannalta hillitympää ja miellyttävämpää. Tässä muutamia esimerkkejä paikoista, joissa me olemme olleet:
- Zimbabwessa, Hwangen kansallispuistossa ja omalla yksityisellä alueella toimivan Khulu Ivoryn oppaat eivät kommunikoi lainkaan keskenään radiopuhelimin. He ainoastaan vaihtavat kuulumisia keskenään kohdakkain osuessaan.
- Willderness Safarin Kings Pool lodgella on kolmen auton sääntö. Seurasimme heti ensimmäisellä safariajelulla ensin leopardin laskeutumista puusta ja sen jälkeen sen saaliin metsästystä, mutta jouduimme poistumaan paikalta, kun sinne tuli neljäs auto. Yritys pitää tiukasti kiinni siitä, ettei eläimiä saa olla seuraamassa enempää kuin kolme autoa kerrallaan. Ensimmäisenä paikalle tullut väistää.
- Etelä-Afrikassa Lion Sandsin järjestämillä safareilla on ollut tiukimmat säännöt ja yritys sallii vain kaksi autoa samalla eläinhavainnolla.
- Kaikkia edellä mainittuja safarijärjestäjiä yhdistää se, että ne toimivat omilla yksityisillä alueillaan. Autojen tulee pysytellä ajourilla muuten, mutta ns. Afrikan viiden suuren (leijona, leopardi, norsu, sarvikuono ja puhveli) perässä on lupa poistua ajourilta ja seurata off-roadia eläinten perässä.
- Kansallispuistojen yleisillä teillä ei ole rajoituksia automääristä eläinhavaintojen luona, mistä syystä esimerkiksi leijonat saattavat vetää puoleensa jopa kymmeniä autoja yhdellä kerralla. Tämä voi aiheuttaa ruuhkia ja vaaratilanteita esimerkiksi petoeläimiä pakeneville saaliseläimille. Kansallispuistojen yleisillä alueilla ei kuitenkaan ole lupaa ajaa off-roadia, jolloin eläimet pääsevät halutessaan helpommin kauemmas safariautoista, koska niitä ei voi seurata.
Häiritsevätkö safariautot eläimiä?
Tähän kysymykseen vastaus on kyllä ja ei. Osaa eläimistä autot ja ihmiset häiritsee. Mitä syrjäisemmästä paikasta on kyse, sitä todennäköisemmin eläimet pelkäävät autoja. Isoista kissapedoista leopardit ovat säikyimpiä ja leijonat taas eivät häiriinny autoista juuri lainkaan. Saaliseläimille auton pakeneminen on luonnollista, jos se on sille vieras objekti. Alueilla, joilla liikkuu paljon autoja, myös saaliseläimet ovat niihin niin tottuneita, etteivät ne kiinnitä niihin juuri mitään huomiota. Norsut eivät autoja pelkää, mutta niitä autot saattavat selvästi häiritä ja ärsyttää. Ne saattavat pysäyttää liikenteen ja youtubesta löytyy runsaasti videoita, joissa norsu syöksyy kohti safariautoa. Jos kuitenkin mietitään kumpi on eläimille parempi vaihtoehto, metsästäjä vai valokuvaussafarin jeeppi, sallittakoon minun puolestani safariautojen pieni häiritseminen.
Norsujen luokse ei yleensä ajeta, vaan auto pysäytetään. Norsut saavat sen jälkeen itse valita miltä etäisyydeltä ne auton ohittavat. Joskus ne tulevat hyvinkin läheltä.
Leijonia ei yleensä voisi autot vähempää kiinnostaa.
Linyantin alueella Botswanassa.
Kaukomatka pienemmällä hiilijalanjäljellä ja paikallisia tukien
Siinä missä Afrikan safareille Suomesta käsin matkustaminen ei lentojen päästöjen vuoksi voi koskaan olla kovin ympäristöystävällistä, voi safari itsessään kuitenkin olla sitä. Jos safarimatkaa vertaa esimerkiksi lomamatkaan Meksikoon all-inclusive hotelliin, jonka kolmeen uima-altaaseen pumpataan uskomattomat määrät puhdasta vettä ja alue valaistaan valtavin valonheittimin, ollaan safarin osalta reippaasti plussalla. Monet paikoista toimivat niin syrjässä, että sähkö tuotetaan ainoastaan aurinkoenergialla ja uima-altaatkin pidetään pienikokoisina, jos niitä edes on. Iltaisin on mukava tunnelmavalaistus, joka usein luodaan kynttilöin ja avotulin. Safariautot toki kuluttavat polttoainetta, mutta kuljettavat matkat ovat suhteellisen lyhyitä, koska etenemisvauhti on hyvin hidasta.
Valokuvaussafareilla tuetaan eläinten suojelutyötä ja paikallisia yhteisöjä
Monet safarilodgeista ovat paikallisia perheyrityksiä, joissa työntekijät tulevat lähialueen kylistä. Olemme vierailleet kolmella eri luksusluokan safarilodgella kolmessa eri maassa. Näistä jokaista on yhdistänyt hienot puitteet, mahtava palvelu ja työntekijöiden omistautuminen eläinten ja alueen suojelulle. Näiden paikkojen työntekijät ovat poikkeuksetta kotoisin lähialueilta. He puhuvat eläimistä intohimoisesti ja nauttivat saadessaan tehdä töitä eläinten kanssa. Moni safarialan yritys tukee paitsi eläinten suojelutyötä, myös paikallisia yhteisöjä esimerkiksi terveydenhuollon tai koulutuksen osalta.
Esimerkiksi Hwangen kansallispuistossa sekä kansallispuisto että safarien tarjoajat pumppaavat vettä juomapaikoille kuivan kauden aikaan, koska eläimillä ei ole enää samanlaista mahdollisuutta liikkua veden perässä kuin vuosikymmeniä sitten. Tästä johtuen ihmisen on autettava eläimiä enemmän kuin aiemmin. Krugerin kansallispuistolla on käynnissä lukuisia ohjelmia eri eläinlajien hyväksi. Näitä voi tukea ostamalla puiston myymälöistä tuotteita tai tottakai ihan vain lahjoittamalla rahaa. Kansallispuistoilla on myös aina pääsymaksut, jotka käytetään toiminnan ylläpitämiseen.
Lähde safarille ja auta Afrikan eläimiä!
Yhteenvetona sanoisin, että safarilla käyminen auttaa suojelemaan Afrikan eläimiä. Safariturismista saaduilla varoilla tuetaan salametsästyksen estämistä, eläimiin liittyvää koulutusta, aitojen rakentamista ja monia muita suorasti tai epäsuorasti villieläinten hyvinvointiin liittyviä asioita. Tietenkään jokainen alalla toimiva yritys ei voi olla vastuullinen, vaan varmasti joukosta löytyy niitäkin, jotka eivät välitä eläinten hyvinvoinnista riittävästi. Pienellä taustatyöllä on kuitenkin varmasti helppo erottaa hyvät yritykset huonoista.
Kun kyse on eläimiin liittyvästä turismista, on helppo noudattaa tiettyä perusohjenuoraa. Älä tee mitään epäluonnollista, kuten ratsasta norsulla tai osallistu kävelylle leijonien kanssa. Osallistu sen sijaan valokuvaussafarille ja ikuista muistosi muistikortille.
Tähän loppuun voidaan vielä paljastaa, että olemme lähdössä vielä tämän vuoden puolella jo toistamiseen Afrikkaan ja tietenkin safarille! Kerron siitä reissusta tarkemmin, kunhan saamme suunnitelmia vähän paremmin kasaan, mutta tiedossa on uusi maa ja uudet kohteet.
Blogia voit seurata:
Laura /Irtiottoja maailmalle
Tässä on kyllä paljon hyviä pointteja! Joskus aikaisemmin asiasta tietämättömänä itsekin tuota safarin eettisyyttä pohdin ja selvittelin. Tulin lopputulokseen että jos eläimiä haluaa nähdä, niin kyllä safarit pääsääntöisesti on niitä parhaimpiin kuuluvia vaihtoehtoja. Eläinten kohtalo monin paikoin kyllä surettaa, mutta on hienoa nähdä kuinka Afrikassakin tehdään jo niin paljon suojelutyötä. Toisaalta sitten, olin aika järkyttynyt kun tulevaa Krugerin reissua ajatellen selvittelin eri vaihtoehtoja ja löysin paikkoja jotka tarjoavat mm. norsuratsastusta, jotenkin olin ajatellut sen olevan vain Aasian ongelma.. :/
Elina | Vaihda vapaalle
Aivan, ei kovin paljon parempaa vaihtoehtoa villien eläinten näkemiselle oikein löydy kuin safarit. Ja sitten niihin vielä hurahtaa… Valitettavasti tosiaan esim. Victorian Putousten lähettyvillä mekin törmättiin paikkoihin, jotka tarjoaa norsuratsastusta. En tiennyt, että Krugerin lähelläkin niitä on. Walk with lions -safarit taas on Etelä-Afrikassa valitettavan suosittuja, vaikkei niillä ole kyllä mun mielestä mitään tekemistä safarien kanssa. 🙁
Teija / Lähdetään Taas
Tämä blogi on niin paras, kun täältä tällainen kiireinen pikkulapsen äitikin saa kootusti tosi hyvät ja monipuoliset ajatukset myön eettisestä puolesta. Mahtavaa, kun olet niin perehntynyt ja jaat tätä sanomaa myös muille!
Elina | Vaihda vapaalle
Onpa kiva kuulla, jos voin tällä tavoin hyödyllisesti tiivistää näitä (etenkin eläinmatkailun) eettisiä puolia. 🙂 Tämä on itselle niin hirveän lähellä sydäntä, että tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta sitten kukaan ei enää jaksaisi lukea näitä postauksia… 😀
Suunnaton
Mainio kirjoitus! Olen pyöritellyt näitä samoja asioita päässäni Kalliovuorilla ja Yellowstonessa ajellessamme. Kyllähän kiertelevät autot häiritsevät eläimiä melulla ja pakokaasullaan, ja toisaalta tiet rajoittavat jonkin verran eläinten liikkumatilaa, puhumattakaan päivittäin auton alle jääneistä eläimistä. Eläinten tottuminen vieressä pälyileviin ihmisiin tietenkin vähentää myös niiden luontaista pelkoa, jolloin eläimet lähestyvät ihmisiä herkemmin. Noissa kansallispuistoissa (kuten varmasti tiedät) onkin tiukkaan kielletty ihmisiä jättämästä minkäänlaisia ruokia tai muita tuoksuvia aineita eläinten lähettyville, ja roskiksetkin on visusti suljettu eläimiltä. Saadessaan palkinnon ihmisten läheltä, ehdollistuvat eläimet sihen, että ihmishajun luo kannattaa tulla, sillä se tarkoittaa ruokaa.
Tämän takia suomalaiset karhubongausmatkat, joihin sinäkin viittasit, ovat todella kyseenalaisia. Toisaalla metsästäjät, viljelijät ja lammasfarmarit kiroavat sitä, kun karhut ja sudet tulevat liian lähelle ja tuhoavat elinkeinoa. Ja sitten ovat nämä karhusafariyrittäjät, jotka ruokkivat karhuja ihmisen hajuisilla ruhoilla ja kuljettavat ihmisiä aivan karhujen viereen. Näissä tilanteissa karhut ehdollistuvat vahvasti siihen, että ihmisen haju tarkoittaa ruokaa. Onko ihmekään, että villieläimet alkavat lähestyä ihmisasutuksia ja hakevat ruokaa niiden lähistöltä.
Kolikon toisella puolella on kuitenkin se, että kansallispuistot tukevat eläintensuojelutyötä ja lisäävät ihmisten tietoa villieläimistä. Ja tämä tapahtuu juuri sillä rahalla, jota turistit kansallispuistoihin kiikuttavat. Oli tosi hyvä, että nostit esiin tuon safariyritystenkin tekemän ”hyväntekeväisyystyön” ja sen, että jotkin yritykset toimivat todella eläimet huomioon ottaen. Olen joskus katsonut dokumentteja eläinten salametsästyksestä, ja hurjaltahan se näyttää. Elefantinluun perässä juoksevien salametsästäjien lisäksi kun suuri osa eläinten vähenemisestä johtuu juuri paikallisten asukkaiden peloista ja vihasta eläimiä ja niiden aiheuttamia tuhoja kohtaan. On todella hyvä, että paikallisistakin toimijoista löytyy niitä tahoja, jotka yrittävät parantaa villieläinten ja paikallisten ihmisten välisiä kohtaamisia.
Tulipa pitkä kommentti, mutta puhut kovin tärkeästä asiasta! Etenkin tuo karhusafariasia on suomalaisena ilmiönä niin lähellä sydäntä, että sen aiheuttamien seurausten soisi leviävän ihmisten tietoisuuteen.
Elina | Vaihda vapaalle
Mahtavaa, että jaksoit kommentoida näin pitkästi! Olen kanssasi tosi samoilla linjoilla. On tehnyt monta kertaa mieli kirjoittaa myös karhusafareiden eettisestä puolesta juuri tältä kantilta, jolta sinä kirjoitit, mutta koen, etten tiedä siitä vielä tarpeeksi. Ilmeisesti siellä on tosi paljon erilaisia palveluntarjoajia, joista osa on huomattavasti toisia tarkempia. Aika tulee näyttämään häviääkö suomalaisilta karhuilta näiden karhusafareiden myötä ihmisen pelko vai ei.
Maarit
Oo vielä tänä vuonna Afrikkaan! 🙂 Tää oli huippu postaus ja oon vähän odotellutkin tätä, kun muistelin joskus puhuneesi aiheesta. Nappasin kotimatkalukemiseksi uusimman National Geographicin kun tultiin takaisin Lontoosta, siinä on tosi mielenkiintoinen ja kattava artikkeli Trophy huntingista, joka sivusi hyvin tätä aihetta. Ainakin omalta Afrikan reissulta jäi kyllä niin mukavat muistot ja hyvä tunne siitä miten homma pelasi eettiseltä kantilta. Noissa Krugerin kaltaisissa puistoissa on kuitenkin se hyvä, että vaikka useampi autokin voi pysähtyä saman eläimen lähelle niin offroadia ei saa lähteä ajamaan, ja eläimet voivat halutessaan liikkua syrjään. Tilaahan puistossa on kyllä pysytellä pois ihmisten ilmoilta. Tosin eteläisen Afrikan puistot taitaa muutenkin olla melko rauhallisia verrattuna vaikka Keniaan ja Tansaniaan.
Elina | Vaihda vapaalle
Kyllä me vaan tosiaan tänä vuonna lähdetään katsastamaan miten ruuhkaista tuolla keskisemmässä Afrikassa on safareilla. 🙂 Ollaan kyllä ihan samoilla linjoilla siitä, että suurimmaksi osaksi safareilla homma on todella eettistä ja mennään eläinten ehdoilla. Onneksi tosiaan off roadin ajaminen on kiellettyä noissa yleisissä puistoissa. Muuten menisi homma ihan kaaottiseksi! :O
jyka
Hyvä että mainitsit ihmisväestön määrän kasvun. Siitä ei paljoa puhuta vaikka se aiheuttaa paljon monenlaisia haasteita.
Ilmansaasteet, asuintilat.. Tämä kartta kertoo hyvin missäpäin maailmaa väestönkasvua tapahtuu: https://en.wikipedia.org/wiki/Human_overpopulation#/media/File:Population_growth_rate_world_2013.svg – aivan, afrikassa.
Katariina/Maisemajahdissa
Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä postauksesta! Eka safari just takana, niin aihe tuntuu kiinnostavalta. Krugerissa en kohdannut epäeettistä toimintaa, mutta en tullut myöskään ajatelleeksi, että useamman auton pysähtyminen samaa eläintä katsomaan voi olla elämeille stressaava hetki. Jotenkin ne vaan makoili aina niissä tilanteissa niin lunkeina, etten osannut asiasta huolestua. Eläintarha tuntuu minusta nyt Krugerin jälkeen sellaiselta paikalta, jonne en haluaisi mennä. Aiemmin minulla ei ole ollut erityisesti mitään eläintarhoja vastaan, mutta nyt tuntuisi pahalta nähdä eläimet pienissä häkeissään, kun on nähnyt, millainen niiden luonnollinen elinympäristö on. Ja nuo Suomen karhusafarit ovat minuakin mietityttäneet…
Elina | Vaihda vapaalle
Kruger on kyllä niin hieno paikka! Ei tosiaan monille autoihin tottuneille autot mikään stressin aihe olekaan, mutta toki mekin olemme safareilla nähneet myös runsaasti autoja säikkyviä eläimiä. Suurimman osan ajastahan eläimet kuitenkin saavat liikkua halutessaan kaukana teistä ja autoista, kun alueet on niin suuria. 🙂
Aron / Ja sitten matkaan...
Safarille en ole vielä ehtinyt, mutta kiinnostusta olisi. Eläintarhoissa olen käynyt jonkin verran. Eläinten olot eivät toki näissä paikoissa ole useinkaan häävit, mutta eläintarhoissa tehdään myös hyvää työtä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii San Diegon eläintarha, jossa tehdyn työn ansiosta luonnossa jo sukupuuttoon kuolleen kaliforniankondorin kanta on saatu elvytettyä. Safareilla toki eläimiä näkee luonnollisessa ympäristössään. Asiat varmasti ovat kunnossa eettisestä näkövinkkelistä niin kauan kuin eläimiä ei ruokita. Jos eläimet tottuvat ihmisen läsnäoloon ja oppivat yhdistämään ihmisen helppoon ruokaan, ei kohta kyse enää ole villieläimistä ollenkaan.
Elina | Vaihda vapaalle
Jonkin verran tosiaan eläintarhoissa tapahtuu myös hyvää työtä, mutta suurimmaksi osaksi ne toki ovat vain ihmisiä, ei eläimiä varten.
Onneksi Afrikassa ei olla lähdetty ollenkaan tuohon eläinten paikalle houkutteluun. Kaikki on ihan tuurista kiinni safareilla!
Heidi / Maailman äärellä
Aivan todella upea ja monipuolinen juttu! Ehkä juuri sinun blogisi ansiosta olen alkanut haaveilla Afrikan safarista ja tietysti myös safareiden eettisyys kiinnostaa. Päädyin joskus vuosia, vuosia sitten vahingossa Budapestissä yhden ravintolan sivuovesta eläintarhaan ja se oli kyllä järkyttävä kokemus. Sarvikuonot, leijonat ja norsut olivat niin ahtaissa häkeissä, että hyvä kun mahtuivat kääntymään. Tuli kyllä todella surullinen olo. Eläntarhaan en tämän kokemuksen jälkeen ole halunnut mennä, mutta safarille haluan. Pitäisi vaan päättää, mikä olisi se paras paikka ensikertalaiselle.
Elina | Vaihda vapaalle
Ihana kuulla, että pidit postauksesta. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että olen saanut ihmisiä kiinnostumaan safareista! <3 Ensikertalaiselle on paljon hyviä vaihtoehtoja, kun ei ole vielä vertailupohjaa. Ekalla kerralla jokainen eläin jaksaa sykähdyttää niin paljon!
Tiia(ntai)
Avartava teksti, kiitos! Eläinviihdykkeet on minusta lähtökohtaisesti aika ahdistavia (minäkin muistan Korkeasaaren kissat), ja niin hienoa kuin olisikin nähdä esim. suomalainen karhu ihan luonnossa (siis ei silmästä silmään, kiitos :)), nuo Suunnattoman mainitsemat karhusafarit tosiaan arveluttaa. Tässä tuli kuitenkin hyvin esiin se, että tälläkin asialla on kaksi puolta ja että ainakin Afrikassa safariturismilla saadaan aikaan myös hyvää. Eläintarhoihin verrattua nuo on ehdottomasti kivemman kuuloinen vaihtoehto, vaikka toki sen palveluntarjoajan taustoihin on varmasti aina syytä perehtyä tarkkaan.
Elina | Vaihda vapaalle
Juu, ei safareita ja eläintarhoja oikein voi edes vertaille keskenään, kun kyse on niin eri asioista. Safariturismilla saadaan mielestäni ihan konkreettista hyvää aikaiseksi, koska vaikka olisi ihanaa ajatella, että ihmiset ihan suojelun halusta suojelisi eläimiä, kyllä se raha puhuu ihan eri tavalla. Kun ne eläimet tuottaa elävänä enemmän rahaa kuin kuolleina, on niiden suojeluun runsaasti motivaatiota. 🙂
Terhi | VAGABONDA
Kiitos hyvästä jutusta! Itsekin olen joskus miettinyt, että onko se eläinten kannalta hyvä juttu kun niiden keskellä turistit huristelee autoilla. Mutta ainakin eläimet saavat olla vapaina, ja juttusi perusteella safarit kuitenkin suuressa mittakaavassa vaikuttaa positiivisesti sekä eläinten suojeluun että turismiin.
Mukavaa seuraavan safarin suunnittelua! 🙂
Tiina / Makuja ja seikkailuja
Hyvä kirjoitus! Olen lukenut varmaan kaikki kirjoittamasi Afrikan safareita koskevat postaukset ja niiden myötä kehittänyt itselleni muutamassa vuodessa pienoisen safarikuumeen. Juuri tämä eettinen puoli on pyörinyt myös mielessäni ja kyllä lopputulema on ollut se että jos sinne (Afrikkaan tai minne vaan, safarille) joskus lähdetään niin sitten valitaan huolella hyvä ja eläinten hyvinvointia edistävä palvelun tarjoaja. Samoin olen viimeisimmän eläintarhakäyntini jälkeen (Berliini 2014) päättänyt etten halua laittaa rahojani sellaiseen, jäi niin paha mieli erityisesti yhtä ja samaa rinkiä kävelevästä norsusta etten enää halua nähdä mitään vastaavaa. Hauskoja safarin suunnitteluhetkiä, jään taas innolla odottamaan tulevia tarinoita!
Sara I Sara's Fab Life
Täytyy niin toivoa että kirahvit ei kuole sukupuuttoon. Olis ihanaa nähdä niitä joskus <3 Välillä harmitta olla niin nuori, että ehdinkö nähä kaikki paikat mitä haluan, sellaisessa kunnossa mitä ne on parhaimmillaan. Santoriinissa olis kiva käydä, mutta äitini sanoi että se on lentokentän jälkeen menny pilalle koko saari, karibialla taas pyörinyt myrskyt joten nekään ei ole ainakaan tällähetkellä samanlaisia kuin ennen, ja palaakohan ikinä loistoonsa? Olisi myös kiva tietää mitä Bahaman possuille kuuluu myrskyn jälkeen, ehdinkö niitäkään ikinä näkemään.
Mutta heti kun safarille lähden, niin täytyy laittaa noi mainitsemat paikat korvantaa muistiin 🙂
Outi
Kivoja pointteja, sillä eläinturismin eettisyys kiinnostaa aina. Ja mitä eläinturismiin tulee, on sillä varmasti aina kääntöpuolensa kuten turismilla ylipäänsä. Kaikista eettisintä olisi kai valistaa itseään kotisohvalta käsin, mutta toisaalta sitten turismi tuo rahaa, jolla, kuten mainitsitkin, on positiiviset vaikutukset esimerkiksi eläintensuojeluun. Täytyisi olla vaan aina kovin tietoinen siitä, mihin ottaa osaa ja mihin rahojansa syytää.
Emma
Moi!
Itse Krugerissa kàyneenà voin allekirjoittaa kaiken mainitsemasi.
Mua kiinnostaisi tietàà, mikà on kaikista safarikohteistasi ollut sun mielestàsi paras ja ”aidoin” tai monipuolisin safarikokemus tàhàn mennessà? Itse suunnittelemme matkaa Keniaan ja Tansaniaan. Uusi safari on ollut haaveena ekasta kokemuksesta làhtien – ei mikààn mahtakohde enàà houkuta samalla tavalla! <3
Anna K.
Tosi hyvä juttu! Kunnolla infoa ja perustelut myös, tykkäsin. Nuo kuvat on lisäksi niin hienoja, että väkisin alkaa tekemään mieli noihin maisemiin ja tunnelmiin, vaikka en mikään suuri safarifani ole koskaan ollutkaan.
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
Itseäni safari on kiinnostanut tosi pitkään ja vielä sen aika tulee. Tässäpä oli paljon hyvää asiaa, kieltämättä olen itsekin miettinyt juuri tuota puolta, että onko ne eettisiä, mihin asioihin kiinnittää huomio jne.
Kohteena maailma / Rami
Hyvä ja ajattelemisen arvoinen postaus! Itsellä kokemuksia safareista Etelä-Afrikasta ja Keniasta – niiden perusteella Etelä-Afrikassa homma oli vastuullista ja Keniassa ei. Itseä harmitti Kenian touhu eikä jaksanut koko ajan sanoa tietyistä asioista vaan antoi tietyn määrän jälkeen olla 🙁 Etelä-Afrikassa oli kivaa sekä itsellä ja toivottavasti myös elämille.
Ties muuten vaikka ollaan nähty samoja villikoiria Krugerissa, ei se populaatio niin älytön kuitenkaan siellä ole.
Kaisa / Mutkia Matkassa
Upeat kuvat!! Ja todella hyvin käsitelty aihetta. Tämä taas jälleen kerran vahvistaa mun näkemystä, että matkustusvalinnoilla ja ostopäätöksillä voi oikeasti vaikuttaa.
Ida/reissurasia
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta ja mielettömistä kuvista! En ole koskaan safarilla käynyt, mutta se on bucket listillä ollut jo jonkin aikaa. Täytyy siis punnita tarkkaan minne suuntaa ja mihin rahansa laittaa.
Simo Ikävalko
No nyt! Ehkä tämä olis se juttu, millä saan eläinrakkaan tyttöystävän houkutelluksi Afrikkaan safarille! 😀