On paikkoja, jotka jäävät mieleen ja sitten on vielä paikkoja, jotka eivät koskaan unohdu. Lion Sands Narina Lodge on varmasti yksi niistä. Me etsimme matkoillamme upeita kokemuksia ja yleensä niitä tarjoilee maisemat, luonto ja eläimet. Usein kuitenkin tarvitaan ihmisen luomia mahdollisuuksia siihen väliin mahdollistamaan näiden upeiden kokemusten toteutuminen. Lion Sands Narina Lodge ja safarit siellä olivat yhdistelmä tätä kaikkea. Luontoa ja luksusta.

Narina Lodge sijaitsee Krugerin kansallispuiston sisällä, mutta yksityisellä alueella. Samalla 5000 hehtaarin suuruisella alueella on kolme muuta Lions Sandsin safarilodgea. Sabi-joki jakaa alueen ja joen toisella puolella oleva alue on Krugerin kansallispuiston sisällä ja toinen puoli Sabi Sandsin yksityisellä alueelle. Aluetta ei ole aidattu, vaan eläimet liikkuvat vapaasti sinne ja pois, mutta ulkopuolisilla ajoneuvoilla yksityisille maille ei ole asiaa. Omilla autoilla saa ajaa vain lodgelle ja takaisin, muuten alueella liikkuu vain safariautoja ja niitäkin hyvin vähän. Tämä takaa aivan omanlaisensa tunnelman vierailijoille sekä rauhaa eläimille. Safariajeluiden välissä me vieraat saimme nauttia lodgella huippupalvelusta ja upeista puitteista.

 

Suurin osa Lion Sandsin neljän eri safarilodgen vieraista saapuu paikalle lentämällä Johannesburgista Skukuzan lentokentälle. Sieltä on enää 3-12 kilometrin matka Lion Sandsin eri lodgeille ja nouto tapahtuu safariautolla. Me muodostimme poikkeuksen ja saavuimme paikan päälle omalla vuokra-autolla ajeltuamme sitä ennen jo muutaman päivän Krugerin kansallispuiston yleisillä teillä. Olimme yöpyneet kolme edeltävää yötä kansallispuiston hyvin perustason mökeissä, joten Narina Lodgeen astellessa tuntui kuin olisimme saapuneet palatsiin. Tomi oli myös iloinen, ettei hänen tarvitsisi ajella seuraavina päivinä metriäkään, vaan ajamisesta huolehtisi safariopas.

Lion Sands Narina Lodge on rakennettu Sabi-joen rannalle. Päärakennuksen molemmin puolin on kahden hengen luksusmökkejä selvästi erillä toisistaan, jotta jokaisella on selkeä yksityisyyden tunne ja kaikilla on upeat näkymät joelle. Sisätilat näissä huoneistoissa ovat 80 neliön suuruiset ja lisäksi kaikkiin kuuluu 45 neliön terassi omalla pienellä uima-altaalla. Kaiken kaikkiaan vieraita Narina Lodgeen mahtuu siis kerrallaan korkeintaan 18. Meidän ollessa siellä vieraita oli enimmillään kymmenen. Olihan nyt vielä sadekausi ja siksi hiljaisempaa. Työntekijöitä sen sijaan oli ainakin tuplasti vieraiden verran ja tämä takasi sen, että palvelua oli saatavilla jatkuvasti ja se oli ensiluokkaista.

Meidän mökkimme oli alueen kauimmaisin ja siten myös rauhallisin. Hovimestari Darren kertoi, että se on mahtava eläinten bongaukseen, sillä usein eläimet kävelevät lodgea kohti juuri siitä suunnasta joen vartta pitkin. Olikin aika uskomaton tunne, kun mökillemme saavuttua meitä tapitti kävelysillan alta vahvasti raskaana oleva kirjoantilooppi (bushbuck). Vielä alemmas leukamme kuitenkin loksahti, kun Darren avasi meille oven ja päästi meidät sisälle ”mökkiimme”. Kaikki oli uutta, tyylikästä ja joelle avautuvat maisemat olivat mielettömän kauniit. Kaikkein upein oli kuitenkin kylpyhuone, jossa oli ammeesta esteettömät maisemat suoraan joelle. Ammeen ja sisällä olevan suihkun lisäksi oli vielä ulkosuihku, josta sieltäkin näkyi suoraan joelle. Aamusafarin jälkeen olikin mahtava tulla takaisin omaan mökkiin, pulahtaa altaaseen ja jatkaa eläinten ihastelua omalta terassilta. Näimme päivän aikana joella norsuja ja puhveleita. Myöhään illalla norsut tulivat isommalla joukolla joelle ja kuuntelimme pimeässä niiden pitämää meteliä ja loisketta suupielet korvissa.

 

 

Koska tälläiset yksityisillä alueilla sijaitsevat safarilodget ovat kaukana kaikesta, eikä vierailla ole mahdollisuuksia lähteä syömään muualle, nämä ovat lähes poikkeuksetta all-inclusive paikkoja. Samalla ne kuitenkin työllistävät suuren määrän paikallisia ihmisiä. Lisäksi Lion Sandsin kohdalla miellytti se, että omistajana on eteläafrikkalainen perheyritys. Täällä all-inclusive ei myöskään tarkoita notkuvia seisovia pöytiä, josta ylimääräiseksi jääneet ruoat kipataan lopuksi roskiin, vaan jokaiselle vieraalle valmistetaan annos tilauksen mukaan.Safareilla on tapana, että illallista syödään yleensä yhdessä suuremmalla porukalla. Mekin söimme ensimmäisenä iltana kaikille katetun illallisen yhdessä oppaamme, lodgen managerin ja kahden amerikkalaisrouvan kanssa, jotka olivat meidän kanssa samassa safariautossa. Toisena iltana söimme kahden kesken. Ruokalistalla oli aina valittavana useita vaihtoehtoja kasvis- ja kalavaihtoehdoista paikalliseen riistaan.

Safareilta ei pääse lähtemään pois nälkäisenä. Täälläkin tarjottiin ennen aamun ensimmäistä safaria hyvin kevyt aamiainen (jonka me jätimme välistä) ja safarin jälkeen tuhdimpi aamiainen (söimme hyvällä ruokahalulla). Iltapäivällä on lounasaika, jolloin tarjolla on kolmen ruokalajin lounas. Ennen iltasafarille lähtöä on vielä teehetki ja päivä päättyy luonnollisesti neljän ruokalajin illalliseen. Me kevensimme syömistämme ja söimme yleensä vain pääruoat, koska vatsalaukku ei vain venynyt moisiin huippusuorituksiin. Myös alkoholitarjoilu kuuluu Lion Sandsissa hintaan.

Olemme olleet jo aiemmin kahdessa eri maassa (Zimbabwessa ja Botswanassa) vastaavilla luksussafareilla. Silti Lion Sands veti tasokkuudessaan ykköseksi. Täällä safariautossa ei ollut mukana ainoastaan opas, vaan sen lisäksi myös jäljittäjä. Oppaan tehtävänä oli kertoa eläimistä ja ympäristöstä sekä ajaa safariautoa. Hyvä opas on safarilla aivan huippu. Meillä on kokemusta myös huonosta oppaasta ja sellainen voi jopa latistaa tunnelmaa. Lion Sandsissa meidän oppaamme oli Raymond, joka oli mukava ja erittäin asiantunteva. Hän oli asunut alueella koko ikänsä ja tehnyt ensin Lion Sandsissa viisi vuotta jäljittäjän töitä ja edennyt sen jälkeen oppaaksi. Sitä työtä hän oli tehnyt jo seitsemän vuotta ja tunsikin alueen kuin omat taskunsa. Jäljittäjänä toimi Rex ja hän sen sijaan istui auton keulassa ja tarkkaili maassa näkyviä jälkiä ja ympärillä näkyviä eläimiä. Näin Raymondille jäi aikaa keskittyä kysymyksiin ja auton ohjaamiseen, kun taas Rex näki keulasta kaikki maassa olevat jäljet, joita oppaan taas ei ollut kuskin paikalta mahdollista huomata.

Olikin hienoa seurata kuinka Rex pyysi Raymondia välillä hiljentämään ja toisinaan he molemmat poistuivat autosta tutkimaan mihin suuntaan jäljet menivät. Yksityisellä alueella heillä oli lupa ajaa off-roadia Big5 eläinten perässä. Nämä viisi Afrikan suurta ovat norsu, puhveli, sarvikuono, leijona ja leopardi. Kaikki nämä tuli nähtyä neljän safariajelun aikana leijonia lukuunottamatta. Suurimmaksi osaksi ajelimme hiekkaisia teitä ja ajouria pitkin, mutta välillä ajelimme todellakin aivan ryteikössä päästäksemme esimerkiksi lähemmäs sarvikuonoja tai etsiessämme jälkien perusteella leopardia.

Sadekaudesta johtuen heinä oli korkeaa ja pusikko tiheää. Aina jäljitettyä eläintä ei ole mahdollista löytää. Näimme kuitenkin paljon eläimiä, vaikka joskus ajelimmekin pidempiä pätkiä näkemättä mitään. Samassa safariautossa oli meidän kanssamme kaksi amerikkalaista eläkeläisrouvaa, jotka olivat ensimmäistä kertaa Afrikassa. Oli mahtavaa seurata heidän reaktioitaan ja tunteiden purkauksia, kun he näkivät ensimmäistä kertaa eri eläimiä. Kuten edellisessä postauksessakin kirjoitin, ei eläinten katseluun kyllästy koskaan. Silti siinä ensimmäisessä kerrassa, kun näkee Afrikan eläimiä luonnossa, on jotain erityisen maagista.

Pidimme kovasti Lion Sandsin alueesta ja etenkin sen rauhallisuudesta. Myös heidän kunnioituksensa eläimiä kohtaan on esimerkillistä. Oppaat kommunikoivat toistensa kanssa radiopuhelinten välityksellä ja kertovat havainnoistaan. Täällä ei kuitenkaan tule vastaan tilannetta, jossa kaikki autot lähtisivät kaahaamaan samaan paikkaan kuullessaan leopardihavainnosta radion välityksellä. Yhden eläimen / lauman luona saa olla kerralla korkeintaan kaksi safariautoa. Tämä on pienin määrä, jonka olen missään kuullut. Näin taataan eläimille rauha ja samalla myös vierailijoille miellyttävämpi kokemus.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter