Kun täällä Etelä-Suomessa lumi on enää vain jäinen muisto, on hyvä hypätä sinivalkoisille siiville ja reilun tunnin jälkeen astella ulos lumiseen talvimaailmaan. Ehdin olla kotona vain reilun viikon (tosin kävin siinäkin välissä yön yli visiitin Jyväskylässä) Afrikan matkan jälkeen ennen kuin pakkasin jälleen laukun ja suuntasin lentokentälle. Tällä kertaa mukana vain oli shortsien ja toppien sijaan talvitakkeja ja toppahousut. Minulla on ilo olla töissä yrityksessä, joka vie henkilökuntansa kokoustamaan välillä muuallekin kuin toimiston omaan neukkariin ja tarjoaa siinä samalla koko porukalle mahdollisuuden virkistäytyä. Tästä oli Levin reissussakin kyse, kokoustamisesta ja hauskanpidosta.

Edellisestä työnantajan järjestämästä Levin reissusta oli ehtinyt kulua pari vuotta, enkä ollut siinä välissä käynyt Lapissa. Vaikka olen matkustanut monessa eksoottisesta kohteessa, on talvisessa Lapissa aina sitä omanlaistaan taikaa. Lapin taikaa. Tämä vielä korostuu, kun Lappiin matkaa keväiseen aikaan, jolloin täällä etelässä ryhdytään jo kaivelemaan terassikalusteita varastosta ja viritellään grillejä toimintakuntoon. Automatkalla lentokentältä Levin keskustaan näkyviin tuleva tunturi saa huokaisemaan ihastuksesta.

Tällä kertaa majoituimme aivan Levin keskustassa, kaiken toiminnan ytimessä olevissa Levin Alppitaloissa. Meille oli varattu kolme suurta huoneistoa 31 hengelle. Kaipasin kuitenkin hieman omaa rauhaa ja “upgreidasin” itseni blogiyhteistyön mahdollistamana omaan huoneistoon. Sain käyttööni viereisestä Alppitalosta vasta vähän aikaa sitten remontoidun, 35 neliöisen Alppitähti sviitin. Sisäänkirjautuminen oli tehty todella helpoksi ja myös uloskirjautuminen hoitui vähintään yhtä helposti, sillä avaimet sai vain jättää huoneistoon ja poistua omia aikojaan.Alppitähti sviitti on suunniteltu pariskunnalle tai korkeintaan kahden lapsen kanssa matkustavalle perheelle. Toki se oli todella ihana majoitus myös ihan näin yksin majoittuvallekin. Olisin viihtynyt siellä pidempääkin kuin kolme yötä. Täysin varusteltu keittiö olisi mahdollistanut pidemmänkin majoittumisen ilman, että ravintoloihin olisi palanut pitkää penniä. Huoneiston sisustus hiveli keittiön ruskeita kaapistoja lukuunottamatta omaa silmääni ja ihastuin todella paljon siihen, kuinka maalattuja poron sarvia oli käytetty sisustuksessa. Toki niitä näkee Lapissa useinkin sisustuselementtinä, mutta ei tällä tavalla.

Keittiö jäi tällä reissulla minulta käyttämättä, koska kaikki ruokailut tapahtuivat aamupalaa myöten ravintolassa. Ruokapöydän ääressä ehdin kuitenkin istua läppärin kanssa töitä tehden. Sain samalla katsella suoraan rinteille, sillä tästä huoneistosta aukesi upeat maisemat suoraan eturinteille. Ei näitä huoneistoja turhaan kutsuta eturivin huoneistoiksi. Aamuisin sain pukeutuessa seurata kuin aurinko alkoi valaisemaan rinteitä. Yhdeksän aikaan aamulla aurinko lämmitti jo parvekkeella tuulettomassa säässä. Väistämättä tuli mieleen, ettei Leviä pitäisi ajatella vain talvilomakohteena, vaan tuolla parvekkeella olisi mukava ottaa vastaan myös kesäaamu ja suunnata sen jälkeen rinteille tai lähistölle ulkoilemaan.

Oikeastaan ainoa, hyvin pieni, ryppy rakkaudessa minulla oli tämän huoneiston suihkun kanssa. En ole koskaan ihastunut liiketunnistimella toimiviin suihkuihin. Kylpyhuone oli tilava ja etenkin sauna vasta remontoituna upea. Sinne olisi mahtunut kolme henkeä ihan mukavasti istuskelemaan. Jäin kuitenkin kaipaamaan suihkukaappia tai verhoa. Niiden puutteen vuoksi koko kylppäri oli märkä suihkun jälkeen ja lattiamaton sai heittää ennen suihkua eteiseen. Kuivauspuolta oli kuitenkin ajateltu ja kylppäristä löytyi lasta ja ylimääräisiä pyyhkeitä, joten nopeasti lattia oli taas kuiva.

Mielestäni paras asia Levin Alppitaloissa on suuren valikoiman (56 kpl eri kokoisia huoneistoja) lisäksi ehdottomasti sijainti. Edellisellä Levin reissulla majoituimme puolet pienemmällä porukalla yhdessä suuressa mökissä, joka oli sen verran kaukana, että joka paikkaan piti kulkea taksilla. Nyt lähellä oli niin rinteet, ravintolat kuin muutkin palvelut ja jokainen meidän 31 hengen seurueesta pystyi ohjattujen aktiviteettien ulkopuolella menemään ja tulemaan miten halusi. Hisseille matkaa on vain muutama kymmenen metriä ja kaikki yöelämä löytyy kävelyetäisyydeltä, mutta sen verran kaukaa, ettei se aiheuta mitään haittaa.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut Lappiin huskysafarille. Olinkin naama näkkärillä, kun kuulin, että työnantaja tarjoaa meille toisen päivän aktiviteeteiksi joko urheilua tai huskyajelua. Ei ollut meikäläiselle vaikea valinta, mihin kelkkaan hyppäisin. Meitä valui vajaan 20 hengen porukka bussista ulos Polar Light Toursin pihalle. Meille pidettiin ensin briiffi siitä, miten koirien kanssa tulisi toimia ja miten rekeä ohjastetaan. Ajaisimme kaksistaan valjakkoa. Toinen istuisi kyydissä ja toinen ohjaisi jalaksilla. Puolessa välissä olisi vaihto päittäin.

Homma tuntui ohjeistuksen perusteella suhteellisen monimutkaiselta ja olin jo hetken huolissani, miten solmuun me valjakko saataisiin, karkaisiko se kenties meiltä kokonaan tai ajaisimmeko edellä olevien päälle. Vasta briiffin jälkeen, meidät ohjattiin koirien luokse. Ne olivat valmiiksi valjastettuina ja todellakin valmiina lähtemään. Moni pomppi ja haukkui innoissaan, osa odotti nätisti. Yksi kerrallaan jokainen valjakko ampaisi vuorollaan matkaan.

Kävi ilmi, että meille sattui ilmeisen kiltti valjakko. Muilla koirat olivat välillä solmussa ja kaikki joutuivat pysähtymään. Edessä ja keskellä kulki Polar Lights Tourin työntekijät omilla valjakoillaan ja yksi työntekijä ajeli vielä vieressä moottorikelkalla. Missään vaiheessa ei siis tullut sellaista tunnetta, että meitä olisi jätetty omilleen, vaan he kävivät selvittelemässä koirat taas oikeille paikoilleen. Välillä mentiin pitkiä matkoja eteenpäin hyvässä vauhdissa ja välillä joku kaatoi kelkkansa kumoon lumihankeen ja taas pysähdyttiin.

Kyydissä istuminen oli rentoa ja siinä pystyi ottamaan kuvia. Jalaksilla ohjastaminen taas oli hauskaa ja siinä oli ihan oma fiiliksensä. Maisemat vaihteli metsästä aavaan suomaisemaan. Horisontissa näkyvät tunturit loivat tunnelmaa ja väkisinkin tuli mieleen, että miten upeaa huskyvaljakolla ajelu olisikaan Alaskan tai Kanadan vuoristomaisemissa, kun jo yksittäinen kaukana näkyvä tunturi ilahdutti etelästä tulleita turisteja.

Kymmenen kilometrin lenkin jälkeen kävimme vielä vähän tutustumassa malamuutteihin, jotka olivat epäsosiaalisuutensa vuoksi ketjuissa syrjemmällä omissa oloissaan. Myös jonkin verran muita koiria oli kauempana koppeihin kytkettyinä, kuulema esimerkiksi juuri muihin koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden tai sen vuoksi, että ne eivät pysy tarhassa (avaavat oven, tulevat yli tms.).

Minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkä yrityksen järjestämälle huskysafarille osallistuisimme, enkä siten myöskään ollut selvittänyt erityisemmin etukäteen paikan taustoja. Suurimmaksi osaksi paikka vaikutti kuitenkin ihan hyvältä. Koiria oli 105, mutta jokainen niistä tunnettiin omalta nimeltä. Polar Lights Safari oli muuttanut nykyiselle paikalleen vasta vuosi sitten ja tarhat olivat uusia. Heillä on toiveissa aidata koko valtava alue, jolloin koiria voitaisiin liikuttaa siellä kesäkaudella turvallisesti. Niitä liikutetaan sulan maan aikaan mönkijällä, mutta lämpötilan kohotessa yli 10 asteeseen, ei koiria enää voi vedättää. Moni asia kuulosti siis ihan hyvältä. Ainoa mistä en oikein pitänyt oli, että osa koirista oli kytketty ketjuihin. Toisaalta, eipä minulla oikein ole vaihtoehtojakaan esittää, jos kyse on koirasta, joka on houdini tarhasta karkaamisen suhteen.

Rimma on kirjoittanut kriittisen postauksen huskysafareista ja vaikka en kaikkia Animalian asiantuntijan mielipiteitä allekirjoitakaan, on näitäkin kohteita kuitenkin syytä aina pohtia eettisesti. Kaikki paikat eivät ole hyviä, enkä pysty lyhyen vierailun perusteella Polar Light Toursin paikasta vetämään kovin tarkkoja johtopäätöksiä, mutta pääosin minulle jäi hyvä fiilis. Vetokoirat pääsevät tekemään niille luontaista työtä, jota ne rakastavat. Niillä on lajitovereita ja ne saavat liikuntaa. Moni kerrostaloon työpäiviksi teljetty husky, joka pääsee päivittäin ehkä tunnin kävelylenkille hihnassa, on mielestäni safareilla työskenteleviä lajitovereitaan heikommassa asemassa. Yleensä se kostautuukin sitten ongelmakäyttäytymisenä.

Leville tullaan nauttimaan ulkoilusta ja pitämään hauskaa. Komeiden maisemien, hyvien hiihtoreittien ja korkeiden rinteiden lisäksi Levi tarjoilee mahdollisuudet mitä parhaimpiin after ski -olosuhteisiin. Jos matkustat Leville, käy ihmeessä kurkistamassa, millainen meno tunturin laella sijaitsevassa Tuikussa on iltapäivällä ja suuntaa neljän ja kuuden välillä Vinkkariin. Muista hyvä mieli, rento elämänasenne ja unohda murheet, koska niin muutkin ovat unohtaneet. Niitä ehtii sitten miettiä sitten taas kotona.

Saa nähdä kuinka kauan tämän menneen ja tulevan Levin reissun väliin jää tällä kertaa aikaa. Pari vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Se kuitenkin on varmaa, että viimeiseksi Levin reissuksi tämä ei jäänyt, jos se vain minusta itsestäni on kiinni,

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter