Keväinen Vuokatti ja Holiday Club Katinkulta

Kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oy:n kanssa (sisältää alekoodin).

Sansibar, Borneo, Kruger ja Vuokatti. Siinä viime vuosien talvilomakohteita. Ei liene vaikeaa arvata mikä oli  koronavuoden matkakohde. Kun talvilomalla kaipaa lämpöä ja kirkkaita vesiä, mutta maailmalla ja kotimaassakin jyllää kaiken sekoittanut pandemia, on hyvä suunnata katseet kotimaan tarjontaan ja nauttia hetki kylpylän antimista. Voi upottaa varpaat lämpimään veteen, antaa poreiden kutitella koko talven valkoisena pysytellyttä ihoa ja vetää pari vetoa selkäuntia. Kun raottaa silmänsä sopivassa kohdassa, näkee palmunlehvät yläpuolellaan ja voi hetken kuvitella olevansa kaukana kotoa. Siis vähän kauempanakin kuin reilun 500 kilometrin päässä.

Mutta ei tarkoitukseni ole tehdä tästä kaukokaipuupostausta, sillä Vuokatti oli ihan oikeasti hauska lomakohde. Tämä matka oli sikälikin erityinen, että se tapahtui ensimmäistä kertaa aivan uudessa seurassa. Lienee syytä täällä blogin puolellakin kertoa (instagram-seuraajani ovat asian saattaneetkin jo bongata), että näin vuosi avioeron jälkeen, elämääni on astellut uusi erityisen tärkeä ihminen. Ja koska tämä on matkablogi, kerrottakoon myös, että hän jakaa kanssani intohimon matkailuun – oli sitten kyse Vuokatin matkasta tai matkasta toiselle puolelle maailmaa. Joskus elämä vain yllättää aivan täysin. Vanhasta tutusta saattaakin yllättäen kehkeytyä jotain erityistä. Kyllä, olen tällä hetkellä elämässäni onnellinen ja te puolestanne saatte varmasti jatkossakin lukea matkajuttuja! Tarkkasilmäisimmät huomasivatkin, että blogi löytyy tätä nykyä täältä Rantapallon puolelta, koska Pallontallaajien saitti sulkeutuu kevään aikana.

 

Loma-asunnon vuokraus Katinkullassa – kaikki mitä tarvitset

Matkamme Kainuun kauniisiin maisemiin oli miniloma. Joku voisi sanoa, ettei kahden yön vuoksi kannata lähteä niin kauas, mutta saanen olla eri mieltä. Kaksi yötä tarkoittaa kolmea päivää ja siinä ajassa ehtii kyllä paljon, jos vain haluaa. Ajomatka oli sen verran pitkä, että sen aikana ehti nähdä parikin vuodenaikaa. Keväinen Etelä-Suomi vaihtui matkalla lumeen ja tuiskeeseen. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Vuokatissa. En tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Perillä odotti talven ihmemaa, joka vaikutti jokaisen talviurheilun ystävän unelmakohteelta. Hiihtolatujen määrä tuntui lähes hämmentävältä.

Kirjauduimme sisälle Holiday Club Katinkultaan. Saimme kahdeksi yöksi käyttöömme yhden makuuhuoneen Villas-lomahuoneiston. Sen osalta tiesin jo hieman mitä odottaa, koska minulla oli kokemusta parin vuoden takaa Villas-lomahuoneistosta Turun Caribiasta. Kuten Turussakin, täälläkin oli vastassa siisti ja täysin varusteltu huoneisto ihanan suurella terassilla / parvekkeella. Tällä kertaa mukana matkassa oli myös Armi eli saimme koirille sallitun huoneiston. Sen sijainti olikin aivan täydellinen koiran ulkoilutuksen kannalta, sillä se sijaitsi heti ulko-oven vieressä. Ulko-ovelta taas oli vain parisataa metriä järvenrantaan, jossa oli kauniit maisemat ja Armi pääsi kirmaamaan jäällä mielin määrin. Ladut kulkivat aivan rannassa ja kauniilla säällä hiihtäjiä riitti. Alue oli ihanan näköinen talvella ja se on sitä varmasti myös kesällä.

Pidän kovasti lomalla huoneistoissa asumisesta, koska ne tarjoavat yleensä paitsi enemmän tilaa kuin hotellihuone, myös mahdollisuuden tehdä ruokaa. Katinkullan huoneistostakin löytyi kaikki tarvittava. Näin korona-aikaan pystyimme pysyttelemään pois aamupalabuffetista ja sen sijaan nauttimaan aamupalasta omassa rauhassa. Erillinen olohuone takasi sen, ettei tarvinnut istuskella päivällä sängyllä, vaan sohva ja keittiön ruokaryhmä tarjosivat mukavasti tilaa oleskeluun. Jos olisimme viipyneet pidempään, olisi ollut mahdollisuus myös pyykinpesuun ja saunomiseen. Saunoimme me tosin nytkin, mutta kylpylän puolella.

 

Holiday Club Katinkullan vehreä kylpylämaailma

Olen tämän vuoden puolella löytänyt itsestäni yllättäen kylpyläihmisen. Vuokatti valikoituikin kohteeksi juuri kylpylän vuoksi. Oli ihanaa astella trooppiseen ilmastoon, katsella vehreästi sisustettua kylpylämaailmaa ja miettiä mihin kahdestakymmenestä altaasta ensimmäisenä upottaisi varpaansa. Ihmisiä oli jonkin verran, mutta ei mitenkään niin paljon, että se olisi näin pandemia-aikana saanut ahdistusta aikaiseksi. Tilaa löytyi hyvin ja turvavälit sai pidettyä. Poreammeita oli useampia ja aina pystyi valitsemaan itselleen sen, jossa ei ollut sillä hetkellä ketään muita.

Omaan makuuni altaat olisivat saaneet olla vieläkin hieman lämpimämpiä ja se olikin hyvä syy käydä tutustumassa uusittuun saunamaailmaan. Sieltäkin löytyi sen verran monta saunaa, että sai valita itselleen sen, jossa ei juuri sillä hetkellä ollut ketään muuta. Saunassa hetken lämmiteltyäni tämäkin vilukissa onnistui keräämään sen verran rohkeutta, että sukelsin siihen kaikkein viileimpään altaaseen, joka vei kylpylän seinien ulkopuolelle ja suoraan ulkoilmaan. Allas oli toki lämmitetty, mutta veden lämpötila oli sen verran alhainen muihin verrattuna, että pidin sitä itselleni jo jonkinlaisena suorituksena. Se kuitenkin kannatti, koska oli hauska kokemus pulikoida talvella ulkoaltaassa, vesihöyryn kohotessa altaasta pakkasilmaan.

Vuokatinvaaralla Kainuun kauniissa maisemissa

Olin talven mittaan katsellut ihania kuvia Vuokatista ja tykkylumisista puista. Niiden suhteen olimme myöhässä. Kevätaurinko oli jo sulattanut lumet puista. Harmittelin tätä ajellessamme autolla kohti Vuokatinvaaraa. Sen verran tuuria meillä kuitenkin oli matkassa, että saapumispäivänämme vihmonut lumituisku oli päällystänyt korkealla Vuokatinvaaralla puut hennolla lumikerroksella. Aurinko paistoi ja pakkanen hieman nipisteli kivutessamme parkkipaikalta kohti Vuokatinvaaran korkeinta kohtaa. Oli täydellinen kevättalvenpäivä. Armi oli innoissaan uudesta paikasta ja niin olimme mekin, jotka olimme koronan takia kököttäneet kotioloissa jo aivan liian pitkiä aikoja.

Vuokatinvaaran huipulla laskijat lähtivät laskemaan juuri hoidettua rinnettä alas ja me jalkaisin liikkeellä olleet nautimme pienen palasen Vuokatin vaelluksen reitistä. Sen verran kevät ja plussakelit olivat tehneet jo hieman kiusaa, että rappuset rinteessä oli kuorrutettu kunnollisella jääpeitteellä ja allekirjoittanut pyllähti nopeasti takamukselleen. Osa matkasta mentiinkiin tiiviisti kaiteesta tukea ottaen (lue roikkuen). Reitin varrella oli metsälampia ja väkisinkin mielessä kävi, että nämä maisemat olisi kiva nähdä myös kesäaikaan.

 

Moottorikelkalla omia mukavuusalueita rikkomassa

Koska matkaseuralle moottorikelkkailu oli Vuokatin to do -listalla ykkösenä, allekirjoittanutkin löysi itsensä reissun viimeisenä päivänä vetelemästä päälleen pilkkihaalaria ja kypärää. Vaikka aluksi olinkin vakaasti sitä mieltä, että istun ainoastaan kyydissä, toisin siinä sitten kävi. Ja kävi vielä niin, että saatoin hieman innostua. Ilmoitin rattiin hypätessäni, että ajan sitten ihan hiljaa. No koska edessä oli avoin baana järven jäätä, painoin hieman kaasua. Ja painoin sitten vielä hieman lisää. Kohta mentiin niin lujaa kuin kelkka kulki, eikä se 80 km/h edes tuntunut pahalta, kun oli itse puikoissa. Jälkikäteen kuulin, että takapenkillä oli puristettu kauhukahvoista rystyset valkoisina… Vuokatissa löysin siis oman sisäisen moottorikelkkailijani. Nyt jälkikäteen muistan kyllä miten houkuttelevalta se lapsena tuntui, kun maalla asuessani katselin ohiajavia moottorikelkkailijoita. Jossain matkanvarrella se on päässyt vain unohtumaan.

Vuokatti kohteli meitä hyvin. Nautimme illallista Holiday Clubin O’Learys ravintolassa ja toisena iltana Haapala BnB:ssä. Kävimme myös tekemässä pienen kaupunkikierroksen Sotkamossa ja löysimme jopa hieman shoppailtavaa ja lounastettavaa. Kotimatkan taitoimme hieman eri reittiä kuin tulomatkalla. Pieni roadtrip Suomessakin on aina hyvä roadtrip.

Jos haluat lähteä lomailemaan johonkin Holiday Clubin monista kohteista, nappaa tästä alekoodi käyttöösi:

-15 % alennus koodilla VAIHDAVAPAALLE Holiday Clubin verkkokauppaan. Tarjous on voimassa 24.6.2021 saakka ja koskee kaikkia lomia saatavuuden mukaan.