Kun on tarpeeksi pähkähulluja ystäviä, saattaa vaikka saada muuttokuorman Suomesta Tanskaan suoraan kotiovelle ja vielä pari kaveria siihen päälle. Näin kävi perjantaina meidän Tanskan Vejleen muuttaneelle ystäväperheelle. Oikeasti he muuttivat tuonne eteläisimpään Skandinavian maahan jo reilu vuosi sitten, mutta nyt talvella tuli varmistus, että he jäävät sinne jotakuinkin pysyvästi. Viimeisetkin Suomeen jätetyt tavarat piti saada perille. Tässä vaiheessa me astuimme mukaan kuvioon. Tai oikeastaan Tomi, koska minun ei pitänyt lähteä Tanskaan ollenkaan.

Kuviona oli, että Tomi vuokraa pakettiauton ja ajaa sen Tanskaan tavaroiden kanssa. Ystäväni kyllä kyseli, ettenkö minäkin voisi tulla mukaan, mutta vetosin työkiireisiin. Oikeastihan olin lähdössä mukaan, mutta eihän se olisi ollut mikään yllätys, jos siitä olisi kertonut. Siksi en voinut täällä blogin puolellakaan asiasta hihkaista puolellakaan sanalla. Kerronpa nyt kuitenkin vähän tästäkin turneesta ennen kuin voin taas keskittyä täysillä Afrikka-postauksiin.

Torstai-iltana ajelimme töiden jälkeen Turkuun vuokrapakulla ja ajoimme sen Viking Gracen ramppia pitkin laivaan. Emme olleet aiemmin käyneet Gracella ja kiertelimme laivaa uteliaana. Olihan se uusi ja siisti, mutta laiva tuotti silti pettymyksen. Laiva lähti yhdeksän aikaan liikkeelle, eikä siellä ollut ensimmäiseen pariin tuntiin yhtään mitään ohjelmaa. Lähes unohdettu Voice of Finland voittaja Mikko Sipola oli esiintymässä, mutta vasta puolen yön jälkeen. Sammutimme janon yksillä lonkeroilla ja painuimme nukkumaan. Seuraavana päivänä oli kuitenkin ajettavana rapeat 900 kilometriä ja minä tein siinä samalla vielä vähän töitäkin, sen mitä autosta käsin pystyi. Tänä päivänä se on kuitenkin aika helppoa, kun Soneran (anteeksi Telian) liittymässä toimii netti Pohjoismaissa siinä missä Suomessakin ja puhelimella voi jakaa netin läppärille.

Toinen hyvä vaihtoehto on ylittää Itämeri autolla Naantalista Kapellskäriin Finnlinesilla. Lue postaus tästä mahdollisuudesta.

Suhautimme Tukholmasta etelään Ruotsin läpi seitsemässä tunnissa. Ajelimme jotakuinkin rajoitusten mukaan ja teimme pari lyhyttä pysähdystä. Reitti on ihan helppo ja nopea ajella, mutta aika tylsä. Ainoa hieman mielenkiintoisempi pätkä on matkan varrelle osuva Vätternin järvi, jonka rantaa tie myötäilee. Menomatkalla tosin oli niin harmaata ja sumuista, ettemme nähneet järvestä juuri mitään. Paluumatkalla sentään saimme edes pienen hetken nauttia järvimaisemistakin.

Siltojen hinnat yllättivät meidät. Malmöstä Tanskan puolelle menevän Juutinrauman sillan ylitys maksaa yhteen suuntaan 50 euroa. Tarkistimme myös mitä olisi tullut maksamaan mennä lautalla yli Helsingborgista Helsingöriin, mutta eroa näiden välisessä kustannuksessa ei juurikaan ollut. Eroa ei todennäköisesti tule myöskään paljoa ajassa, koska vaikka lauttamatkan kanssa matka on lyhyempi kilometreissä, joutuu lauttaa kuitenkin todennäköisesti hetken odottamaan. Itse lauttamatka kestää 20 minuuttia ja niitä kulkee hieman päivästä ja ajankohdasta riippuen 10-30 minuutin välein.

Meille jäi tämän perusteella aika itsestäänselvyydeksi ylittää Ruotsin ja Tanskan välinen meri Juutinrauman siltaa pitkin. Onhan se tunnettu silta ja näyttää hienolta. Itse kokemus jäi kuitenkin harmaassa säässä aika laimeaksi, enkä nyt lähtisi tätä miksikään elämykseksi luokittelemaan. Palasimme samaa reittiä takaisin, joten lauttavaihtoehdosta ei valitettavasti ole kirjoittaa kokemuksia.

Ennen manner-Eurooppaan pääsemistä piti ylittää vielä kaksi siltaa Tanskassa, joista toinen oli maksullinen (230 Tanskan kruunua). Paluumatkalla siltamaksu oli hieman edullisempi. Ilmeisesti siitä tuli jokin alennus, kun tietyn ajan sisällä kulki sillan edestakaisin. Siltamaksuista kertyi kuitenkin yllättävän iso summa.

Oli ihanaa seurata lämpötilan kohoamista Tukholmasta alaspäin ajellessa. Kun saavuimme Kööpenhaminaan, oli auton mittari kohonnut 18 asteeseen ja joku oli jo kanavarannassa bikineissä aurinkoa ottamassa. Kävimme Fisketorgetin hienossa ostoskeskuksessa syömässä ja pyydystämässä pari pokemonia. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku pokemon-pelaaja, niin tämä paikka kannattaa painaa mieleen. Ostoskeskuksessa on 25 sponsoroitua pokestoppia ja niissä on luret päällä lähes jatkuvasti. En ole ennen kehdannut tunnustaa täällä blogin puolella pelaavani pokemonia, mutta tulipahan sekin nyt tässä sitten paljastettua, koska tämä oli vain aivan liian herkullinen juttu jättää kertomatta. Jos pelaat, ymmärrät miksi. Jos et pelaa, et todellakaan ymmärrä, mutta se on ihan okei. Fisketorgetilla voit silti käydä myös shoppailemassa, se on hyvä ostoskeskus.

Parin tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa ja loppujen lopuksi olimme perillä Vejlessä paljon aikaisemmin kuin mitä olimme alunperin uskaltaneet toivoa. Kello ei ollut vielä seitsemääkään, kun kurvasimme ystäviemme pihaan. Sitten olikin edessä se jännittävin osuus eli ystäväni yllättäminen. Onneksi se meni enemmän kuin hyvin ja sain sekunnin sadasosassa kaulaani yllättyneen ja ilahtuneen ystävän. Jätimme illaksi miehet lastenvahdeiksi ja painuimme Vejlen iltaan shoppailemaan. Kaupungissa sattui juuri sopivasti olemaan Ladies Night ja kaikki kaupat olivat klo 22 asti avoinna ja lähes jokaisessa oli 20-25 % alennukset. Vejle on aivan ihana kaupunki ja siellä on kiva kävelykatu, jonka varrella on paljon hyviä kauppoja. Valitettavasti pääsimme niin myöhään liikkeelle, että aika vain loppui kesken.

Lauantaina ajelimme monen tanskalaisen tavoin Saksan puolelle Flensburgiin tekemään kesän juomaostoksia. Kirjoitin paikasta jo tammikuussa, jolloin kävimme siellä ensimmäisen kerran. Tällä kertaa pystyimme hyödyntämään edulliset juomien hinnat, koska olimme liikeellä autolla. Tuntui, että vähintään puoli Tanskaa ja kenties myös vähän ruotsalaisia oli liikkeellä ja viinamarketeissa sai edetä suurinpiirtein kyynärpäätaktiikalla. Kyllähän siinä porukka vähän sekoaa, kun kuuden pullon viinilaatikot maksaa halvimmillaan 15 euroa. Saattoi pari viinilaatikkoa meidänkin autoon eksyä.

Voikohan jo sanoa, että teimme perinteisen reissun Vejlen peurapuistoon, kun tämä oli toinen kerta? Sanon joka tapauksessa, koska aiomme käydä siellä vastaisuudessakin. Edellisen postauksen paikasta löydät täältä. Tällä kertaa vierailu tosin jäi todella lyhyeksi, koska aurinko laski kovaa vauhtia ja valo oli kuvaamiseen vähissä. Meillä ei tällä reissulla edes ollut mukana muuta kameraa kuin pieni Olympuksen E-M10 markII, jonka olen ostanut käsilaukkukameraksi. Jätimme kerrankin isot Canonit ja painavat linssit kotiin. Siksi kuvatkaan ei ole kummoisia.

Paikka oli edelleen ihana, mutta ihmisten käytös raivostutti. Yksi auto oli pysähtynyt peurojen kohdalle. Kun menin kävellen siihen viereen, auto lähti liikkeelle. Ihmettelin mitä peurat syövät maasta ja huomasin, että autosta oli heitelty niille raakaa spagettia! Ei ole taas ihmisen itsekkyydellä mitään rajaa, kun pitää saada eläimet lähelle, vaikka sitten sillä hinnalla, että syötetään niille täysin sopimatonta ruokaa, joka vielä turpoaa eläinten vatsassa. Peurojen ruokkiminen on tuolla kiellettyä, mutta jos sitä ei pysty mitenkään vastustamaan, voisi sitten syöttää edes jotain eläimille sopivaa ruokaa.

Pidimme Vejlestä paljon jo tammikuussa siellä vieraillessamme. Nyt kaupunki sykähdytti entistä enemmän, kun siellä oli kevät jo huomattavasti Suomea pidemmällä. Ei Vejlessäkään vielä ollut lehtiä puissa, mutta metsissä kukki jo valkovuokot ja nurmikot olivat paikoitellen vihreänä (olivat olleet kuulema koko talven). Kaupunki on muutenkin todella idylli ja suosittelen kyllä käymään siellä esim. Legolandin vierailun yhteydessä.

Jos suunnittelet kesällä (tai miksei muinakin vuodenaikoina) matkaa autolla Ruotsin läpi Tanskaan, kustannuspuolikin voi kiinnostaa. Lauttamatkat maksoivat yhteensä 171 euroa. Meillä oli inside double/comfort hytti, joka oli 20 euroa halvinta hyttiä kalliimpi. Volkswagen Transpoint nieli dieseliä välillä Tuusula – Turku – Tukholma – Kööpenhamina – Vejle (ja sama reitti takaisin) 207 euron edestä. Diesel on halvempaa Tanskassa kuin Ruotsissa. Siltamaksuihin meni 156 euroa. Kaikkinensa Tanskaan hurauttaa siis dieselsyöttöisellä autolla noin 530 eurolla. Meillä summaan tuli vielä lisäksi pakettiauton vuokra. Nämä mainitut kustannukset toki ohjautuivat meidän tapauksessa ystäväperheellemme, koska veimme heille muuttokuorman. Halusin nämä kuitenkin avata tähän postaukseen, koska siitä käy ilmi, ettei autolla Eurooppaan ajaminen todellakaan ole ihan halpaa puuhaa. Etenkin siltamaksut voivat tulla yllätyksenä monelle.

Oletko sinä ajellut Ruotsin läpi manner-Eurooppaan tai onko tälläinen roadtrip kenties suunnitelmissa?

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter