Meille roadtrip on ehkä se kaikkein mieluisin tapa matkustaa. Auto mahdollistaa joustavan tavan liikkua ja pysähtyä silloin kuin haluaa. Ei tarvitse kiistellä hinnoista taksikuskien kanssa tai odotella busseja, ryhmässä liikkumisesta puhumattakaan. Siksi roadtrippejäkin on tullut tehtyä jo melkoinen määrä. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin kirjoittelin aiemmin tänä vuonna, että olemme ajelleet jo yli neljässäkymmenessä maassa.

Jokunen maisema on siis tullut nähtyä. Mukana on ollut niitä kuuluisia reittejä, kuten Great Ocean Road Australiassa ja Highway1 Kaliforniassa. Olemme ajelleet vuoristossa Euroopassa, vuorten välissä Alaskassa ja roadtrippailleet muutenkin ristiin rastiin Amerikkaa. Olemme hiljentäneet vauhtia Afrikassa norsujen kohdalla ja ajaneet Argentiinassa katsomaan pingviinejä. Maailmassa on todella paljon upeita reittejä roadtrippailuun, mutta nyt löytyi meidän  näkemyksemme mukaan se kaikkein kaunein. Kanadan Kalliovuorten Icefields Parkway vain kiilasi kärkeen ihan ensimmäiseksi, jos pitää nimetä yksi tietty tienpätkä. Kakkoseksi voisi sijoittaa Glacierin kansallispuiston Going To The Sun roadin. 

Icefields Parkway kulkee Lake Louisen ja Jasperin välillä. Suomesta jos tänne haluaa suunnata, on lähin suuri kaupunki Galgary. Sieltä ajaa Icefields Parkwayn eteläiseen päähän, Lake Louiselle reilussa parissa tunnissa Galgarysta. Kuitenkin jo tuohon matkaan kannattaa varata vaikka muutamakin päivä, koska matkan varrelle jää Banff. Sekä sen että Lake Louisen alueella saa helposti vietettyä useita päiviä tutkimalla uskomattoman kaunista ympäristöä. Toinen lähin kaupunki on Edmonton, josta ajaa Jasperiin neljä tuntia.

Moni ajaa Icefields Parkwayn päivässä läpi. 230 kilometriähän kuulostaa siltä, ettei siihen mene kuin muutama tunti. Matkan varrella on kuitenkin niin monta paikkaa, jotka ovat pysähtymisen arvoisia, että suosittelen varaamaan tälle reitille ainakin pari päivää. Me käytimme siihen käytännössä kolme. Kaksi päivää kului pohjoiseen ajaessamme ja yksi päivä ajaessamme takaisin etelään. Reitti hurmasi niin totaalisesti, että olisin voinut varmasti jäädä ajelemaan sitä edestakaisin muutamaksi viikoksi. Kuski oli kuitenkin tolkun ihminen ja myös paluulento Suomeen varmisti sen, ettei tämä suomalainen bloggaaja jäänyt viikoiksi tuon maisemareitin vangiksi.

Matkan varrella on muun muassa Athabascan jäätikkö ja useita vesiputouksia, joiden luona aikaa saa kulumaan joko muutaman valokuvan verran tai kokonaisen päivän. Kaikki riippuu omista intresseistä ja käytössä olevasta ajasta. Kannattaa varata myös aikaa pysähtyä ennalta merkitsemättömissä paikoissa. Matkan varrella on lukuisia paikkoja, joilla ei ole nimeä, eikä alueella kävele muita ihmisiä, mutta ne ovat silmiä hivelevän kauniita. Me koimme nämä melkein kaikkein antoisimmaksi. Ympärillä on kirjaimellisesti villi Kanadan luonto, eikä ketään muuta. Varaa siis aikaa ihan vain olemiseen ja luonnon kauneudesta nauttimiseen myös ”keskellä ei mitään”. Tässä muutamia juuri sellaisia paikkoja:

Kirjoitin jo aiemmin kuuluisista Banffin kansallispuiston turkooseista järvistä. Yksi mainitsemisen arvoinen näiden lisäksi löytyy aivan Icefields Parkwayn varrelta. Boy Lake on aivan kiinni tiessä. Ohitimme sen menomatkalla pohjoisen suuntaan sateisella säällä, emmekä pysähtyneet lainkaan. Ajellessamme takaisin etelään Boy-järven turkoosi kimallus tien varrella, puiden lomasta, oli hätkähdyttävä näky siitäkin huolimatta, että olimme siinä vaiheessa ihastelleet upeita maisemia jo puoli päivää. Vietimme hyvän puolituntisen kävelemällä järven rannalla auringonpaisteessa.

Kanadan Kalliovuoret on erinomainen paikka nähdä villieläimiä. Näimme viiden päivän aikana niin paljon kanadanhirviä, että sekosimme jo laskuista. Myös kauriita näimme useita kertoja. Lisäksi eläin saldoon on luettava yksi mustakarhu, joka tallusti meitä tiellä vastaan ja paksusarvilammas, joka tönötti turistien ihasteltavana tien sivussa. Koska alueella liikkuu paljon eläimiä (edellä mainittujen lisäksi mm. kettuja, susia, puumia, metsäpeuroja ja lukuisia pienempiä eläimiä), kannattaa ajella kiirettä pitämättä ja nauttia maisemista. 

Keskellä päivää liikennettä on runsaanlaisesti, mutta aamuisin ja iltaisin saimme ajella melko rauhassa. Tie on kaksikaistaista, eikä ohituskaistoja ole. Nopeusrajoitus on suurimmaksi osaksi 90 km tunnissa ja tiellä liikkuu paljon myös asuntoautoja ja turistibusseja. Mistään ruuhkasta ei kuitenkaan voida puhua, kun kyse on Kanadan erämaasta. Lisäksi pysähdyspaikkoja on runsaasti ja ohittelua parempi vaihtoehto onkin usein pysähtyä pitämään kuvaus- tai jaloittelutauko.

Faktaa ja vinkkejä

Icefields Parkway on avoinna ympäri vuoden. Ei kuitenkaan kannata luottaa siihen, että tie oikeasti olisi ajokunnossa ihan jokaisen lumimyrskyn jälkeen. Voi siis olla, että osa tiestä on talvella suljettuna. Suurin osa turistivirroista saapuu paikalle välillä touko-syyskuu. Lokakuun lopusta eteenpäin voidaan puhua jo talvesta.

Lake Louisen ja Jasperin välillä on vain yksi huoltoasema ja ravintoloita on satunnaisesti. Suosittelemme käymään kaupassa Banffissa ja ostamaan sieltä mukaan naposteltavaa ja juotavaa automatkalle. Varsinaisia kauppoja Icefields Parkwayn varrella ei ole. Leirintäalueita on useampia. Ainoa tasokkaampi majoituspaikka (Glacier View Inn) on Athabascan jäätikön luona. Me yövyimme menomatkalla siellä, mutta suurin osa yöpyy ensin joko Banffissa tai Lake Louisessa ja sitten pohjoisessa Jasperissa. Tällöin kannattaa suunnitella reitti siten, että varaa osan nähtävyyksistä (esim. vesiputoukset) menomatkalle ja osan paluumatkalle. Kaikkea ei kannata ahmia yhden päivän aikana, koska nähtävää ja koettavaa on niin paljon.

Tälläinen on Icefields Parkway. Haluaisitko sinä lähteä ajamaan tämän maisemareitin?

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram