Jetlägiläinen Kanadasta tässä terve! Kello on täällä neljä aamuyöllä. Nukkuminen ei ihan mennyt putkeen. Heräsin ensin kerran yskänpuuskaan, toisen kerran siihen, että käsi oli puutunut johonkin niskan taakse ja kolmannen kerran klo 3:10 soivaan herätyskelloon, joka oli jäänyt päälle torstaiaamusta, jolloin heräsimme Suomessa lähteäksemme lentokentälle. Enää ei tullut uni, joten päätin avata koneen ja sanaisen arkkuni tänne blogin puolelle Tomin nauttiessa kadehdittavan hyvistä unenlahjoistaan.

Saavuimme eilen tänne vaahteranlehtimaahan. Ensikosketuksemme tällä reissulla Kanadasta saimme Montrealissa, jossa oli mukavan kesäinen +25 lämpötila pilvisestä säästä huolimatta. Sieltä matkamme jatkui jatkolennolla Calgaryyn. Tämä oli etapin kolmas lento (ensimmäinen vaihto oli Frankfurtissa). Olimme taas unohtaneet, miten suuri maa Kanada on. Odotimme lennon kestävän pari tuntia ja kieltämättä pääsi pieni huokaus, kun tajusimme lennon keston lähentelevän viittä. Emmekä me sentään lentäneet edes rannikolta rannikolle. Tämä etäisyys lävähti vasten kasvojamme myös lämpötilan muodossa. Siinä missä Montrealissa vastassa oli ollut kuuman kostea kesäilma, Calgaryn +9 astetta sai meidät kaivelemaan takkeja laukusta.

Kun kävelimme Calgaryssa autovuokraamoon, takana oli 24h matkustamista. Olimme nukkuneet pätkissä kahdella viimeisellä lennolla, mutta siitä huolimatta olo oli melko nuutunut. Meillä oli auto varattuna viideksi päiväksi Autoeuropen kautta Thriftyltä. Papereissa luki, että meitä pitäisi odottaa keskikokoinen SUV, tässä tapauksessa esimerkkinä oli ilmoitettu Jeep Patriot tai vastaava. Vahvasti thaimaan englantia puhuva nainen ojensi papereiden täyttämisen jälkeen käteemme Chevy Traxin (Suomessa vastaava taitaa olla Opel Mokka) kaupunkimaasturin avaimet. Autolle päästyämme totesimme, että takakonttiin mahtui vain yksi matkalaukku. Ei hyvä. Matkalaukku takapenkillä on turvallisuusriski, joka sinkoaa äkkijarrutuksessa tai kolaritilanteessa tappavalla vauhdilla etupenkkiläisten päälle.  Marssimme takaisin tiskille ja pienen sananvaihdon jälkeen kävelimme takaisin parkkipaikalle, mutta tällä kertaa meillä oli mukana Jeep Patriotin avaimet. Sellainen oli onneksemme palautunut juuri hetki sitten. Ei siis aina kannata autovuokraamossa tyytyä siihen ensimmäiseen annettuun autoon. 

Kun pääsimme autolla liikkeelle, kello oli jo kahdeksan illalla ja luontoäiti Kanadassa toivotti meidät komeasti tervetulleeksi.

Jäimme ensimmäiseksi yöksi lentokentän lähelle Clarionin hotelliin. Samaan, jossa olimme kuulema yöpyneet kolme vuotta sitten. Jostain syystä minulla ei ole tästä hotellista mitään muistikuvia edelliseltä reissulta, mutta kai se on luotettava aviomiehen sanaan. Hinta-laatusuhde tässä hotellissa on enemmän kuin kohdallaan. Saimme Pricelinen kautta yön muutamaa euroa vajaaseen 50 euron hintaan. Huone on iso ja perussiisti. Löytyy jääkaappi ja iso taulutelkkari sekä hyvin pelittävä nettiyhteys, vaikka olemmekin jossain ihan perimmäisessä huoneessa viidennessä kerroksessa. Voisin siis hyvillä mielin suositella hotellia muillekin yhden yön yöpymiseen, jos ei kaipaa mitään erityistä luksusta. Aamupalaa tuohon hintaan ei kuulu. 

Kaipasimme illalla jotain pientä syötävää ja juotavaa sekä sillä hetkellä että aamuksi. Löysimme muutaman kilometrin päästä Safewayn, joka on paikallinen hypermarket tai ehkä Pohjois-Amerikan mittakaavassa kuitenkin supermarket. Ostimme evästä illaksi, aamuksi ja juotavaa koko reissun ajaksi. Kassalla sitä todellakin huomasi olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Arviolta parikymppinen kassapoika alkoi jutella meille ja oli ihan ihmeissään ja innoissaan, kun hänen kassallaan oli turisteja, joita ei kuulema koskaan käy kyseisessä kaupassa. Kuullessaan meidän olevan suuntaamassa Banffin ja Jasperin alueelle, hän kertoi sen alueen olevan oma suosikkinsa ja hän haluaisi asua siellä, jos vain voisi. Pian hän kertoi olevansa muusikko ja kirjoitti meille Safewayn kuittiin nettiosoitteen, jossa voisimme käydä kuuntelemassa hänen musiikkiaan. Voit käydä kuuntelemassa Austinin biisejä täältä. Toivotimme hänelle onnea muusikon uralle ja mietimme, milloin viimeksi Suomessa kaupan kassan kanssa olisi tullut käytyä ihan oikea keskustelu. Eipä muistunut mieleen.

Tänään suunnataankin (kunhan tuo kuski joskus heräilee) sitten Jeepin nokka kohti vuoria ja matkan odotettu osuus voi oikeasti alkaa! 

Matkamme uhkasi tyssätä ennen kuin alkoikaan. Tämä on meille neljäs kerta Kanadassa ja ennen matkaa ystäväni kysyi tarvitaanko tänne viisumia tai Estaa, kuten Jenkkeihin. Reteästi vastasin, ettei tarvita mitään. Onneksi Tomi oli puolivahingossa huomannut lähtöä edeltävänä päivänä Air Canadan nettisivuilla ilmoituksen, että Kanadaan täytyy nykyään tehdä sähköinen matkustusilmoitus, jos saapuu maahan lentäen. Autolla tai meriteitse saapuessa tätä ei edelleenkään tarvita. eTA ilmoitus on lyhyt nettilomake ja se maksaa 7 CAN dollaria. Sähköinen matkustajailmoitus on otettu Kanadassa käyttöön vuoden 2016 keväällä. Lisätietoja ja linkki hakemukseen täällä.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram