Google ei kuulema tykkää, jos postauksessa on todella paljon ylisanoja ja teksti kuulostaa liian myyvältä. Tämän postauksen suhteen minulla on vaikeuksia säästellä ylisanoja, koska päivä oli todella hyvä. Sen aikana ei tapahtunut periaatteessa yhtään mitään ihmeellistä. Valaat eivät heitelleet voltteja, eikä ympäri Puerto Chacabucoa kävellyt pingviinejä tai muitakaan villieläimiä. Oikeastaan koko kylä ei ollut millään tavalla erityinen, vaan sellaisia on todennäköisesti Chilen rannikko pullollaan. Ehkä juuri siksi se tuntuikin niin aidolta. Ja kaunista siellä oli kuin elokuvassa.

Maistuisiko aamupala näissä maisemissa?

Puerto Chacabuco on pikkuruinen kylä Aysenin vuonon päässä. Siitä tuli yhtäkkiä suosittu pysähdyspaikka niin rahtilaivoille kuin risteilijöillekin, kun aiemmin satamakaupunkina toimineeseen Puerto Ayseniin ei enää pääse tulivuoren purkauksen synnyttämän tuhka- ja maanvyörymän tehtyä kaupunkiin kulkevan joen liian matalaksi laivoille. Niinpä tuo satama on nykyään Puerto Chacabucossa. Joissain jääkaappimagneeteissa luki edelleen Puerto Aysen. Ehkä siksi, että monet laivamatkustajista taitavat ottaa kyydin tuohon suurempaan kaupunkiin. Me jäimme Chacabucoon ja viihdyimme siellä muutaman tunnin mainiosti.

Suurille risteilijöille sopivaa laituria Chacabucosta ei löytynyt, vaan rantautuminen hoidettiin Silversean omilla pelastusveneillä eli tendereillä. Jälleen pieni matkustajamäärä tuntui mahtavalta, kun mitään jonoa ei ollut, vaan niihin mahtui hyvin. Suurilla laivoilla voi joutua odottamaan kauankin omaa vuoroaan satamissa, joissa laiva ei pääse laituriin.

Puerto Chacabucon satamassa oli järjestetty järjettömin bussikuljetus ikinä. Kuten aiemminkin olen maininnut, Silversealla on ilmainen shuttle-bussi kaikissa satamissa, joissa keskusta ei ole rollaattorilla kävelyetäisyydellä. Chacabucossa arvoimme hetken hyppäisimmekö bussin kyytin vai emme, mutta koska meillä ei ollut aavistustakaan keskustan sijainnista, nousimme kyytiin. Bussi nytkähti liikkeelle ja hetken päästä pysähdyksiin. Kaikki kyydissä olijat olivat yhtenä kysymysmerkkinä, mutta kyllä, olimme jo perillä. Matka oli ehkä 150 metriä! Olihan se toki melkein koko matkan ylämäkeä ja olihan tällä työllistävä vaikutus. Ei kuitenkaan menty bussilla takaisin.

Puerto Chacabucossa pystyi aistimaan uneliaan kalastajakylän tunnelmaa. Oli siellä tosin jokin tehtaantynkäkin näkyvissä. “Kylänraitilla” näkyi enemmän kissoja ja koiria kuin ihmisiä ja kaupat olivat pienempiä kuin Helsingin R-Kioskit. Paikalliset naiset myivät teltassa käsitöitään, eivätkä edes
jääkaappimagneetit täällä olleet Kiinasta tuotuja, vaan käsin tehtyjä. Meidänkin jääkapin ovea koristaa nyt käsin neulottu pienen pieni pipo, jossa lukee nahkapalasella tuon vaatimattoman sataman nimi.

Iso osa Silver Spiritin matkustajista oli suunnannut päiväretkelle läheiseen Puerto Aysenin kaupunkiin. Matka sinne oli kuulema kaunis. Taksikuskit tarjoilivat omia retkiään, mutta me jäimme vain tutustumaan kylään jalkaisin. Sää oli uskomattoman hyvä ja nautimme auringonpaisteessa kylän kiertelystä. Älkää kuitenkaan antako aurinkoisten kuvien hämätä. Lämmön puolesta oli kuin lokakuinen syysaamu Suomessa. Asianmukaisella pukeutumisella se ei kuitenkaan muodostunut ongelmaksi.

Paikallinen disco. Mistäs sitä tietää. Ehkä täällä on mielettömiä bileitä viikonloppuisin.

Nämä kuuset näyttivät todella piikikkäiltä ja tokihan sinne piti sormet työntää. Ei olisi kannattanut.

Jos kohdallemme olisi osunut sateinen päivä, mielipiteeni Puerto Chacabucosta olisi kenties negatiivinen. Siellä ei olisi ollut yksinkertaisesti mitään tekemistä. Nyt hyvä sää sai kuitenkin hymyn korviin ja ympärillä kohoavat vuoret loivat kauniit raamit vaatimattomalle kylälle. Muutaman tunnin kiertelyn ja rannassa hengailun jälkeen olimme jo valmiit palaamaan laivaan. Olihan meillä jo nälkäkin, eikä Puerto Chacabucossa ollut liiaksi ravintolatarjontaa. Suuntasimme Silver Spiritille seisovaan pöytään, jotta voisimme syödä ulkona sään ollessa uskomattoman kaunis. Päivän mittaan lämpötilakin oli kohonnut jo korkeammaksi, eikä vuorten syleilyssä tuntunut pienintäkään tuulenvirettä. Mikäs sitä oli syödä lounasta ja nauttia viinilasilliset näissä maisemissa.

Lounasajan jälkeen Silver Spirit lähti liikkeelle ja lipui Aysenin vuonoa pitkin avoimemmille vesille. Maisemat hyväilivät silmiä ja matkustajat nauttivat auringonpaisteesta, osa jopa bikineissä ja uskaliaimmat menivät uimaan. Altaan vesi toki oli lämmitettyä. Me jätimme pulikoimisen myöhemmäksi ja kiertelimme ympäri laivaa ihastelemassa joka puolelta levittäytyviä upeita maisemia.

Kun vuono päättyi ja siirryimme avarammille vesille, horisontissa näkyi komea tulivuori (liekö samainen Mount Hudson, jonka purkautuminen oli päättänyt Puerto Aysenin satamana toimimisen). Vähän myöhemmin kiinnitimme huomiota laivan sivustalla näkyvään liikkeeseen. Hetken ajan luulimme jo nähneemme delfiinejä, mutta ne olivatkin merileijonia. Yhtäkkiä niitä oli kymmeniä joka puolella. Päivä muuttui sillä hetkellä täydelliseksi.