Seattle päivässä

Kotimatkalla, Seattlen lentokentällä 8.6.2014

Meillä on takana upeat pari viikkoa Alaskassa sekä risteillen että autolla. Matka oli oikein onnistunut, vaikka sää heittelehtikin laidasta laitaan. Missään ranta- tai aurinkolomalla emme todellakaan olleet, mutta se oli jo etukäteen tiedossa. En millään malttaisi olla postaamatta miljonaa kuvaa Alaskasta ja sen villieläimistä. Edetään kuitenkin aikajärjestyksessä ja puhutaan Seattlesta jo ihan senkin vuoksi, että täällä taas ollaan, vaikkakin vain lentokentällä jatkolentoa odottelemassa. Lennettiin tänne tänä aamuna Anchoragesta, Alaskasta. Tässä siis hieman kuvia lauantailta 24.5. Seattlesta, jonne lensimme Suomesta.

Alunperin olimme suunnitelleet jatkavamme sieltä suoraan Vancouveriin, mutta päätimmekin jäädä sinne pariksi yöksi, jotta ehtisimme viettää päivän kaupungilla. Edellinen Seattlen vierailummehan oli vasta viime syksynä alle vuosi sitten. Silloin kuitenkin satoi kolme päivää lähes yhtäjaksoisesti, joten kaupunkiin tutustuminen jäi hieman heikoksi. Nyt toivoimme, että meillä olisi parempi tuuri sään suhteen ja toiveemme onneksi toteutui!

Erityisen lämmintä ei ollut. Suomessa nautittiin helteistä, me hytisimme takit päällä tuulisessa säässä. Pääasia oli kuitenkin, ettei satanut. Tomi oli katsonut ensin keskustan hotelleja, mutta hyvät hotellit maksoivat noin 200 euroa yöltä. Lisäksi olisi tullut vielä taksikulut lentokentältä. Päädyimme siis 50 euron motellimajoitukseen lentokentän lähelle. Hotellin ja kentän väliä kulki ilmainen shuttle. Niistä olen aiemminkin puhunut ja edullisimmissa motelleissa shuttlet ovat yleensä tämän näköisiä:

Sain kysymällä luvan ottaa kuvan tästä kaupasta. Vanhojen lehtimainosten ym. yksittäinen kuvaaminen oli kielletty.

Ihmeellistä kyllä, poistuimme Pike Placesta ilman ostoskasseja. Lähdimme kävelemään ja kävelimme ja kävelimme. Ohitimme Guccin ja Luis Vuittonin liikkeet, muttemme meille sopivia kauppoja. Mitään ihmeellistä nähtävää matkalla ei ollut ennen Pioneer Squaren aluetta. Se oli kivaa aluetta, mutta vaatekauppoja sielläkään ei ollut. Tässä kuvia matkan varrelta.

Kävimme matkalla myös eläinkaupassa, joka ei ollut aivan sellainen perinteinen Musti&Mirri, jollaiseen me suomalaiset olemme tottuneet. Se oli idylli pikku putiikki, jossa oli esimerkiksi käsin leivottuja keksejä koirille ja hieno sisustus. Liikkeessä oli ehkä hieman enemmän tarjontaa kissoille kuin koirille. Liikkeessä päivystivätkin punaiset kissaveljekset. Olen useammankin kerran törmännyt eläinkaupoissa työntekijöiden omiin koiriin, mutta kissat olivat ihan uusi juttu. Nämä eivät olleet mitään ujoja mirrejä, vaan ne olivat kuulema tottuneet myös liikkeessä vieraileviin koiriin ja muihin eläimiin (mihin muihin eläimiin?).

Palasimme junalla takaisin keskustan päätepysäkille (Westlakelle), jossa olimme jo kerran nousseet pois kyydistä. Sieltä lähdimme toiseen suuntaan ja löysimme vihdoin vaatekauppojakin. Olin lähtenyt liikkeelle melkein tyhjällä matkalaukulla suunnitelmanani shoppailla Seattlessa lisävaatetusta matkalle. En tiedä kummassa on enemmän vikaa, kadonneissa shoppailutaidoissani vai Seattlen tarjonnassa, mutta en ostanut kuin alusvaatteita Victoria’s Secretista. Seattle on mielestäni todella sekava shoppailukaupunki. Muutenkin tuntuu, että Jenkeissä pitäisi (New Yorkia lukuunottamatta) aina päästä jonnekin kaukana keskustasta sijaitsevaan ostoskeskukseen ostoksille. Seattlessa vaatekaupat olivat kaukana toisistaan, siellä täällä jossain kadun kulmissa.

Kävimme nauttimassa jenkkityyliin terveelliset ja ravitsevan rasvaiset hampurilaisateriat Johnny Rocket’sissa. Sitten shoppailu saikin riittää ja siirryimme maisemien katseluun. Suuntasimme Columbia Toweriin. Se on Seattlen korkein torni. Suurin osa turisteista suuntaa kulkunsa legendaariseen Space Needleen. Sieltä vain ei tietenkään näe itse Space Needleä, eikä muutenkaan yhtä kauas.

Columbia Tower osoittautui oikein loistavaksi paikaksi. Sieltä on länsirannikon korkeimmat, yleisölle avoimet näkymät. Hissi nousi 73. kerrokseen. En ole käynyt Space Needlessä, mutta suosittelen kyllä Columbia Toweria, jos Seattleen suuntaat joskus. Sinne on sitä paitsi edullisempi pääsylippukin, 12,50 $ per nassu.

Muuten Seattlesta jäi jälleen ihan kiva fiilis. Se on vihreähkö ja leppoisa kaupunki. Starbucksin kotikaupunkina, siellä taitaa olla tiheämmin Starbuckseja kuin missään muualla. Meitä se ei pahemmin liikauttanut, kun ei kumpikaan juoda kahvia, eikä muutenkaan hengailla kahviloissa. Jos Seattlessa viettäisi oikeaan aikaan vuodesta aikaa, voisi mennä valasristeilyllekin. Merileijoniakin siellä kuulema näkee. Näin kertoi eräs Alaskassa vierailemassa ollut seattlelainen tyttö.

Kaupungin negatiivisiin piirteisiin lukeutuu lukuisat kodittomat, joita näkee Seattlessa paljon. Heitä on kokoutuneena isoina ryppäinäkin siellä täällä. Osa kerjää, osa ei. Monilla on terveysongelmia, huumeongelmia yms. Wikipedian mukaan Seattlen alueella on noin 8000 henkilöä ilman kattoa pään päällä. Tämä tuntuu hurjalta ja näyttääkin hurjalta, koska kodittomat ovat Seattlen kaduilla todella näkyviä. He vaikuttavata harmittomilta ja tuntuvat olevan paikallisille näkymättömiä, mutta suomalaiselle he pistävät silmään ja pahasti. Mieleen jäi nuori mies, joka kerjäsi kadulla kyltin kanssa, jossa luki ”vaimolla oli parempi juristi”. Vaikka korkeiden verojen maksaminen välillä aina harmittaakin, mieluummin kuitenkin hyvä sosiaalituki kaikille kuin suuret määrät kodittomia. Ei tarvitse matkustaa kuin USA:an asti ja tajuaa, miten hyvin asiat Suomessa ovat.