Kyllä kotona on kivaa!

Meiltä kysytään usein missä koiramme ovat aina lomien ajan. Olen niin onnellinen, että niillä on mahtavat hoitajat, joiden hoiviin voimme huoletta jättää ne lomien ajaksi. Anoppi on yleensä meillä kotona jomman kumman koiran kanssa, koska omakotitaloa ei ole kiva jättää pitkäksi aikaa tyhjilleen. Samalla postit tulee haettua laatikosta ja ne kukat, joita en ole itse onnistunut tappamaan, ovat yleensä täydessä terässä takaisin tullessamme. Nautimme jopa niin hyvästä palvelusta, että yleensä kotonamme on siistimpää kotiin palatessa kuin sieltä lähtiessä ja jääkaapissakin on muutakin kuin valo.

Toinen koira taas majoittuu yleensä osan aikaa myös joko meillä kotona tai yleisimmin suurimman osan ajasta Tomin siskolla. Siellä on monta rapsuttajaa, leikittäjää ja taluttajaa. Tämän lisäksi minulla on vielä pari muutakin aivan loistavaa varahoitopaikkaa, joten vielä koskaan ei onneksi ole matkalle lähtö kaatunut siihen, ettei koirille olisi hoitajia. Hoitolassa ne eivät ole koskaan olleet.

Lomamme aikana Aida täytti 9-vuotta ja Yumi 7-vuotta. En kuulu siihen porukkaan, joka järjestäisi koirille synttäreitä ja pukisi niille mukahauskoja synttärihattuja. En myöskään puhu niistä ’hän’ -sanalla. Silti oli ihan mielettömän hauskaa nähdä matkalla Facebookissa kuva koirista, jotka odottivat meidän kotipihalla lupaa syödä maksalaatikko-nakki -kakkunsa 🙂 Me palkitsimme koirat tänään viemällä ne pitkäksi aikaa uimaan ja riehumaan metsälammelle. Tämän postauksen kuvat on otettu tänään sillä reissulla. 

Miten sitä voikin olla myös mukavaa käydä kaikessa rauhassa ruokakaupassa Suomessa. Joka puolella on tuttuja elintarvikkeita tuttuun (kalliiseen ;)) hintaan. Laivalla nautimme viikon ajan mielettömän hyvistä pöperöistä, mutta sen jälkeen olemme syöneet pääasiassa pikaruokaa jenkkityyliin. Oli siis käsittämättömän luksusta grillata takapihalla kanapihvit sipulin, paprikan ja halloumin kanssa sekä syödä uusia perunoita. Jostain syystä edes tieto siitä, että huomenna on jälleen työpäivä, ei heikennä hyvää fiilistä. Olkoon tässä positiivisuutta kerrakseen ihan ilman haasteita (juu, ei kiitos sitä positiivisuushaastetta tänne, en tykännyt arkihaasteestakaan ;)). 

Aikaerosta johtuen pää on kuitenkin sen verran huteran oloinen, etten alkanut vielä tänään rustaamaan teille mitään ihmeellistä matkakertomusta. Lomalla en ole halunnut viettää aikaa koneella ja nyt tuntuu siltä, että kirjallisen ilmaisun tasoni on jetlagista johtuen lähinnä kastemadon tasoa. Lupaan kuitenkin, että ensi kerralla hypätään jo tämän laivan kyytiin: