Huhheijaa, että on ollut jetlag! Maanantaina kotiuduttiin ja nyt alkaa pikkuhiljaa rytmi palautua normaaliksi. Tällä viikolla on tullut herättyä varmaan jokaiseen kellon aikaan välillä 22-6. Yleisimmin aamuyöllä kello kolme. Itään päin mentäessä jetlag on yleisimmin helpommin selätettävissä ja tällä reissulla pääsimmekin melko nopeasti paikalliseen rytmiin kiinni. Kaliforniassa ollaan Suomea 10 tuntia jäljessä.

Reissuohjelmamme meni siten, että olimme ensin pari yötä San Franciscossa ennen kuin lähdimme oikeasti roadtrippaamaan rannikkoa alaspäin. Aloitan kuitenkin matkan perkaamisen tänne blogin puolelle tuosta Pacific Coast Highway ykkösen osuudesta, koska tarvitsen vielä aikaa San Franciscon jäsentelyyn. Suurkaupungeista kirjoittaminen ei ole ollut minulle koskaan helppoa. Kansallispuistoista ja eläimistä sen sijaan tarinaa syntyy kuin itsestään. Nyt hypätään aiheeseen, joka on jotain siltä väliltä. Santa Cruz on pieni kaupunki Kaliforniassa, jossa palmut kasvavat teiden varsilla ja sieltä löytyy eläinten ystävälle ihasteltavaa. Sitä ei kannata sekoittaa Santa Cruziin Espanjassa, Teneriffalla, vaikka sieltäkin varmasti palmuja löytyy. Kaupunki voi olla joillekin tuttu myös legendaarisesta skeittimerkistä, joka kantaa tämän kalifornialaisen kaupungin nimeä.

Vietimme sunnuntaipäivän San Franciscossa ennen kuin lähdimme iltapäivällä ajelemaan ykköstietä kohti Santa Cruzia. Matka ei ole pitkä. Golden Gatelta matkaa kertyy noin 130 kilometriä ja aikaa siihen saa hukattua pysähtymättä vajaat pari tuntia. Me varauduimme siihen, että aikaa kuluisi paljon enemmän hienojen maisemien ja kuvaamaan pysähtymisen vuoksi. Ihan siihen emme olleet varautuneet millaisia pysähdykset olisivat.

Tässä vaiheessa olimme todellakin olleet reissussa vasta muutaman päivän, eikä sisäinen kellomme näyttänyt vielä aivan länsirannikon aikaa. Maisematkaan eivät tuolla kuuluisan maisemareitin alkuosuudella ole mitään järisyttäviä, jos on ennenkin ajanut hieman vastaavaa rannikkoa pitkin. Muutama dramaattisempi kohta ihastutti, mutta muuten painovoima tuntui ottaneen meidän molempien silmäluomet haltuunsa ja ne painuivat koko ajan alemmas ja alemmas. Niinpä meidän stoppimme tuon reitin varrella ei sisältänytkään upeiden maisemien ihastelua, vaan vedimme Ford Tauruksen erään pysähdyspaikan levikkeelle ja penkit vaaka-asentoon. Siinä me sitten vedimme power napit muiden räpsiessä kuvia lähistöllä olevasta majakasta.

Santa Cruziin saapuessamme kävimme aivan koomaisena vielä Safewayssa ostamassa hieman evästä ennen kuin painuimme motelliin ja saman tien nukkumaan. Oli mielettömän kaunis ilta ja harmitti aivan vietävästi, ettemme vain mitenkään jaksaneet suunnata Santa Cruzin rannalle iltakävelylle auringonlaskua katsomaan. Lohduttelin itseäni sillä, että sääennusteet lupailivat seuraavalle päivälle hyvää säätä ja auringonnousu olisi varmasti kaunis.

Aamulla verhoja avatessa vastassa oli, mikäs muukaan, kuin harmaa taivas. Emme viitsineet sen vuoksi pitää erityistä kiirettä, vaan varasimme yhden majoituksen parin päivän päähän ja söimme aamupalaa rauhassa. Yhdeksän aikoihin meillä oli laukut pakattuna Tauruksen kontissa ja ajelimme nyt vihdoin tutustumaan Santa Cruzin ranta-alueeseen. Rantaan ajaessa ohitimme monen monta motellia. Santa Cruz on suosittu turistikohde amerikkalaisille. Monella (varakkaalla) san franciscolaisella on siellä kakkosasunto. Vakituisia asukkaita kaupungissa on reilut 60 000 eli amerikkalaisella mittapuulla kyse on pikkukaupungista.

Ensimmäisenä törmäsimme kuitenkin siihen, että kaikki
pysäköintipaikat olivat rannan tuntumassa maksullisia. Santa Cruzin
kovin vetonaula taitaa olla Boardwalk, joka on pieni huvipuisto
rantakadulla. Niitä näkee aina silloin tällöin jenkkileffoissa. En tiedä
mikä sille olisi oikea suomenkielinen sana.   

Aamulla ennen kymmentä Boardwalkilla oli vielä hiljaista. Kävelimme sen läpi rannalle ja pilvipeitekin alkoi hieman repeillä.

Rannalla kävellessämme kiinnitimme huomiota etäältä kantautuvaan ääneen. Se oli meille ennestään tuttu ja siksi helposti tunnistettavissa. Ellemme pahasti erehtyneet, lähistöllä olisi merileijonia. Niiden elämöinti tuntui kantautuvan pitkän laiturin suunnasta. Tihrustimme 100-400 mm zoomilla laituria ja siellähän erottui vedessä jotain liikettä. Ei ollut vaikea päättää minne menisimme seuraavaksi.  

Santa Cruzin laituri on reilut puoli mailia pitkä. Sen verran massiivinenkin se on, että sinne olisi voinut ajaa autolla. Pysäköinti vain oli melko kallista, joten heitimme Tauruksen parkkiin laiturin kupeeseen ja pistimme töppöstä toisen eteen kohti merileijonien huuteluja. Onneksi ne ovat äänekkäitä eläimiä, koska muuten emme olisi niitä löytäneet.

Kaliforniassa elelee noin 300 000 merileijonaa. Tunnetuin yhdyskunta elelee San Franciscossa Fisherman’s Wharfissa. Niiden luona käyminen lienee lähes jokaisen Friscossa käyvän turistin to do -listalla. Me olimme päättäneet jättää sen aivan reissun loppupäähän, joten ilahduimme kovasti mahdollisuudesta päästä näkemään merileijonia Santa Cruzissa. Näin jälkikäteen, molemmissa paikoissa käyneenä voinkin sanoa Santa Cruzin olevan paljon parempi paikka päästä näkemään merileijonia. Niitä pääsee tutkailemaan paljon lähempää ja monesta eri kulmasta. Olimme onnemme kukkuloilla, että olimme olleet sen verran tarkkakorvaisia, että kuulimme näiden tyyppien ääntelyt varmaan noin kilometrin päähän, koska emme tienneet niitä olevan Santa Cruzissa. Sen verran heikoilla ennakkotutkimisilla olimme taas lähteneet liikenteeseen. Toistaalta taas tälläiset positiiviset yllärit ovat usein päivän parasta antia.   

Oli aivan käsittämätöntä, miten korkealle vedestä merileijonat voivat ponnistaa. Osa nukkui ehkä puolentoista metrin korkeudella vedestä olevilla laudoilla, jotka olivat vielä kapeita!

Tiirailin laiturin keskellä olevista ”aukoista” merileijonia, jotka olivat kivunneet laiturin alapuille nukkumaan, kun kuulin Tomin huutelevan minua ihan laiturin päästä. Ihmettelin mitä vielä kiinnostavampaa siellä voisi olla. Olin juuri ehtinyt lukea opastauluista, että merileijonat voivat nukkua myös vedessä, vaikka ne usein kipuavatkin kuivalle maalle tai ihmisen rakentamille paikoille nukkumaan. Nyt laiturin päässä odotti kuitenkin jotain, mitä emme olleet ennen nähneet. Ryhmä vedessä nukkuvia merileijonia! Ne vain lilluivat paikallaan hieman toisiinsa tukeutuen.

Kaverin kanssa on hyvä levätä. <3

Välillä piti haukotellakin.

Merileijonat ovat kyllä erittäin suloisia tyyppejä, vaikkeivat ihan vedäkään vertoja kirjohylkeille, joista pidän vielä enemmän. Niitäkin voi kuulema nähdä joskus Santa Cruzissa, vaikka niiden näkeminen onkin epätodennäköisempää. Onneksi me näimme hylkeitä myöhemmin muualla, vaikkemme sitä tuolloin vielä tienneetkään. Merileijonia olemme nähneet aiemmin mm. Australiassa, jossa on kenties suloisimmat merileijonat koko maapallolla. Sen lisäksi olemme nähneet näitä merieläimiä myös Alaskassa, Argentiinassa ja silloin tällöin vilaukselta laivasta myös Chilessä.

Santa Cruzin satamassa olisi voinut merileijonien tarkkailun lisäksi shoppailla kaikenlaista turistikrääsää tai käydä syömässä.

Meidän visiittimme Santa Cruzissa oli hyvin nopea ja alueelta löytyisi paljon muutakin nähtävää. Se mitä ehdimme yhden aamupäivän aikana nähdä, sai meidät kuitenkin pitämään paikasta kovasti. En yhtään ihmettele, että san franciscolaiset karkaavat viikonloppuisin ja lomalla suurkaupungista tänne pieneen ja kauniiseen kaupunkiin. Miltäs kuulostaa? Voisitko sinä kuvitella viihtyväsi lomallasi Santa Cruzin laiturilla, rannalla tai kaduilla palmujen varjossa kävelemässä?

Pysy mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram