En oikein
tiennyt mitä odottaa Buenos Airesilta, mutta tärkeintä on kai lopputulos.
Ihastuin siihen todella paljon! En todellakaan ihastu kaikkiin kaupunkeihin.
Olen maalaistyttö ja suurkaupungin vilinä alkaa helposti ahdistaa. Buenos Aires
oli kuitenkin kaiken kaikkiaan valloittava. Sitä kutsutaan usein Etelä-Amerikan
Pariisiksi. Olen tästä kyllä eri mieltä. Buenos Airesissa ei ole pahemmin
tunnettuja nähtävyyksiä, toisin kuin Pariisissa. Tunnelmaa ja rentoa letkeyttä
sen sijaan sieltä löytyy sitäkin enemmän.

Vietimme 1,5
vuotta sitten Buenos Airesissa viikon joulun aikaan. Jouluna matkustamisessa on
omat plussat ja miinukset. Se on matkustamisen sesonkiaikaa, joten lennot ja
majoitukset ovat kalliita. Lomien kannalta joulu on kätevä, koska usein silloin
saa pidemmän loman vähemmillä lomapäivien käyttämisillä kuin normaalisti. Ehkä
tilannetta voi siis pitää plus-miinus-nollana? Meitä huolestutti eniten se
miten joulu vaikuttaa kauppojen, ravintoloiden ja nähtävyyksien ym. aukioloaikoihin.
Lopputulos oli onneksi se, ettei juuri mitenkään.

Rentoa
lattarimeininkiä. Vehreitä katuja. Iloisia ihmisiä. Kovasti meitä etukäteen peloteltiin
taskuvarkailla ja ties millä ryöstöillä. Tunsimme kuitenkin olomme täysin
turvalliseksi kaiken aikaa. Pelottavin tilanne oli lähtöpäivänä. Aikaisin
joulupäivän aamuna juhlimasta saapuva, iloinen transu- /homppeliporukka yritti
leikillään kaapata suloisen suomipojan, kun yritimme metsästää taksia eri
puolilla katuja. Muuten matkustimme metrolla joka paikkaan. Yleensä vihaan
metroa. Ihan oikeasti. Jos ei ole ihan pakko, en todellakaan matkusta metrolla.
Ne pitkät liukuportaat on ehkä pelottavinta ikinä (lapsena en suostunut
kulkemaan liukuportaissa kuin isän sylissä). Suomessa nyt harvemmin tarviikaan
metrolla minnekään matkustaa. Enemmän olen ulkomailla joutunut metroilemaan.
Kamalin ikinä on Pariisin metro ja hyvänä kakkosena tulee New Yorkin metro.
Buenos Airesin metrolla matkustaminen oli kuitenkin ihan mukavaa! Se tuntui kulkevan
lähempänä maan pintaa, eikä maan sisälle täytynyt sukeltaa kilometreiltä tuntuvaa
matkaa.

Matka yhdeltä
maksoi noin 0,40 €. Ei siis ollut hinnalla pilattua. Samalla rahalla sai
lisäksi usein ihastella kaikenlaisia esityksiä laulusta jonglööraukseen, kun
vähempiosaiset keräsivät rahaa. Melkein kaikki paikalliset antoivat näille ja
sokeille ym. rahaa, enkä huomannut kenenkään katsovan muutamia kerjäläisiäkään
mitenkään pahasti, vaan päinvastoin tuli sellainen tunne, että heidän mielestään
oli jopa velvollisuus antaa rahaa. Kaikki eivät kerjänneet, vaan metrossa
saattoi myös shoppailla. Siellä kiersi ihmisiä, jotka jakoivat esim. lasten
värityskirjoja tai hiuspompuloita ihmisten syleihin matkan ajaksi. Niihin saattoi
tutustua hetken ja sitten tämä kaupustelija tuli keräämään ne pois ellet
halunnut ostaa niitä. Mitään tuputusta tähän ei sisältynyt. Me ostimme tällä
tavalla useamman sukkaparin, jotka tuli ihan tarpeeseen. Voisitteko kuvitella
sitä vihan määrää, mikä Suomessa heräisi jos joku kesken metro- tai junamatkan
laittaisi hetkeksi syliisi jonkin tuotteen, jota et haluaisi ostaa. Minä
valitettavasti voin 🙁

Järkevää
varovaisuutta me kuitenkin noudatimme. Siksi minulla on Buenos Airesista paljon
vähemmän kuvia kuin mitä olisi vaikka jostain Keski-Euroopan kaupungista. En
viitsinyt kuljettaa järkkäriä näkyvillä, joten sitä tuli kaivettua harvemmin
esillekään.  Tomin järkkäri pysyi paria
poikkeusta lukuunottamatta koko viikon hotellilla ja monet tämän päivityksen
kuvista onkin otettu vanhalla pikkupokkarilla, joka oli helppo ja nopea kaivaa
taskusta. Lisäksi olen vakuuttunut, että osa Buenos Airesin kuvista on
mystisesti kadoksissa. Muistelen nimittäin ottaneeni kuvia, joita en löydä
mistään. Noh, näillä mennään.

Ehdimme hieman
huolestua, ettemme pääse San Telmon suosituille sunnuntaimarkkinoille
ollenkaan, kun ne osuivat joulun aatonaattoon. Argentiinassa joulu ei
kuitenkaan ole niin merkittävä juttu, että se mitään markkinoiden ajankohtaa
siirtäisi.  Hotellimme respassa
vakuutettiin, että markkinat olisivat aivan normaalisti käynnissä ja niin ne
olivatkin. Onneksi! Ne olivat nimittäin keräilijän taivas. Sieltä löytyi vaikka
mitä Coca-Cola ja vintagetavaraa.  Hinnat
tosin olivat melko korkeat, joten kovin paljon emme sieltä ostaneet. Pääosassa
markkinoilla oli antiikki, mutta lisäksi siellä oli paljon myös käsityöläisten
erilaisia tekeleitä essuista tauluihin. Olen ihan hurahtanut kaikenlaisiin
paikallisiin taide-/sisustusjuttuihin ja tuolla tuli ostettua ne painavimmat ja
hankalimmat kotiinkuljetettavat. Vintage oli tosi kova juttu ja tämän tyylisiä
pikkukauppoja ja kojuja oli paljon.

Buenos
Airesissa on 47 kaupunginosaa. Niiden välillä on suuria eroavaisuuksia. Kallein
ja turvallisin on varmaankin Recoleta. Sen hyvin hoidetuilla ja kauniilla
kaduilla käveli hienosto mummeleita. Kaupat oli siellä sitä tasoa, ettei meillä
olisi ollut varaa ostaa niistä edes sukkia. Tuolla olisi voinut tepastella
rauhassa vaikka setelitukku kourassa pelkäämättä varkaita. Tai siltä se ainakin
tuntui, kun vähintään joka toisessa kadun kulmassa päivysti poliisi. 

Recoletassa
sijaitsee myös yksi kaupungin suosituimmista turistinähtävyyksistä, Recoletan
hautausmaa.  Se on hyvin kummallinen paikka.
Uuden pramean ostoskeskuksen kupeessa on vanha hautausmaa, jossa arkut pilkottavat
kaltereiden takaa. Se on melkoinen nähtävyys, jossa on creepy fiilis. Sinne on
haudattu monia tunnettuja argentiinalaisia, mutta yksi ylitse muiden. Eva ”Evita”
Peronin haudan tunnistaa sen ympärillä kuhisevasta ruuhkasta. Osa halusi vain
kuvan haudasta, osa jopa itki, moni toi kukkia.

Kaikkia (tai
ehkä ketään?) ei ole Recoletan hautausmaalla haudattu oikeastaan mihinkään,
vaan ruumiit on arkuissaan omissa ”kivimökeissään” (miksi noita nyt
kutsutaan?). Monissa oli ikkunat, osissa ihan uudet ja osissa jopa rikkinäiset
ja arkkuja olisi voinut suunnilleen aukoa, jos olisi halunnut. Kuulema
hautapaikka tuolla maksaa suunnilleen kattohuoneiston verran ja hautojen hoito
suunnilleen saman verran. Siksi monet hautakammiot olivatkin jääneet täysin
heitteille, kun omaisilla ei ole varaa maksaa niiden hoidosta.

  

Jouluaattona
käytiin yhdessä Buenos Airesin suosituimmista turistikohteista eli Bocan
alueella. Samalla käytiin kurkkaamassa Boca Juniorsien stadioni. Se on kuulema
fudisfaneille aikas kova juttu. Boca itsessään oli melkoinen pettymys. Paljon
oli etukäteen kaikissa ”must see Buenos Airesissa” –jutuissa  mainostettu Bocaa ja sen värikkäitä taloja.
Kyse on vanhasta italialaisten työläisten korttelista, jossa tarinan mukaan
asukkailla ei ollut varaa ostaa maalia. He saivat maaleja lahjoituksina, eikä
värit tietenkään olleet aina samoja. Siksi taloista tuli värikkäitä. Olihan
siellä niitä värikkäitä taloja. Muuten kuitenkin lähinnä pelkkiä turisteja,
turistibusseja, turistikauppoja ja sitä rataa. Ei mitään aitoa, vaan tuntui
lähinnä kulissialueelta. Laitetaan parit pakolliset kuvat kuitenkin.

Kaiken
kaikkiaan Buenos Aires oli oikein valloittava. Sieltä löytyi shoppailtavaa,
ravintoloita ja kulttuuria. Jos nyt pitäisi päättää mihin käymääni
suurkaupunkiin palaisin vielä joskus takaisin, olisi Buenos Aires korkealla
listalla. Jos Sinä päättäisit matkustaa sinne, voisin suositella
hotellivalintaamme Aspen Squarea. Se sijaitsi hyvällä paikalla Palermon
kaupunginosassa. Katolta löytyi uima-allas ja aamupala oli erinomainen.
Hotellia vastapäätä oli kauppa ja aivan vieressä pari ravintolaa. Hotellilta
oli vain kahden korttelin matka metroasemalle.

Tälläinen oli
meidän Buenos Aires. Toinen päivitys siitä on vielä luvassa, koska yksi
nähtävyys tästä jäi uupumaan 🙂