Brasiliasta Paraguayn kautta Argentiinaan

Buenos Aires

Kirjoittelin ennen Peru – Karibia matkaamme meidän reilun vuoden takaisesta Etelä-Amerikan kierroksesta. Se jäi pahasti kesken ja nyt on aika palata siihen. Aiemmat tuon matkan jutut tässä aikajärjestyksessä:

Foz do Iguazu
Iguassun putoukset, Brasilia
Iguassun putoukset, Argentiina
Piipahdus Paraguayhin
Brasilialainen lintupuisto

Jos et vielä ole lukenut postauksia Iguassun putouksilta, niin suosittelen katsomaan ainakin kuvat läpi. Tuo paikka on nimittäin upein mitä maapallolta löytyy.

Ennen matkaamme  minulla oli hävettävän huono käsitys siitä millaista Brasiliassa ja Argentiinassa on. Kuulopuheiden mukaanhan koko Etelä-Amerikka on vaarallinen. Ja köyhä. Puolet asukkaista käyttää huumeita ja asuu slummeissa, joita myös faveloiksi kutsutaan. Kuka sinne siis edes haluaisi matkustaa?!

Ennen matkan varaamista ja viimeistään matkan varattuamme, tutustun kohteeseen tarkemmin lähinnä googlettelemalla. Tapanani on ollut lukea myös ulkoministeriön matkustustiedote kohdemaasta. Niitä kun lukee, tekee mieli varata vaikka Tukholman risteily tai oikeastaan vielä parempi olisi pysyä kokonaan kotona. Etelä-Amerikka kokonaisuudessaan vaikuttaa yhtä turvalliselta kuin suoraan tornadon silmään käveleminen.

Argentiinan kohdalla matkustustiedote (päivitetty 9.4.2014) kertoo mm. seuraavaa:


“Rikollisuus on lisääntynyt ja tekotavat ovat
monipuolistuneet viime aikoina. Erityisesti huumekauppaan liittyvissä
välikohtauksissa aseellinen väkivalta on yleistynyt ja sivullisten riski
osua rikollisten välienselvittelyjen keskelle on kasvanut.”

Tulee mieleen, että matkustamalla Buenos Airesiin, minulla on mahdollisuus päätyä suoraan johonkin elokuvakohtauksen kaltaiseen ammuskelukohtaukseen.

“Mielenosoituksia esiintyy Buenos Airesissa usein, eikä
niihin ole syytä mennä mukaan, sillä ne saattavat muuttua joskus
väkivaltaisiksi.”

Damn! Juuri kun olin suunnitellut hakevani pientä lisäactionia lomalleni osallistumalla argentiinalaiseen mielenosoitukseen.

Menin vilkaisemaan myös Paraguayn matkustustiedotetta ja hups…

“Ciudad del Esten alue on tunnetusti huonomaineinen, joten kannattaa harkita, onko sinne matkustaminen välttämätöntä.“

Onneksi en lukenut tuota ennen matkaa. Olisin varmaan ollut paljon huolestuneempi Ciudad del Estessä liikkuessamme. Argentiinan matkustustiedote on pitkä kuin nälkävuosi. Sama juttu Brasilian kanssa. Eihän näihin maihin yksinkertaisesti VOI matkustaa. No me matkustimme joka tapauksessa ja voi vitsit miten ihastuin näihin maihin. Ja poliisitkin oli ihan katu-uskottavia:

No mutta nämä löpinät seis ja asiaan. Palataan puolentoista vuoden taakse päivään 18.12.2012. Olimme viettäneet mukavan aamupäivän lintupuistossa katsellen upeita siivekkäitä. Sitten olikin aika lähteä taas liikkeelle. Ihan helppo siirtyminen ei ollut tiedossa. Olimme Brasiliassa ja lentomme kohti Argentiinaa lähtisi Paraguayn puolelta. Kaikkea sitä hullut matkustusintoilijat tekeekin matkarahoissa säästääkseen. Oli nimittäin huomattavasti edullisempaa lentää Paraguaysta Buenos Airesiin kuin Brasilian puolelta. Tässä kartta, joka hieman selventää missä mikäkin tuolla on:

Olimme sopineet Foz do Iguacun keskustasta taksikyydin lentokentälle. Ensin menimme siis bussilla keskustaan ja siellä meitä odotti kuskimme. Hän ei ollut kovin innokas, koska kuulema rajalla oli huomattavasti normaalia enemmän ruuhkaa. Hyvin pian mekin huomasimme sen. Jumitimme varmaan parisen tuntia rajan ruuhkassa. Aika kului parikymppisen kuskimme, Felipen kanssa rupatellessa. Hän puhui hieman englantia, joka ei ole taksikuskien keskuudessa lainkaan tavallista tuollapäin maailmaa. Meillä oli käynyt tuuri, kun löysimme hänet kuskiksemme. Felipe kertoi tekevänsä melkein joka päivä 14 tuntia töitä, mutta oli opiskellut jonkin verran iltaisin englantia . Hän pyysi nähdä kuvia Suomesta. Siinä liikenteen jumittaessa kaivoin läppärin esille ja näytimme missä asumme. Lumi ja etenkin kuva lumeen hautautuneesta autosta oli Felipen mielestä aivan käsittämätöntä.

Rajamuodollisuuksista selvittiin taas ja vihdoin olimme jo toistamiseen Paraguayn puolella. Felipekin haukkui Ciudad del Esteä, mutta päästyämme ulos rumasta kaupungista, maisemat paranivat huomattavasti. Lentokenttä oli selvästi kaupungin ulkopuolella ja oli mukava nähdä Paraguaysta edes vähän jotain muuta kuin niin paljon parjattu rajakaupunki.

Lentokentälle ei päässyt suoraan ajamaan, vaan vastassa oli portti. Länkkärituristit kyydissä lupa kentälle ajamiseen heltisi helposti ja saavuimme lähes autiolle ja todella pienelle Ciudad del Esten kentälle. Kävimme tsekkaamassa itsemme lennolle ja sitten meillä olikin pari tuntia luppoaikaa. Olisimme olleet nälkäisiä, mutta ajatus syömisestä jäi ajatuksen tasolle. Kentällä ei ollut yhtään mitään. Lähdimme siis ulos.

Kentän reunassa seisovien, hylätyn oloisten poistettujen koneiden takana näkyi uhkaava pilvirintama.

Toiselta puolelta kenttää löytyi koneen raato.

Tuonne pääsi sisällekin.

Vatsa mourusi repusta löydetyistä kekseistä huolimatta, mutta sitä konetta, jonka oli määrä kuljettaa meidät pois tuolta alkeelliselta kentältä ei näkynyt missään. Kentällä oli vain pikkukoneita niiden kahden hylätyn näköisten isojen koneiden lisäksi.

Kun koneen lähtöön oli aikaa enää vartin verran aikaa, näkyi horisontissa lentokone. Kone tekikin vain välilaskun tuolle kentälle ja pääsimme nousemaan koneeseen käytännössä heti sen laskeuduttua.

Koneessa oli sellainen tunnelma, että vähintään puolet porukasta tuntui olevan lentokoneessa ensimmäistä kertaa. Ihmiset puhuivat puhelimessa ja liikkuivat paikoiltaan, vaikka lentoemäntä jo viittoi turvallisuusohjeita. Lentohenkilökunnalta meni melkoisesti aikaa ja energiaa ihmisten paimentamiseen, mutta ilmaan päästiin. Vielä ei oltu kuitenkaan menossa suoraan Buenos Airesiin, vaan meillä oli koneen vaihto Paraguayn pääkaupungissa Asuncionissa – tai niin luulimme. Meidät paimennettiin koneesta ulos, vain huomataksemme, että meidän pitäisi mennä hetken kuluttua takaisin samaan koneeseen. Asuncionin kenttä oli edellistä maalaislentokenttää suurempi ja siellä oli jopa pari ravintolaa ja pikkukojuja. Ruoka unohtui ja ryntäsin tutkimaan mitä kivaa tuolla myytiin. Ehdin ostaa ihanan nahkalaukun. Tämä tosin aiheutti melkein koneesta myöhästymisen ja menimme viimeisenä takaisin jo tutuksi tulleeseen koneeseen.

Aurinko oli melkein laskenut, kun laskeuduimme Buenos Airesiin. Tuosta ihanasta kaupungista kerron sitten seuraavaksi. Nyt on vähän sama fiilis kuin Tomilla päästyämme myöhään illalla BA:n hotelliimme.