Buenos Airesin eläintarha

Paikka: Buenos Aires, Argentiina
Aika: joulukuu 2012
Fiilis: eläimellinen

Jos jollekin ei nyt vielä ole käynyt selväksi, niin me ollaan Eläinrakkaita isolla eellä. Matkoilla ei ole oikein mitään parempaa kuin nähdä villieläimiä niiden omassa ympäristössään. Kaupunkilomilla tätä mahdollisuutta harvemmin on ellei puistojen oravia lasketa mukaan (yhtään oravia väheksymättä, ne on ihania!). Olin lukenut, että Buenos Airesissa olisi kuitenkin loistava mahdollisuus tehdä tuttavuutta vaikka millaisten eläinten kanssa. Suuntasimme siis eräänä päivänä kaupungin eläintarhaan. Se sijaitsi kätevästi aivan hotellimme lähettyvillä Palermossa.

Olimme kuulleet, että eläintarhassa vipeltäisi eläimiä myös vapaana ja mitä erilaisimpia eläimiä pääsisi ruokkimaan. Etukäteistiedot pitivät paikkansa. Ostimme sisäänkäynnin lähellä
olevasta kojusta pienen sangollisen eläimille tarkoitettuja pellettejä
ja lähdimme tutustumaan uusiin ahneisiin ystäviimme.

Nämä jäniksen ja peuran risteytykseltä vaikuttavat otukset ovat maroja, tarkemmin sanottuna patagonian maroja. Suomeksi laji tunnetaan nimellä pampajänis. Taas kerran yksi lajisuomennos, jossa ei ole mitään ideaa. Mitä vikaa oli mara -nimessä? Marat ovat jyrsijöitä, hyvin kookkaita sellaisia ja ne ovat lähempänä marsua kuin jänistä.

Vauvamara

Marat olivat hieman säikkyjä, mutta sain ne kyllä ihan hyvin houkuteltua ruoka-apajille. Näitä pomppi eläintarhassa ihan joka paikassa melkein kyllästymiseen asti.

Tähän väliin tietokilpailukysymys. Mikä eläin on kuvassa kylpemässä? Oikea vastaus löytyy postauksen lopusta. Mainetta ja kunniaa luvassa sinulle, joka tämän tiedät 🙂

Marat eivät olleet eläintarhan ainoita ahnepossueläimiä. Nutriat eli rämemajavat olisivat kiivenneet vaikka syliin asti.

Buenos Airesin eläintarha on vanha. Se on perustettu 1800-luvun
lopulla ja tämä näkyy siellä edelleen rakennuksissa ja osittain myös
eläinten tiloissa. Eläintarhassa oli sen avajaisvuonna 650 eläintä,
joilla oli pienet tilat. Ihmisille oli suuret virkistysalueet. Tämä oli yleistä eläintarhoissa tuohon aikaan.
Nykypäivänä tilanne on onneksi muuttunut ja eläintarhoissa on pyritty
järjestämään suuremmat tilat eläimille ja niiden lajinomaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämisestä yritetään huolehtia. Samalla eläintarhat pyrkivät myös tekemään töitä lajien säilyttämisen eteen.

Valitettavasti jonkin verran
jäänteitä tuosta vanhasta, eläimistä piittaamattomasta eläintarhakulttuurista on   edelleen nähtävissä Buenos Airesissa. Monilla eläimillä oli ikävä kyllä heikot olot. Ymmärrän, että historiallisen eläintarhan rakennukset halutaan säilyttää, mutta sitä ei saisi tehdä eläinten hyvinvoinnin kustannuksella.

Lintutalo

Eläintarha oli todellakin keskellä kaupunkia ja heti sen aitojen takana oli asuintaloja. Olisi se melkoista katsella päivittäin parvekkeeltaan norsua, kameleita ja muita eläimiä, jotka olivat sijoitettuna tuohon kohtaan. 

 Yksi mieleenpainuneimmista eläimistä oli tämä hellyyttävästi ihmisiä katsova apina.

Se oli ottanut päivittäiseksi huvikseen ”kätellä” hännällään eläintarhan vierailijoita. En tiedä toivoiko se jonkun antavan sille jotain vai mitkä sen motiivit oli, mutta se oli äärimmäisen suloinen ja olisin halunnut kaapata sen mukaani. Sen häkki oli surkean pieni. Meidänkin piti ojentaa sille käsi ja voi vitsit miten jännältä tuollainen apinan hännän pää tuntuu, kun se koukistaa sen ”kättelyyn”. Vasta jälkikäteen tuli mieleen, että tuo ollut varmastikaan ollenkaan fiksua. Ihmiset saattavat tajuamattaan levittää tauteja apinoihin tuolla tavalla.

Apinarintamalla oli lisää surkeutta. Niillä oli mielestäni kaikkein huonoimmat tilat suhteutettuna siihen millaisia aktiviteetteja ne tarvitsisivat ja se näkyi myös niiden käytöksessä. Simpanssi esimerkiksi söi omaa ulostettaan. Nämä paviaanit olivat mielettömän upeita, mutta ei niiden aitaus vaikuttanut kovin virikkeelliseltä. Tämä yksilö kiertelikin aitausta melko turhautuneen oloisena.

Nämä olivat kyllä ihan mielettömän näköisiä eläimiä. Tietäisikö joku mikä paviaani(?) on kyseessä? 

Ei kaikilla eläimillä huonot olot olleet, mutta liikaa tähän(kin) eläintarhaan oli haalittu tilaan nähden eläimiä.

Ja sitten se kuva arvoitus. Mikä eläin tämä olikaan?

No sehän oli maailman suurin jyrsijä eli capybara! Hieman kärttyisän näköinen kaveri tämä yksilö 😉

Capybarat elävät Etelä-Amerikassa suurissa laumoissa ja asustelevat vesistöjen lähellä. Niinpä ne tuollakin tykkäsivät lillutella vedessä. Kaikkea sitä oppiikin.

Capybarojen aitauksen luona olikin kyltti, ettei niitä saanut ruokkia tai silittää, koska ne purevat. Ilmeisesti nämä marsun jättimäiset sukulaiset voivat kuitenkin olla kunnolla kesytettyinä olla ihan kelpo lemmikkejä. Katso tämä linkki ja ylläty. Ainakin ne osaavat ottaa rennosti.

Tosin niin siellä oli muutamat muutkin eläimet katollaan 😉