USA -Kanada Roadtrip osa 9 – Takaisin USA:n puolelle

26.9.2013

Aamulla lähdimme ajelemaan Vancouverista kohti Jenkkien rajaa. Moottoritiellä oli opasteet kolmeen eri rajanylityspaikkaan. Valotaulussa päivittyi kuinka pitkä matka kuhunkin paikkaan oli ja kuinka kauan jono rajalla kestäisi. Päädyimme ajamaan Blaineen. Kävimme tuhlaamassa viimeiset kanukkidollarit rajalla olevassa tax freessä (ihan vastaavaa kamaa kuin ruotsinlaivoilla). Sitten änkesimme jonoon ja tietenkin siihen kaikkein huonosti liikkuvaan.

Huomatkaa villakoira häkissä auton lavalla. Ei taitaisi olla ihan laillinen kuljetus Suomessa.

Pääsimme vihdoin luukulle ja Tomi ojensi meidän passit. Virkailija kyseli jotain peruskysymyksiä mistä olemme tulossa ja mihin menossa, mikä on meidän keskinäinen suhteemme jne. Sitten ihmettelimme kun hän vaan pläräsi ja pläräsi passejamme. Lopuksi hän ryhtyi selittämään upouudesta Suomen passistani kuinka hieno se on. Uutta passia kun plärää eteenpäin, näyttää siltä, että hirvi kävelee ja joutsen lentää sivuja pitkin. Tullivirkailija oli tästä aivan innoissaan ja kertoi törmänneensä vain kerran aiemmin tälläiseen passiin. En enää muista minkä maan passi se oli, mutta muistaakseni jonkin Aasian maan.

Saimme passimme takaisin käsilaukkuuni ja sitten oltiinkin taas Jenkeissä. Viikko Kanadassa oli antoisa, mutta pidän silti kokonaisuudessaan enemmän USA:sta. Näimme kyltin info-pisteestä ja päätimme poiketa kysymään mikä olisi viihdyttävin reitti ajaa Seattleen. Suorinta reittiä matkaa olisi vain noin 160 km, mutta meillä oli periaatteessa koko päivä aikaa, joten kuulimme mielellämme mitä kaikkea matkalla olisi. Päädyimme pikkukylän infopisteeseen, jossa oli innokkaampaakin innokkaampi eläkeläisnainen, joka riemastui eurooppalaisista vierailijoista. Lähdimme mukanamme vino pino esitteitä ja paperille kirjoitetut ohjeet siitä mistä exitistä meidän piti kääntyä minkäkin kyltin suuntaan. Olimme suuntaamassa Whidbey Islandille ja siellä oli kuulema vaikka mitä kaikkea, jota meidän oli ihan p-a-k-k-o käydä katsomassa ja ihastelemassa.

Reittimme kulki siis jotakuinkin näin:

Ajoimme sillan yli Whidbeyn saarelle ja maisemat näyttivät tältä:

Kävimme pienessä kylässä saaren päässä, joka oli kuulema erityisen kaunis. Emme huomanneet kylässä mitään erityisen poikkeavaa suuntaan emmekä toiseen, mutta kävimme parissa antiikkiliikkeessä. Poistuimme niistä (onneksi / valitettavasti) tyhjin käsin.

Ajelimme eteenpäin ja totta tosiaan, jonkin ajan kuluttua ajelimme satumaisten kauniiden metsämaisemien läpi. Harmi, että tie oli mutkitteleva ja kapea, eikä siinä oikein päässyt pysähtymään, jotta olisi saanut otettua kuvia. Tuulilasikin oli niin likainen, ettei sen läpi kuvattu kuin liiskaantuneita ötököitä. Eipä tuo upea pätkä kovin kauaa kestänyt ja pian olimmekin taas ulkona metsästä ja pääsimme pysähtymään. 

Siihen loppuikin sitten hienot maisemat tien varrella. Pysähdyimme matkalla syömään ja kauppaan, mutta muuten ajelimme vain eteenpäin. Tie oli melko hidasta ajaa, mutta olimme silti melko hyvässä aikataulussa liikkeellä. Olimme päättäneet jäädä yöksi Seattlen yläpuolella sijaitsevaan Everettiin, joten meillä olisi hyvin aikaa, tai niin ainakin luulimme. Meillä oli edessä vielä lossimatka saarelta mantereelle. Saavuimme satamaan. Ensimmäinen yllättävä asia oli, että lossista piti maksaa. Tomi on ajanut todella paljon ulkomailla niin työn puolesta kuin huvin vuoksikin ja tämä oli hänellekin ensimmäinen kerta, kun lossi oli maksullinen. Toinen yllätys oli, että toinen lossi oli poissa käytöstä ja tästä johtuen joutuisimme siis odottamaan tunnin tai puolitoista.

Siihen puoleentoistahan se sitten venyi ja yllättäen kello oli taas jotain kahdeksan pintaan illalla, kun saavuimme motellille. Tuota ennen meinasi kyllä tulla navigaattorista huolimatta jo pienoinen tuskahiki kartturin paikalla. Teitä risteili niin monessa kerroksessa ja kaistoja oli enemmän kuin laki sallii. Onnistuimme kuitenkin poistumaan oikeasta liittymästä ja löysimme etukäteen katsomallemme motellille. Emme olleet tehneet varausta etukäteen, vaan meillä oli vain kuponkilehtinen, jossa oli kyseiseen motelliin alennuskuponki 49,90 $ / yö. Meidän kanssa täsmälleen samaan aikaan tiskille tuli keski-ikäinen jenkkipariskunta, jotka päivittelivät myös järkyttävää liikennettä (kertoivat, etteivät ole tottuneet lainkaan sellaiseen) ja kaivoivat esiin aivan saman kuponkilehtisen. Saimme huoneemme ja siirsimme auton oven lähelle.

Motelleista asiaa

Meiltä on useammatkin kaverit kysyneet ovatko motellit Jenkeissä tosiaan sellaisia samanlaisia kuin mitä telkassa jenkkisarjoissa näkee ja kyllä ne ovat. Suurin osa on sellaisia rivitalomaisia, joko yhdessä tai usein kahdessa kerroksessa. Uudemmat saattavat olla enemmän kerrostalomaisia, eikä sellaisia, joissa jokaisen oven eteen saa auton.

Kuva vuoden 2010 roadtripiltä Orlandosta.

Hinnat ovat tätä nykyä alimmillaan noin 45 $ yöltä, joka on jo todella halpa. Kannattaa muistaa, että ilmoitetut hinnat ovat aina verottomia ja osavaltiosta riippuen niihin lisätään vielä verot päälle. Mitään Suomen tasoa verot eivät ole eli 23 % niihin ei tule lisää hintaa, mutta joitain dollareita kylläkin.

Motelli sana kuulostaa halvalta, mutta motelleja on todella monen tasoisia. Edullisia ketjuja on mm. Motel6 ja Super8. Kalliimpia sitten Courtyard by Marriot ja La Quinta, jotka ovat siinä rajalla, että voiko niitä kutsua enää motelleiksi. Ne ovat kuitenkin näiden suurten ketjujen halpisversioita tien varsilla tasokkaampaa majoitusta haluaville. Sen enempää meillä ei ole niistä kokemusta, yövymme yleensä noissa halvimmissa. Välillä halvimmat näyttävät niin järkyttäviltä loukoilta, että olemme ottaneet hieman kalliimman majoituksen, jolloin hintaa huoneelle saattaa tulla 100 dollaria. Perushuone näyttää jotakuinkin tälläiseltä:

Kuva vuoden 2010 roadtripiltä

Motelleja ei tarvitse varata etukäteen, mutta se on tottakai myös mahdollista. Helpoiten se onnistuu netistä esim. booking.comin kautta. Soittamallakin voi varata huoneen, mutta suomalaisella puhelinliittymällä siinä ei ole mitään järkeä. Suosittelen käymään osavaltion tai kaupungin infopisteessä, joista saa ilmaiseksi sellaisia vihreitä lehtisiä, jossa on alennuskuponkeja motelleihin. Ollaan käytetty tuota lehtistä jo kolmella eri Jenkkiroadtripille ja se on kätevä.     

Tämä Everettin halpismotellihuone osoittautui ehkä kamalimmaksi motellihuoneeksi ikinä. Huone oli vanha ja ovikin näytti sellaiselta, että siitä olisi joku tullut kolmessa sekunnissa läpi. Tomi halusi lähteä vielä vieressä sijaitsevalle Boeingin tehtaalle hetkeksi kuvaamaan ja hetken aikaa epäilytti jäädä huoneeseen yksin. Huoneessa oli tunkkainen haju. Ei näissä vielä mitään, mutta sitten yläkerrassa joku ryhtyi kävelemään huoneen poikki, lattia narisi ja se kuulosti siltä, että joku tulee hetkenä minä hyvänsä katosta läpi. Illan ja yön aikana totesin, että yläkertaan oli ilmeisesti majoittunut sisätilamaratoonari (tai pari), jolla oli treenit meneillään.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa Tomin illan kuvausreissulta.

Maalaamista odottelemassa

Valmistumassa olevia koneita aidan yli kuvattuna.