Saavuimme Calgaryyn myöhään edellisenä iltana Glarienin kansallispuistossa vietetyn päivän jälkeen. Tomi lähti aamulla aikaisin harrastuksensa pariin eli spottailemaan lentokoneita. Minä jäin tyytyväisenä hengailemaan hotellille. Edeltävä viikko oli ollut melko raskas, kun olimme olleet liikkeellä aamusta iltaan, joten rentouttava aamupäivä hotellilla kirjaa lueskellen ja netissä surffaillen tuli ihan tarpeeseen. Tomi sen sijaan lähti yksin autolla liikenteeseen napattuaan ensin hotellimme parvekkeelta kuvan Calgaryn auringonnoususta. Jättäkää huomiotta nuo ärsyttävät valotolpat ja huomatkaa niiden sijaan taustalla siintävät lumihuippuiset vuoret. (Jostain syystä kuva on ihmeellisen epätarkka, vaikka koneen tiedostosta avattuna on tarkka, en ymmärrä…)

Tälläisissä maisemissa Tomi oli kuvaillut koneita.

Puolen päivän aikoihin kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme autolla liikkeelle. Suunnistimme melko sokkona ensin asuinalueiden läpi kohti mäkisiä katuja, koska Tomi halusi nähdä Saddledomen hallin. Siellä pelattiin vuoden 1988 talviolympialaisten jääkiekko-otteluita. Meillä kävi loistava tuuri ja ilman kunnollista kaupungin karttaa onnistuimme kiemurtelemaan talojen välistä puiston reunaan, josta avautui suora näkymä hallille ja kaupunkiin.

Tuon jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan keskustaa kohti. Calgary vaikutti ihan mukavalta miljoonan asukkaan kaupungilta. Se on Kanadan aurinkoisin kaupunki. Keskimäärin 333 päivänä vuodessa paistaa aurinko. Kuulostaa melko kadehdittavalta, kun tuntuu, ettei Suomessa aurinkoa ole tällä hetkellä näkynyt viikkoihin. Meillekin sattui Calgaryssa kaunis päivä ja lämmintä oli noin 20 astetta. Ajelimme ympäri keskustaa, muttemme kuitenkaan kokeneet mitään mielenkiintoa jalkautua kaupungille kävelemään. Kaupungit eivät ole minua varten, eikä Tomikaan innostunut Calgarysta.

Sen sijaan meille iski pieni shoppailuinnostus vietettyämme viikon kansallispuistoissa keskellä ei mitään. Niinpä suuntasimmekin ostoskeskukseen. Valitsimme hieman kaupungin ulkopuolella olevan, Calgaryn uusimman ostoskeskuksen CrossIron Millsin. Siellä se loppupäivä sitten hujahtikin. Ostoskeskus oli valtava. Siellä oli paljon tunnettujen merkkien liikkeitä, mutta paljon myös kanadalaisia vaatekauppoja, joista emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kierrettävää siis riitti. Tomi on erinomainen shoppailukaveri. Harva mies jaksaa valittamatta kiertää mukana kaupoissa tai odottaa ulkopuolella.

Aurinko alkoi jo laskea, kun olimme kiertäneet valtavan ostoskeskuksen, syöneet ostoskeskuksen yhdessä ravintolassa ja raahasimme ostoskassimme autolle. Suuntasimme auton nokan kohti Banffin kansallispuistoa. Calgary jäi meiltä siis hyvin hyvin pintaraapaisuksi, mutta emme kokeneet sitä erityisen kiinnostavaksi kaupungiksi. Kaupungin laidalla oli kilometritolkulla identtisiä, uusia paritaloja vieri vieressä. Missään välissä ei näkynyt puita tai puistoalueita, vain täysin samanlaisia ja lähes saman värisiä taloja rakennettuina aivan lähelle toisiaan. Näytti jonkinlaiselta keskiluokkaiselta ghetolta.

Calgarysta Banffiin on vain noin 1,5 tunnin matka. Banffin kansallispuisto sijaitsee siis siellä missä ensimmäisessä kuvassa näkyivät kalliovuoret. Kansallispuistossa on myös pieni kaupunki nimeltään Banff. Vakituisia asukkaita siellä on alle 10000, mutta se on täynnä hotelleja ja motelleja. Banff on yksi Kanadan suosituimmista lomakohteista ja sen huomasi myös hinnoista. Kohtalaisen majoituksen sai noin 100 eurolla / yö, joka on meidän budjetillamme jo melko kallis hinta. Kansallispuistoon on myös pääsymaksu 9,80 kanadandollaria hlö / vuorokausi. Banff ei siis ole mikään halpa paikka, edes sesongin ulkopuolella.

21.9.

Aamulla meillä oli pientä matkaväsymystä havaittavissa, emmekä päässeet liikkeelle ihan niin aikaisin kuin olisi toivonut. Kävimme ensiksi keskustassa infopisteessä kyselemässä mitkä olisi must-see -paikat. Tomi oli edellisenä päivänä nähnyt mainoksen jäätikköajelusta ja olisi halunnut sellaiselle. Tuo jäätikkö sijaitsi kuitenkin satojen kilometrien päässä ja olin ehdottomasti sitä vastaan, että istuisimme koko päivän autossa. Olisin mielelläni jättänyt tulevasta Vancouverin tai Seattlen ajasta päivän pois ja lähtenyt esim. seuraavana päivänä jäätikölle (siitäkin huolimatta, ettei meillä todellakaan ollut mitään talvivaatteita mukana), mutta Tomi halusi pysyä aikataulussa, jotta ehtisimme Vancouveriin katsomaan NHL-ottelua. Päätimme siis unohtaa jäätikön tällä reissulla ja keskittyä lähellä oleviin kohteisiin.

Itse kylä oli kaunis kuin kermakakku. Se koostui käytännössä yhdestä pääkadusta, jonka varrella oli kaikki kaupat ja majoituspaikat. Banff on ehdottomasti turistikylä, mutta jotenkin se oli erittäin sympaattinen ja ihastuttava kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta. Pidän todella paljon kanadalaisesta infrastruktuutista, jossa käytetään paljon koristekiviseiniä ym. Harmittaa, etten ottanut kylästä enempää kuvia kuin tämän yhden. Olen todella huono kuvaamaan muuta kuin maisemia ja eläimiä. Yritän parantaa tapani jatkossa.

Tässä kuvia Banffin luontokohteista.

Pyörittyämme muutaman tunnin lähellä olevissa kohteissa, lähdimme ajamaan noin 40 km päässä sijaitsevalle Lake Louiselle. Sitä pidetään yhtenä maailman kauneimpana järvenä. Se sijaitsee 1750 m korkeudessa vuorten kupeessa ja vesi on uskomattoman turkoosia. Saavuimme paikalle ja kirosimme sitä, että oli lauantai. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, eikä autolle meinannut löytyä parkkipaikkaa millään. Etsimme ja jonotimme parkkipaikkaa vähintään puoli tuntia ja sinä aikana taivaalle kerääntyi uhkaavasti tummia pilviä. Kun vihdoin saimme auton parkkiin, alkoi taivaalta tipahdella hiljakseen vesipisaroita. Ehdimme parkkipaikalta alas järvelle ja räpsimme äkkiä muutamat kuvat. Sitten vettä alkoikin tulla aivan kaatamalla.

Valitettavasti nämä nopeasti otetut kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle. Se oli todellakin häikäisevän kaunis järvi vuorten ja metsän keskellä. Pakenimme sadetta viereiseen hulppeaan hotelliin, jossa oli muutamia kauppoja. Odottelimme, että sää olisi parantunut, mutta vettä vain satoi. Ajelimme sitten jotain kilometrejä takaisin päin ja kävimme syömässä. Istuskelimme ikkunan vieressä ja tuskastelimme säätä. Välillä näytti kirkastuvan ja sitten tuli taas lisää pilviä. Päätimme kuitenkin lähteä ajamaan pikkutietä noin 10 km päässä sijaitsevalle Lake Morainelle. Sen kerrottiin olevan yhtä kirkkaan turkoosi pikku järvi kuin Lake Louisekin. Mutkittelimme autolla metsätietä, joka olisi lumen tultua hiihtoreitti. Pääsimme perille ja koska nyt oli jo myöhäinen iltapäivä sekä satoi, saimme auton hyvin parkkiin. Lähdimme pienestä sateesta huolimatta kävelemään järven sivustaa pitkin. Lake Moraine oli hyvin kaunis. Nämäkään kuvat eivät tee oikeutta paikalle, vaan se pitäisi nähdä. Vesi oli mielettömän turkoosia.

Lake Morainelta ajelimme takaisin Banffin kylää kohden karttaan merkittyä maisemareittiä pitkin. Olimme ajelleet jo niin kauan upeissa maisemissa, että tuo tie oli pieni pettymys. Yhdessä kohtaa pysähdyimme ottamaan kuvan, muttei tämä nyt mikään ihmeellinen maisema ollut. Varmasti tuo junareitti kuitenkin Kerava – Helsinki välin voittaa.

 Banffin keskustan tuntumassa suuntasimme pikkutielle, joka johti ylös kukkulalle. Siellä nousimme autosta ihmettelemään maisemaa alas laaksoon.

Tarkempi tiirailu osoitti, että joen rannalla oli lauma hirviä.

Tietäisikö joku mikä tämä meidän vieressämme kävyn siemeniä syönyt lintu on?

Päivän viimeisenä etappina päätimme lähteä vielä ajelemaan tuonne alas laaksoon, jossa voisi mahdollisesti nähdä lisää eläimiä. Ajelimme golfkentän ohitse ja pian olimme sellaisella kinttupolulla, jonne en voisi suositella vuokra-autolla mentävän… Välillä tie oli niin huonossa kunnossa, että epäilimme jo pääsemmekö lainkaan eteenpäin, mutta vajaan tunnin kuluttua tulimme taas golfkentän kohdalle. Ja kukas se siellä laidunsikaan…

Golf only please.

Päivän eläimet bongattu. Ilta alkoi hämärtyä ja menimme vielä hieman ”kaupungille” kiertelemään kauppoja. Löysin ihanan taulun ja susikorun. Taulu on edelleen täällä kotona kehystämättä, kun se on hieman hankalan mallinen, mutta ehkä sille vielä joskus kehykset löytyy.

Seuraavassa postauksessa ajellaankin sitten pitkä matka Banffista Vancouveriin.