Allekirjoittaneella on käytyjä maita takana reilut 60, mutta naapurimaamme Norja on ollut käymättömien maiden listalla aivan liian kauan. Tähän tuli korjaus reilu viikko sitten perjantaina, kun lensimme Osloon Norwegianin hullun halvoilla tarjouslennoilla (29 € menopaluu) viikonloppulomalle. Oikeastaan kaikkein eniten Norjassa kiinnostaisi parin viikon roadtrip upeissa vuonomaisemissa, mutta sellainen reissu saa edelleen odottaa sopivampaa ajankohtaa. Nyt lähdimme vain katsastamaan pariksi yöksi miltä maan pääkaupunki näyttäisi. Tomi on vieraillut Oslossa ja myös muualla Norjassa useampaankin otteeseen, mutta edellisestä reissusta oli hänelläkin kulunut jo reilut kymmenen vuotta, joten hänkin lähti kiinnostuneena katsomaan miten kaupunki olisi muuttunut vuosikymmenessä.

Luin etukäteen Oslo vinkkejä ystäväni Marikan blogista. Hän on oikea Oslo-konkari, joten hyvät vinkit tulivat tarpeeseen. Meillä kävi vielä niin uskomaton tuuri, että Marika lensi miehensä kanssa meidän kanssa samalla lennolla ystäviensä luokse Osloon ja sunnuntaina takaisin Suomeen. Meillä oli siis lentokentällä oppaat, jotka ohjasivat oikeaan junaan. Lentokentältä ei nimittäin kannata ottaa kallista Flytogetia, jota kovasti mainostetaan, vaan paikallisjunalla pääsee keskustaan lähes puolet halvemmalla (10 eurolla) ja matka kestää vain muutaman hassun minuutin kauemmin. Hyvin nopeasti olimme keskellä kesäistä Osloa.

Viikonloppuun ei todellakaan ehtinyt mahduttaa kaikkea, mitä Oslolla olisi tarjota, mutta aika paljon näimme kuitenkin. Majoituimme upeassa Grand Hotel Oslossa, joka on paraatipaikalla Karl Johans Gaten varrella, joka jatkuu hotellilta toiseen suuntaan kävelykatuna rautatieasemalle ja toisessa suunnassa on muutamien satojen metrien päässä kuninkaanlinna. Saimme huoneen pressihintaan huoneluokan korotuksella. Emme vain todellakaan osanneet odottaa aivan sellaista korotusta, joka meitä perillä tuossa historiallisessa ja Oslon tunnetuimmassa hotellissa odotti.

Meidät majoitettiin 72-neliöiseen Mikado sviittiin, joka käsitti eteisen lisäksi kolme huonetta, kaksi kylpyhuonetta ja pukeutumishuoneen. Lisäksi tässä kulmasviitissä oli kahdelle sivustalle jatkuva parveke, josta oli mukavat maisemat pääkadulle. Tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi majoittuessamme antiikkihuonekalujen seassa tuossa valtavassa sviitissä, jossa olisi mahtunut järjestämään vaikka juhlat! Tilaa oli niin paljon, että jouduimme välillä huhuilemaan toisiamme. Heittäydyin myös ihan uudelle uralle ja tein lauantaina muutaman minuutin videobloggauksen sviitistämme. Se löytyy blogin facebook-sivuilta.

Grand Hotel Oslo on vastaanottanut vieraita vuodesta 1874. Joka vuosi Nobelin rauhanpalkinnon juhlaillallinen järjestetään tässä hotellissa. Siellä on majoittunut paljon julkisuuden henkilöitä ja kieltämättä upean sviitin huoneissa vaellellessa tuli mieleen, että ketäköhän tunnettuja julkkiksia on nukkunut tuossa samaisessa sängyssä. Valitettavasti meillä ei nyt ole kertoa kokemuksia tämän hotellin tavallisemmista huoneista (jotka ovat modernimpia), mutta koko hotelli vaikutti upealta, henkilökunta oli todella ystävällistä ja aamupala erinomainen. Jos reilun 200 euron vuorokausihinta ei pelästytä (Oslossa on muutenkin kalliit hotellit), niin voimme hyvillä mielin suositella Grand Hotel Osloa. Ainoa pieni miinus tuli siitä, että sunnuntaiaamuna aamupalalla olisi voinut olla hieman enemmän henkilökuntaa. Shampanja pääsi loppumaan.

Sää suosi lauantaina meitä matkailijoita ja Oslossa oli ihan shortsikelit. Kyllä siinä oli pohjoismaalaiset turistit innoissaan, kun sai jättää takin hotellille ja liikkua paitasillaan. Lähdimme aamupäivällä tutustumaan ensimmäiseksi kuninkaalinnan puistoon ja jatkoimme siitä jalkaisin matkaa Vigelandin puistoon. Se olikin täynnä hyvän sään houkuttelemia turisteja, jotka ihmettelivät erikoisia patsaita. Lisäksi puistoon oli kerääntynyt paikallisia, jotka olivat levittäneet vilttinsä laajoille nurmialueille ja yrittivät kovasti saada talven vaalentamille paljaille ihoalueille hieman tummempaa väriä.

Vaikka me emme yleisesti ottaen ole kovin kiinnostuneita patsaista, oli Vigelandin puisto kuitenkin mielenkiintoinen paikka vierailla. Puisto on maailman suurin yksittäisen taiteilijan tuottama patsaspuisto. Yli 200 eri materiaalista valmistettua Gustav Vigelandin suunnittelemaa patsasta tekevät alueesta yhden Norjan suosituimmista turistinähtävyyksistä. Bongasimme patsaiden lisäksi joutsenpariskunnan, jolla oli lammen rannalle rakennetussa pesässä munat haudottavanaan. Oli hellyttävää huomata kuinka toinen vartioi vieressä toisen hautoessa munia. Jonkin ajan päästä on siis tiedossa pikkujoutsenia lammella uiskentelemassa.

Kävelimme illalla Oslon oopperatalolle katsomaan tuota arkkitehtuurin luomusta. Ei se nyt aivan Sydneyn oopperatalolle vertoja vedä, mutta on kuitenkin komea, valkoinen pytinki meren rannalla, kuten australialainen versiokin. Oopperatalon rappusille, katolle ja suoraan mereen laskevalle rampille oli kerääntynyt paljon paikallisia ja turisteja nauttimaan ilta-auringosta ja kesäisestä säästä. Mekin istuskelimme oopperatalon edustalla pitkän aikaa vain lämmöstä nauttien.

Saimme viikonlopuksi Visit Oslolta käyttöömme puhelimeen ladattavat Oslo Passit. Niillä pääsee kulkemaan maksutta julkisessa liikenteessä sekä ilmaiseksi sisään Oslon museoihin. Lisäksi sillä saa alennusta useista ravintoloista ja aktiviteeteista. 24 tunnin passin normaalihinta on noin 42 euroa ja 48 tunnin 63 euroa. Se kannattaa ilman muuta hankkia, jos Oslossa aikoo matkustaa julkisilla ja käydä tutustumassa useampaan kuin yhteen Oslon hienoista museoista. Oslo passin voimin liikuimmekin niin ratikalla, bussilla kuin vesibussillakin. Julkisen liikenteen käyttö on Oslossa helppoa ja Tomi toimi matkaoppaana ihan google mapsin avulla katsoen sieltä milloin ja mistä mikäkin kulkuväline menee.

Sunnuntaiaamuna oli sateista, joten nautimme myöhäisen aamupalan ja hyödynsimme myöhäisen uloskirjautumisen. Iltapäivällä aurinko taas paistoi ja suuntasimme vesibussilla kohti Bygdøyn saarta, jossa sijaitsee lukuisia museoita kävelyetäisyydellä toisistaan. Meillä oli oikeastaan vain yksi museo, jossa halusimme ehdottomasti käydä ja se oli Viikinkilaivamuseo. Mieleeni oli painunut sieltä nähty kuva, jossa museon sisällä on valtava viikinkilaiva ja me molemmat halusimme nähdä sen.

Positiivinen yllätys oli, ettei museossa ollutkaan vain yhtä laivaa, vaan itseasiassa kolme. Oli hurjaa ajatella, että näillä jättimäisillä soutuveneillä on ylitetty valtameriä kovissa myrskyissä. Ajatuskin siitä tekee melko nöyräksi, kun miettii kuinka tänä päivänä possutellaan valtavilla Karibian risteilijöillä tarjoilijoiden kantaessa toinen toistaan hienompia annoksia valkoisille pöytäliinoille. Vähän kovemmasta aallokosta Itämerelläkin uutisoidaan kauhulla, jos pari lasia on sattunut tipahtamaan baarissa laivan heilahtaessa. Sitten on viikingit, jotka ovat vetäneet soutuveneellä Norjasta Amerikkaan.

Aivan extempore päätimme käydä myös Kontiki-museossa. Ihan vain, koska Oslo Passilla meillä oli siihen mahdollisuus ja se sattui olemaan kävelymatkamme varrella. Siinä oli toinen älytön ryhmä merellä liikkujia. Museossa oli esillä Thor Heyerdahlin alkuperäinen lautta, jolla hän retkikuntineen ylitti vuonna 1947 Tyynen valtameren. Lisäksi siellä oli myös toinen lautta, Ra II, jolla Heyerdall purjehti Atlantin ylitse 1970. Tämä museo ei ollut meille niin kiinnostava, mutta tulipahan käytyä.

Oslosta jäi kaiken kaikkiaan todella mukava fiilis. Kaupunki on helposti haltuunotettavissa ja sopivan kokoinen tälläiselle maalaistytöllekin. Suurkaupunkiahdistusta ei Oslossa tarvitse pelätä. Pilvenpiirtäjät loistavat poissaolollaan, mutta kaupunkia rakennetaan kyllä kovaa vauhtia ja tuntuikin, että nostokurkia oli keskustassa joka puolella mihin katse vain osui. Vähän kuten Tesloja ja muita sähköautojakin. Verouudistusta Suomeen odotellessa.

Norjan hintataso

Olin kuullut kauhutarinoita maan kalliista hintatasosta ja hieman mietityttikin miten korkeiksi ravintolalaskut nousisivat. Lauantaina olimme niin kiireisiä kierrellessämme kaupunkia, että päätimme vetäistä pikaruokaa norjalaisessa Maxx hampurilaisketjussa. Ihan hyvät burgerit ja ranskalaiset sieltä saikin. Kaksi ateriaa dippeineen ja pirtelöineen kustansi noin 35 euroa eli aika reippaasti enemmän kuin kotimaiset mäkkäriateriat, mutta ei nyt mitään ihan sikahintaista kuitenkaan. Sunnuntaina ravintoloissa oli keskustassa ruuhkaa ja päädyimme TGI Friday’sin terassille syömään caesar salaattia ja quesadilloja. Tomi joi vielä miniloman päätteeksi yhden mojiton, eikä laskun loppusumma silti ollut kuin 55 euroa. Loppujen lopuksi Oslon hintataso ei siis tuntunutkaan niin päätä huimaavalta. En nyt silti lähtisi suosittelemaan kaupunkia budjettilomalle, mutta ei siellä ihan konkurssiinkaan tarvitse mennä.

Vielä pari suositusta:

Joko sinä olet käynyt Oslossa?

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter