Suomessa ajellessa sitä toivoo, että auton eteen ei ilmestyisi hirveä tai pohjoisemmassa poroa – ainakaan kovin yllättäen. Krugerin kansallispuistossa Afrikassa, sitä taas toivoo, että voi kun kohta joutuisi pysähtymään, koska tien tukkii jokin eläin tai kokonainen lauma. Krugerissa on yli 3000 kilometrin mittainen tieverkosto. Valinnan varaa reittien suhteen löytyy siis runsaasti ja on täysin arpapeliä, mitä milläkin tiellä vastaan voi tulla – ja sitten toisaalta, joskus ei tule vastaan mitään. 

Sitä jotenkin ajattelee, että syrjäisemmillä hiekkateillä olisi paremmat mahdollisuudet bongailla eläimiä tiellä tai tien sivussa. Oikeastaan se ei mene ihan niin. Mahdollisuudet hyviin eläinhavaintoihin on oikeastaan asfaltoiduilla teillä korkeammat. Tämä johtuu pääosin kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että vilkkaammin liikennöityjen teiden varsilla elävät eläimet ovat tottuneempia autoihin, eivätkä siksi väistä niitä niin helposti, vaan tulevat lähemmäs autoja. Toisekseen vilkkaammilla teillä liikkuu enemmän autoja ja sikäli silmäpareja. Monesti joku muu on huomannut maastoutuneen leijonan ennen sinua, ja olisit saattanut ajaa maastoutuneen eläimen ohi huomaamatta, ellei joku toinen auto olisi jo ehtinyt pysähtyä sen kohdalle. 

Kansallispuistossa rajoitus on 50 km/h ja tätä olisi syytä noudattaa. On tärkeää muistaa, että olet eläinten kotona vieraana ja siellä mennään niiden ehdoilla. Joskus joku saattaa olla päättänyt käydä nukkumaan keskelle tietä tai pitää torikokousta keskellä väylää ja siinä sitä sitten odotellaan, että herrat, rouvat ja lapset väistäisivät. Joskus odotellaan monenkin auton voimin. 

Maaliskuisella reissulla näimme, miten suuri norsu pysäytti liikenteen siksi aikaa, että koko monikymmenpäinen lauma pääsi turvallisesti tien yli. Se seisoi keskellä tietä välillä kääntyillen. Norsu heilutteli satunnaisesti päätään ja korviaan molemmista suunnista paikalle kerääntyneille autoille, mutta ei väistynyt tieltä ennen kuin viimeinenkin lauman jäsen oli ylittänyt tien. Sitten se heilautti vielä kertaalleen päätään, soitti norsutrumpettia ja siirtyi pusikon puolelle. Tässä vaiheessa molemmista suunnista oli ehtinyt kerääntyä jo kymmenkunta autoa odottelemaan matkan jatkumista. Krugerissa ajellessa ei siis kannata olla minuuttiaikataulun kanssa liikkeellä. Matka voi pysähtyä pitkäksikin aikaa ihan milloin tahansa. 

Kannattaa myös huomioida, että kaikki eläinkunnan edustajat eivät ole suuria ja helposti huomattavia. Iso osa liikkeellä olevista eläimistä on pienempiä ja vaatii kuskilta toisinaan melkoista tarkkasilmäisyyttä ja pieniä äkkiliikkeitäkin, jotta kukaan ei saisi surmaansa vain siksi, että me turistit haluamme nähdä eläimiä. Olisi ollut ehkä kamalinta ikinä ajaa kameleontti kuoliaaksi! Onneksi Tomi oli silmä tarkkana, koska tämä tyyppi liikkui oikeasti kuin hidastetusta filmistä, eikä todennäköisesti olisi ehtinyt alta pois. 

Tiellä kulkee paljon myös miljoonajalkaisia, pillerinpyörittäjiä sekä kilpikonnia ja jättietanoita. Myös nämä pienet kannattaa huomioida.

Saalistajat käyttävät tietä päivystyspaikkana ja helppona liikkumisreittinä. Jos sinä voit valita helppokulkuisen tien tai piikkisen pusikon, niin eihän se valinta nyt hirveän vaikea ole.

Krugerissa on niin tiheä eläinkanta, että siellä ei oikeastaan voi välttyä näkemästä eläimiä tiellä, kun vain ajelee ympäriinsä. Kuivalla kaudella eläimiä näkee parhaiten juomapaikoilla, mutta sadekaudella suurin osa havainnoista tapahtuu nimenomaan juuri tiellä tai tien sivussa, koska korkea heinä ja tiheä lehvästö estävät näkyvyyden pidemmälle. Toki osa eläimistä on sen verran isoja, että ne näkee korkeankin heinän takaa.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter