Elä sellainen elämä, jonka muistat
Kevät ei käynnistynyt meidän pienessä perheessämme pelkästään aurinkoisesti, vaan siihen on mahtunut myös surua, mistä syystä blogin kirjoittamiseenkaan ei ole löytynyt oikein innostusta. Jouduimme lopettamaan toisen bordercolliemme puolitoista viikkoa sitten. Yumi olisi täyttänyt ensi kuussa kymmenen vuotta, mutta valitettavasti emme päässeet juhlimaan sen kanssa pyöreitä. Kivut kävivät liian koviksi ja oli aika päästää irti, vaikka se tuntuikin äärettömän tuskalliselta. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin toisen elämästä päättäminen. Nyt talo tuntuu paljon tyhjemmältä, kun koiraa, joka makasi aina jaloissa ja seurasi jokaista askelta, ei enää ole. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja onneksi meillä on vielä Aida, joka täyttää ensi kuussa jo 12 vuotta, mutta on iästään huolimatta todella pirteä. Toivottavasti saamme nauttia sen seurasta vielä pitkään.
Kuuntelin tänään Aviciin kappaletta The Nights. Siinä lauletaan:
One day you’ll leave this world behind, so live a life you will remember.
Se sai minut selaamaan matkakuvia ja miettimään tähän asti elettyä elämää taaksepäin. Olen päässyt näkemään ja kokemaan lukemattomia paikkoja, jotka voivat monelle tuntua olevan täysin ulottumattomissa. Katsoimme tässä pääsiäisen aikaan Yle Areenasta Planeettamme Maa II kolme katsottavissa olevaa jaksoa. Nämä jaksot on kuvattu uskomattoman hienosti uudella tekniikalla. Niissä matkustetaan ympäri maailmaa kuvaamassa eläimiä luonnollisessa ympäristössään. Kymmenen vuotta sitten olisin vain huokaillut ihastuksesta ja miettinyt kuinka hienoa olisikaan joskus nähdä näitä upeita eläimiä muutenkin kuin vain televisiossa tai eläintarhassa. En enää. Nyt mietin, missä järjestyksessä matkustaisin näihin paikkoihin. Mahdottomasta on tullut mahdollista, kun niin päättää.
Jokaisella meistä on rajallinen määrä aikaa (lomaa) ja rahaa käytettävissä. Toisilla meistä sitä on hieman enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen meistä päättää, mihin ne liikenevät lomat ja rahat käyttää. Kun jotain haluaa tarpeeksi paljon, sen toteuttamiseen tai hankkimiseen yleensä löytyy tarvittavat keinot. Meillä kaikilla on eri intressit elämässä. Joku haluaa panostaa uraan, toinen saada suuren perheen, joku haluaa voittaa olympialaiset. Jollekin hevoset ovat kaikki kaikessa, toiselle koirat tai kissat, samaan aikaan, kun joku muu käyttää aikansa autojen kanssa puuhaillessa. Tärkeintä on, että itse pysähtyy joskus hetkeksi miettimään, mitä elämältä oikein haluaa ja onko se, mihin elämässä eniten uhraa aikaa ja rahaa, sellaista joka tekee onnelliseksi. Onko sen myötä eletty elämä sellaista, jonka muistaa, jonka haluaa muistaa.
Elämä on paljon ihanampaa, kun on jotain mitä odottaa. Jos jäisit huomenna auton alle ja halvaantuisit kaulasta alas päin, katuisitko asioita, joita olet tehnyt vai asioita, jotka olet jättänyt tekemättä?
I just want to feel this moment
Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Seuraa blogia:
Eevi / Rento matkablogi
Aamen. Täysin samaa mieltä. Kukaan muu niitä unelmia ei puolestasi tule toteuttamaan. Ja sen takia päätän (liian) usein, että tänään en imuroi, vaan lähden retkelle. Tai että nyt en pese ikkunoita, vaan luen pirpanan kanssa kirjoja. Tai että nyt ei osteta uusia vaatteita vaan säästetään että päästään reissuun. Koska elämykset ja kokemukset ovat niitä mitkä yleensä tekee onnellisimmaksi.
Elina / Vaihda vapaalle
Aivan! Kukaan ei tule hakemaan kotiovelta ja viemään kädestä pitäen unelmien perään. Joko ne toteuttaa itse tai ei kukaan. Pirpana ei varmasti huomaa pieniä tahroja ikkunoissa tai lattialla, mutta te molemmat nautitte yhteisistä hetkistä ja ne on ne jotka jää mieleen. Ei kirkkaat ikkunat. 🙂 Sulla on just oikea asenne!
Eevi / Rento matkablogi
Ja hurjasti voimia karvaisen ystävän kaipuuseen! <3
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos <3
Marika
Niin asiaa! Ihan samoja asioita tuli vuosi sitten mietittyä ja oikeastaan kaikki viime vuoden tapahtumat avasivat omat silmäni siihen, että elämästä pitää tehdä sellaista, mistä tulee itselle hyvä mieli!
Paljon voimia sinne ja toivottavasti nähdään pian! ❤️
Elina / Vaihda vapaalle
Joskus siihen tosiaan voi tarvita jonkun murroksen elämässä, että havahtuu siihen millaista elämästään haluaa ja ryhtyy tekemään niitä asioita, jotka oikeasti tuottaa onnea. Yritetään nähdä pian! 🙂
Marika
Ja vau mitä kuvia taas!!
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos! 🙂
Titta
Meidän perheen matkailu saa kyllä sulta ja blogista niin paljon vinkkejä ja uusia matkakohteita, joita miettiä… joten kiitos Elina kovasti! Elämä on elämistä varten 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Se on tässä blogin kirjoittamisessa ihan parhautta, jos pystyn tarjoamaan vinkkejä ja inspiraatiota! Nautitaan tästä elämästä. 🙂
Tiina
Olen niin samaa mieltä ja aivan ihana tuo viimeinen kuva <3 Hyvää matkaa Yumille. Ehkä se kohtaa vihreämmillä niityillä minun kolme kissaani ja pupun <3
Elina / Vaihda vapaalle
Siellä ne varmaan kirmaa yhdessä. Jahtaa vuorointoisiaan. 😀
Maarit
<3 Juuri noin!
Mekin ollaan katsottu nyt pääsiäienä Planeettamme Maa II:sta, on aivan älyttömän upeasti kuvattu!
Elina / Vaihda vapaalle
Se on kyllä katsomisen arvoinen! Erittäin positiivinen yllätys, vaikka mulle nyt uppoaa aika helposti mikä tahansa eläinohjelma.
Sandra
Aivan ihana postaus! Allekirjoitan niin joka sanan! Täytyy tutustua myös noihin Planeettamme Maa -dokumentteihin 🙂
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos! Ihana kuulla. 🙂 Kannattaa todellakin tutustua tuohon sarjaan.
Laura / Irtiottoja maailmalle
Voimia menetyksen keskellä. Rakkaan elämästä päättäminen on varmasti aivan hurjan vaikea paikka, mutta ehkä hiukan edes lohduttaa se ajatus, että toinen on nyt viimein kivuista vapaa <3
Tää postaus piti kyllä sisällään niin monta sellaista asiaa jota olen vähän liiankin usein viimeaikoina toitottanut lähipiirille. Ainakin itsellä on jo hetken ollut todella kova tarve päästä irti sitkun-elämästä ja ottaa irti elämästä mahdollisimman paljon nyt kun voi. Siksi niitä lentolippujakin on tullut hamstrattua – mennään nyt kun on mahdollisuus, koskaan kun ei voi tietää milloin tilanne muuttuu ja silloin on hyvä että on muistoja joita vaalia, ennemmin kuin joutua katumaan niiden syntymättömyyttä.
Elina / Vaihda vapaalle
Kiitos Laura! <3
Juuri näin kuten kirjoitit. Koskaan ei voi elämässä tietää mitä tulee vastaan ja joskus muutos voi tulla ihan suunnitellustikin. En ole koskaan halunnut elää sitku-elämää. En edes silloin, kun äiti sanoi, että otat oman koiran sit kun muutat omaan kotiin. Sain sen koiran onneksi jo paljon ennen sitä, kun oikein kovasti halusin. 😀 Samalla tavalla yritän nytkin elää.
säppä
Osanotot suruun! <3 Meitä kohtasi vastaavanlainen suru kuukauden päivät sitten, kun Esmen aika tuli lähteä. Niin kuin sanoit, mikään ei ole niin vaikeaa kuin toisen elämästä päättäminen ja Esmen kohdalla erityisen vaikealta tuntui se, että pikkuinen oli vasta alle 5-vuotias. Sairaus ei kuitenkaan kysele 🙁 Voimia ikävään!
Elina / Vaihda vapaalle
Voi, olen niin pahoillani, että jouduitte luopumaan Esmestä aivan liian aikaisin. 🙁 Voimia myös teille!
luonnon lapsi
Mainio teksti. Itse olen valitettavasti kovastikin tämmöinen "sitten kun.." ihminen. Tätä on tullut mietittyä varsinkin nyt tässä pitkällä sairaslomalla ollessa. Pitäisi vain osata paremmin tarttua hetkeen ja heittää romukoppaan tämä "sitten kun.." ajattelutapa. Tässä saikun aikana olen myös pistänyt mietintä myssyyn oikeasti noita omia arvoja ja unelmia jne. Jotain hyvää siis tästä murtuneesta kädestä kun pistää hetkeksi miettimään näitä tärkeitä asioita!
Elina / Vaihda vapaalle
Hienosti ainakin löysit positiivisen puolen murtuneesta kädestä. 😉 Toivottavasti käsi paranee pian ja mietintämyssystä löytyy ne omat arvot ja unelmat. Ja saahan ne elämän varrella vaihtuakin.
Kthetraveller
Kyllä minut tekee onnelliseksi se, että elän juuri itseni näköistä elämää. Olen kuunnellut itseäni elämän suuria ja pieniä päätöksiä tehdessä, elänyt hetkessä ja "makustellut päässäni" asioita kymmenien vuosien päähän. Pohtinut ja miettinyt, pystynkö seisomaan päätösteni takana useammankin kymmenen vuoden päästä. Kyllä vaan pystyn.
Se tekee minut onnelliseksi.
Elina / Vaihda vapaalle
Tuo on ihan mahtavaa! 🙂 Toivottavasti jokainen meistä eläisiä juuri itsensä näköistä elämää. Se olisi aika kamalaa, jos eläisi jotain muuta.
Jenni
Hyvin kirjoitettu, Elina. Usein tuntuu, että ne ihmiset, jotka valittavat etteivät pysty matkustamaan, ovat vain valinneet priorisoida asiat elämässänsä toisin. Siksi ärsyttää se valitus, mitä paljon matkustavat taitavat usein kuulla, kun kaikkea ei tietenkään voi saada, ja kyseiset ihmiset usein ovat sitten saaneet elämäänsä jotain muuta, mitä minulta puuttuu. Kateus ei auta ketään.
Osanotot rakkaan menettämisestä.
Elina / Vaihda vapaalle
Juurikin näin! Priorisointejahan tämä elämä on täynnä. Harvalla meistä on varaa ihan kaikkeen mitä haluaa, vaan pitää päättää, mitkä ne itselle tärkeimmät asiat on. Kateudella ei todellakaan saa itselleen yhtään mitään. Se on niin turhaa.
Pinkkis
Kertakaikkisen hyvä postaus!! Myös täällä on samat asiat ollut paljon mielenpäällä jo pitemmän aikaa, kun meillä on tuo pitempi reissu tulossa ja moni ihmettelee että miten voidaan tälläin reissata. Oon kaikille sanonu että miksi ei voitais? Jos sitä haluaa tarpeeks niin keinot löytyy.
Osanottoni myös rakkaan menetyksestä :/ Se ei ole koskaan helppoa, oli sitten nuori tai vanha, pystyi valmistautua menetykseen tai ei. Viime vuonna meiltä väheni sakista kaksi, 6v ja 13,5v ja pahasti alkaa näyttää siltä että täytyy ruveta tuon toisen 13,5v kanssa valmistautumaan pahimpaan, kyllä se on niin vanhentunut nyt tämän talven aikana 🙁 Voimia suruunne!
Elina / Vaihda vapaalle
Aivan! Tarpeeksi kun jotain haluaa ja sitten tekee sen eteen töitä, niin se tavoite on usein sillä saavutettu, jos ei nyt ihan kuuta taivaalta tavoittele. 😀
Toivottavasti saatte nauttia elämästä teidän vanhuksen kanssa vielä pitkään!
Sari
Osanottoni! Lemmikin menetys on raskasta ja sitä saa surra. Surin jopa villikissaa joka asui meidän takapihalla Kiinassa. Niistä tulee osa elämääsi. Ihania kuvia ja hetkiä. Täällä totutellaan taas Suomen kevääseen.
Elina / Vaihda vapaalle
Näinhän se on, että lemmikki on iso osa elämää ja sitten kun sitä ei yhtäkkiä enää olekaan, niin se tuntuu todella tyhjältä. Eläinten kanssa on vain valitettavasti menee yleensä niin, että niistä joutuu luopumaan jossain vaiheessa, kun me ihmiset ollaan pitkäikäisempiä. Ei siihen auta kuin sopeutua ja muistella niitä yhteisiä hyviä hetkiä.