Alunperin Rio Lagartos nousi Meksikon matkasuunnitelmiimme kaupungin lähistöllä sijaitsevan pinkin järven vuoksi. Näin siitä kuvan instagramissa ja hihkaisin heti Tomille, että tuonne on päästävä. Kurkkaus karttaan vahvisti, ettei se nyt ihan mahdottoman mutkan päässä olisi. Tosin huomasimme myös aika pian, että oikeastaan siitä tulisi melkoinen mutka, jos haluaisi ajella isohkoa tietä. Yritimme etsiä Rio Lagartosista majoitusta, mutta emme löytäneet paikkakunnalta sellaista hotellia, jossa olisimme halunneet yöpyä. Paikka muuttui siis päiväretkikohteeksi, jonne lähtemistä jossiteltiin matkan aikana useampaan otteeseen. Päätimme lopulta lähteä Rio Lagartosille toiseksi viimeisenä reissupäivänä. Ajelimme Chichen Itzalta kohti Rio Lagartosin kansallispuistoa ja saimme matkaan kulumaan kolmisen tuntia, kun alkumatka meni pieniä teitä pitkin.

Pikkutiet ovat Meksikossa todella hitaita, koska ne kulkevat kylien läpi ja yhdenkin kylän kohdalla tuntui olevan enemmän hidastetöyssyjä kuin koko Vantaalla. Korkeutta töyssyillä oli pienen hyppyrimäen verran. Erään sellaisen kohdalla vuokra-automme pohja otti kiinni aiheuttaen kovan kumauksen. Hetken jo mietimme päättyikö matkantekomme tuohon nyppylään ja pysähdyimme huolestuneena tutkailemaan auton pohjaa. Sieltä ei kuitenkaan roikkunut tai valunut mitään ylimääräistä ja autokin toimi edelleen kuten pitikin, joten matka jatkui.

Pinkki järvi sijaitsee Las Coloradasin kylässä, joka puolestaan sijaitsee Google mapsin mukaan Rio Lagartosin kansallispuistossa. Isolta tieltä käännyttyämme saimme ajella vielä parisenkymmentä minuuttia ennen kuin tien reunassa alkoi näkyä vaaleanpunaista. Ensin näkyviin tuli muutama haaleampi allas ja sitten se kaikkein pinkein. Tässä vaiheessa iski kuitenkin myös pettymys. Kyseessä oli ihmisen tekemä allas suolan keräystä varten ja ympäristö oli harvinaisen ankea. Toki pinkki väri tuli täälläkin luonnosta, vaikka allas olikin ihmisen muovaama. En osaa sitä sen kummemmin selittää, mutta levät, plankton, ravut (kenties myös suola?) ja jotenkin näiden koko yhteissumma aiheuttaa pinkin värin. Tuli kuitenkin huomattua, miten helppoa instagram-kuvilla on huijata hyvällä kuvan rajauksella.

Otimme muutamat kuvat ja lähdimme jatkamaan matkaa, koska epäilimme, ettemme ehkä olleet löytäneet vielä sitä oikeaa pinkkiä järveä. Ajelimme Las Coloradasin pikkuruisen kylän läpi. Tie jatkui kylän päässä hiekkatienä ja hetken asiaa pohdittuamme jatkoimme matkaa hiekan rahistessa renkaiden alla. Vähän ajan päästä tien reunassa oli lisää pinkkiä vettä, mutta vähän haaleampana kuin aiemmin. Pohdimme jo takaisinpäin kääntymistä, mutta uteliaisuus sai meidät jatkamaan matkaa vieläkin eteenpäin tuolla keskellä ei mitään ja sehän kannatti. Vesi ympärillämme ei ollut enää vaaleanpunaista, mutta sen sijaan vedessä näkyi vaaleanpunaisia hahmoja – flamingoja!

Missään ei näkynyt muita autoja tai ihmisiä. Oli ihan huikea fiilis olla tuolla syrjäisessä paikassa ja löytää ihan sattumalta valtavasti flamingoja. Jatkoimme matkaa eteenpäin, ajelimme jo todella kaukana kaikesta pikkuruisia hiekkateitä pitkin. Toisella puolellamme oli iso hiekkadyyni ja sen takana meri. Toisella puolella taas oli matalia vesialtaita ja niissä näkyi kymmeniä ellei satoja flamingoja. Tätä samaa näkymää jatkui kilometritolkulla. Näkyviin tuli aina vain enemmän ja enemmän flamingoja ja vähän kuin huomaamattamme me ajelimme vain eteenpäin.

Olimme kyllä tietoisia, että Rio Lagartosin alueella asuu flamingoja. Kaupungista tehdään veneretkiä, joilla turisteja viedään katsomaan näitä upeita, pinkkejä lintuja, mutta ne retket suuntautuvat jonnekin muualle, koska näihin altaisiin ei mereltä käsin pääse. Flamingot ovat itseasiassa pinkkejä juuri samasta syystä kuin aiemmin näkemämme pinkki järvi. Nämä linnut syövät samaa planktonia, levää ja ehkä rapujakin (?) ja niiden sisältämä aines värjää lintujen sulat pinkeiksi. Eläintarhoissa elävät flamingot ovat usein todella haalean värisiä tai jopa harmaanvalkoisia, koska niiden ravinnosta puuttuu yleensä tämä pinkiksi värjäävä ainesosa. Flamingo on myös melko eriskummallinen lintu koska, sillä on hassusti taipuva nokka, joka mahdollistaa sen, että se voi kauhoa sillä ruokaa vedessä pää ylösalaisin.

Mutta flamingot eivät olleet edes ainoita lintuja, joita näimme. Piti melkein hieraista silmiä, kun yhtäkkiä flamingojen seassa olikin isoja valkoisia lintuja. Meksikossa kaikki aiemmat näkemämme pelikaanit olivat olleet tummia, mutta nyt näimme lauman valkoisia pelikaaneja.

Tässä vaiheessa olimme jo ”ajautuneet” todella kauas ja huomasin google mapsin näyttävän, että ajelemme veden päällä! Olimme aiemmin katsoneet, ettei tätä reittiä pääse läpi, koska meri tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että voisimme sittenkin päästä sitä kautta lähimpään kylään. Sieltä taas voisimme ajella pikkuteitä Cancuniin asti, jossa meillä oli majoitus varattuna. Silloin meidän ei olisi tarvinnut kääntyä takaisin sitä ja olisimme voineet säästää ison mutkan. Samalla olisi jäänyt Rio Lagartosin kaupungissa vierailu välistä, mutta se ei olisi meitä haitannut. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin vähän mutkia matkaan. Välillä näytti tältä:

Suurimman osan ajasta toisella puolella oli kuitenkin vettä ja tästä vielä mentiin yli:

Mutta tähän tyssäsi, kun edessäpäin tie katosi melkein kokonaan veden alle.

Vähän harmitti, ettei oltu vuokrattu Jeeppiä. Se oli meillä nimittäin yhtenä vaihtoehtona ja sillä olisimme jatkaneet matkaa tuosta vielä eteenpäin. Perussedanille maasto meni kuitenkin turhan ristialttiiksi, eikä mitkään vakuutukset olisi välttämättä korvanneet, jos olisimme juuttuneet tuonne keskelle ei mitään tai hajottaneet auton sinne. Vaikka me vähän hulluja ollaankin näiden reittien suhteen, niin ei ihan niin hulluja kuitenkaan. Vuokra-autollahan ei oikeasti saisi ajaa edes hiekkateillä, tai saa, mutta vakuutukset ei välttämättä korvaa, jos jotain sattuu.

Käännyimme takaisin ja kävimme vähän kävelemässä meren rannassakin. 

Takaisin ajaessamme näimme jonkin suuren hahmon sukeltavan veteen tien reunasta. Jälkikäteen luin, että alueella elää mm. jaguaareja ja krokotiilejä. Siellä me iloisesti olimme pomppineet auton ulkopuolella.

Kävimme paluumatkalla ikuistamassa vielä uudelleen pinkin järven, muttei se alue ollut edelleenkään hehkeämmäksi muuttunut. Tämän järven takia en välttämättä lähtisi suosittelemaan päiväretkeä näin syrjäiseen paikkaan, mutta flamingojen vuoksi kylläkin, jos ne vain kiinnostaa. En tosin osaa sanoa ovatko linnut siellä kaikkina vuodenaikoina.

Teimme vielä muutaman kymmenen kilometrin mutkan ja kävimme Rio Lagartosissa syömässä. Siellä oli pari ihan mukavan näköistä ravintolaa, mutta muuten kaupunki ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta. Ravintolassa, jonka valitsimme ei käynyt edes luottokortti, joka tuotti meille reissun toiseksi viimeisenä päivänä hieman vaikeuksia, kun pesot oli jo tuhlattu. Onneksi lompakosta löytyi kuitenkin vielä varmuuden varalle vaihdettuja dollareita, joten saimme murua rinnan alle. Venelaitureilla oli muutamia paikallisia, jotka yrittivät kaupata meille veneellä tehtäviä flamingoretkiä, mutta ne eivät meitä enää kiinnostaneet, kun olimme nähneet flamingoja yhden matkan tarpeisiin ihan riittävästi. Matka Cancuniin oli pitkä ja saavuimme sinne auringon jo laskiessa, mutta päivä oli silti flamingojen ansiosta yksi reissun parhaista!

Jos haluat lueskella lisää blogipostauksia flamingoista, löydät Namibian flamingoista kokemuksia ja kuvia Maarit Helenan ja Irtiottoja Maailmalle -blogeista.

Seuraa blogia:

Facebook | Bloglovin | Instagram | Twitter