Olen maalaistyttö. Viihdyn metsässä ja luonnossa. Kaupungissa tuolle lähin vastine on puistot. Niissä hengailu kuitenkin eroaa oleellisesti vaikkapa Suomen luonnossa liikkumisesta, mutta se ei haittaa ollenkaan. Molemmissa on omat puolensa. New Yorkin puistoissa nähtävää riittää enemmän kuin tarpeeksi. Siellä tosin huomio e kiinnity luonnon ihmeisiin, vaan ihmisiin. Parasta New Yorkin puistoissa on nimittäin niin sanottu people watching. Varovaisen tarkkailun aikana voi miettiä millaisia tarinoita kunkin henkilön taustalle kätkeytyy. Näitä lukuisia, mielenkiintoisia lyhyitä juttuja voi lukea myös Humans of New York sivustolta. Ihmisiä tässä kaupungissa nimittäin riittää. Pelkästään 21,5 kilometriä pitkällä Manhattanin saarella asuu reilut 1,5 miljoonaa ihmistä ja koko kaupungissa (koska New Yorkhan on muutakin kuin Manhattan) noin 8,5 miljoonaa asukasta. Kun tähän vielä ynnätään mukaan valtavat turistimäärät, porukkaa riittää. Tuohon sakkiin mahtuu jos jonkin näköistä menijää.

Vaikka hotellimme oli aivan Keskuspuiston kupeessa, ensimmäinen puisto, jossa tällä New Yorkin matkalla vierailimme, oli Madison Squaren puisto. Jos haluat nähdä erikoisen mallisen Flatiron Buildingin, osut aivan Madison Squaren kulmalle. Järisyttävän vehreäksi tätä puistoa ei voi kutsua. Siellä tuntui olevan enemmän hiekkaa ja asfalttia kuin nurmikkoa, mutta ihan viihtyisä tämäkin puisto oli. Ihmisiä oli kerääntynyt nurmialueille istumaan ja penkitkin oli hyvin vallattu. 

Hämmästelimme puiston laidalla olevaan, pieneen rakennukseen kulkevaa valtavan pitkää jonoa. Kyseessä oli selvästikin jokin ruokapaikka. Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä ja vaikutti siltä, että kaikki lähirakennusten toimistotyöntekijät olivat tulleet puistoon lounaalle. Meni hetki ennen kuin mielen sopukoissa palat loksahti kohdalleen ja hihkaisin Tomille, että olin lukenut tästä burgeriravintolasta Siveltimellä -blogista! Kyseessä oli kuuluisa Shake Shack ravintola. Lue Sannan kirjoittama postaus siitä täältä. Meillä ei lounasajasta huolimatta ollut vielä nälkä, joten paikka jäi testaamatta (ja jono oli ihan oikeasti uskomattoman pitkä!), mutta pidämme paikan kyllä mielessä tulevia kertoja ajatellen.

Seuraava puisto, joka matkallemme osui, oli Union Squaren puisto. Olimme oikeastaan menossa katsomaan vain Union Squaren markkinoita, joita New Yorkissa asunut työkaverini oli suositellut. Markkinat olivat paljon pienemmät kuin mitä olin odottanut, mutta sieltä olisi voinut ostaa mm. mansikoita, mustikoita ja muita tuoretuotteita sekä esim. hilloja ja kukkia. Kojuja ei ollut paljoa, mutta alue oli silti ihan mukava. 

Union Squaren puisto on Madison Squarea isompi (tai vähintään isomman tuntuinen) ja vehreämpi. Siellä on vähemmän asfalttia ja enemmän nurmikkoa. Tykästyimme siihen heti. Söimme mansikoita, mustikoita ja vadelmia ja tarkkailimme paikallisia. Monet tulivat ihan yksinkin istuskelemaan puistoon ja vain kuuntelemaan musiikkia. Se ei tuntunut ollenkaan ihmeelliseltä, jos vaihtoehtona oli istua sisällä (todennäköisesti parvekkeettomassa) kerrostaloasunnossa.

Hieman sattuman kauppana söimme eväitä Union Squarella itseasiassa kahtena päivänä. Ensimmäisellä kerralla vain hieman marjoja välipalana, mutta toisena päivänä kävimme viereisessä Whole Foodsissa ostoksilla ja palasimme isompien eväiden kanssa puistoon ja valtasimme yhden pöydistä. Jos matkustat Jenkkeihin, Whole Foods kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Koko kauppa on täynnä luomutuotteita ja tuotteiden esillepanokin on astetta mukavampi kuin Prismassa. Whole Foodsia haukutaan kalliiksi, mutta esimerkiksi mansikat ja mustikat olivat paljon edullisempia kuin hotelliamme lähellä olevassa kaupassa ja Suomen hintoihin verrattuina suorastaan halpoja. Ja lisäksi ainakin minä olen valmis maksamaan luomusta hieman enemmän. Eväät maistuivat todella hyviltä (noita kammottavia makeita pulla-sämpylöitä lukuunottamatta) puiden varjossa ohikulkevia ihmisiä vakoillen.

Union Squarelta löytyi myös koirapuisto. Surkea pieni hiekkakenttä, jos minulta kysytään, mutta onhan se tyhjää parempi. Jos nyt ihan suoraan saan (ja saanhan minä omassa blogissani) ilmaista mielipiteeni, niin tuonne betonihelvetin keskelle ei pitäisi ottaa mitään sylikoiraa suurempaa ja aktiivisempaa koiraa. Keskuspuisto on asia erikseen, mutta Union Square on kaukana siitä, eikä siellä sijaitsevassa alle neliökilometrin puistossa paljoa saa aktiivista koiraa liikutettua, puhumattakaan tästä postikortin kokoisesta koirapuistosta. Omaa karua kieltään puhuivatkin Union Squaren puiston kulmalla olevan suuren eläintarvikeliikkeen hyllyt, joissa oli metritolkulla myynnissä koirien vaippoja ja alustoja, joille voi opettaa koiran tekemään tarpeensa sisälle.

Voi olla, että elän jossain kuplassa, mutta ainakin kuvittelen kaikkien tietävän ja tuntevan New Yorkin keskuspuiston. Se on ollut niin monessa tv-sarjassa ja elokuvassa, että ihmettelen, mikäli se on mennyt joltain ohitse. Central Park on New Yorkin keuhkot ja kaupunkilaisten henkireikä sekä olohuone. Siellä ulkoillaan, pelataan, leikitään ja ollaan piknikillä. Talvisin Keskuspuistossa voi käydä jopa luistelemassa. Siinä missä edellä mainitut Madisonin ja Union Squaren puistot olivat pikkuruisia, katujen kulmauksessa sijaitsevia viheralueita, jotka näkee yhdellä silmäyksellä päästä päähän, Keskuspuisto on ihan oikeasti valtava.  Sieltä löytyy pari järveä ja jopa eläintarha. Viimeksi mainittua en niin suosittele, mutta itse puisto kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa.

Jos minun pitäisi asua tuossa kaupungissa, haluaisin ehdottomasti asua Keskuspuiston laidalla (niin kyllä varmaan aika moni muukin). Nyt asuimme kolme yötä tuon 3,4 neliökilometrin suuruisen, pitkulaisen puiston etelälaidalla ja matkan toisena aamuna suuntasimme puistoon auringonnousun aikaan.

Kuuden aikaan aamulla Keskuspuisto oli lähes autio. Mutta vain lähes. Koska kyseessä on kaupunki, joka ei koskaan nuku, ja jossa aina tapahtuu, oli Keskuspuistossakin tapahtuma jo täydessä käynnissä. Ohitsemme sujahteli tasaiseen tahtiin kilpapyöräilijöiden joukko. Arkisin Keskuspuiston läpi voi ajaa kuka tahansa autolla, mutta viikonloppuisin se on suljettu liikenteeltä. Nyt tuon tien olivat vallanneet pyöräilijät. Epäilemättä ajankohta oli valittu kahdesta syystä; oli vielä viileää, eikä ollut paljoa holtittomasti tietä ylittäviä jalankulkijoita, jotka olisivat haitanneet pyöräkilpailua. 

New Yorkissa on paljon kodittomia. Olimme odottaneet näkevämme heitä Keskuspuistossa enemmänkin, mutta näimme vain yhden miehen nukkumassa erään puun juurella. 

Näitä alla näkyviä puiston vakiasukkaita sen sijaan vilahteli siellä täällä enemmänkin.

Olin käynyt nappaamassa ennen puistoon saapumistamme evästä lähikaupastamme (joka luonnollisesti oli auki 24h vuorokaudessa). Halusin syödä aamupalaa Keskuspuistossa ja vain tarkkailla paikallisten touhuja. Käytän hyvin vähän maitotuotteita ja siitä johtuen olin innoissani näistä mantelimaidosta tehdyistä jugurteista, joita oli monta makuvaihtoehtoa. Söin tälläisen Almond Dream jugurtin aamupalaksi kaikkina kolmena aamuna. Toivottavasti näitä saisi jossain vaiheessa Suomestakin. Tuoreita vegeruokavinkkejä New Yorkiin löydät muuten Tarinoita maailmalta -blogista.

Siinä aamupalaa nauttiessamme saimme samalla ihastella paikallista koirakulttuuria. Miljoonakaupungin puistossa koirat jolkottelivat ulkoiluttajiensa kanssa vapaana. Kurittomammat tapaukset olivat hihnassa, kaikki vapaana olevat koirat käyttäytyivät todella hienosti.

Jos joku on erilainen puisto, niin se on The High Line. Se ei nimittäin ole lainkaan maan tasalla, vaan on reilut kaksi kilometriä pitkä puisto, joka kulkee reilusti maantason yläpuolella. Ennen reitillä kulkivat tavarajunat, nyt siellä liikkuvat sekä paikalliset lenkkeilijät että turistit. Keksintö on ihan huikea. Vanha tavarajunan reitti jäi tarpeettomaksi ja vuonna 2006 siitä ryhdyttiin muokkaamaan puistoa. Ensimmäinen osa avattiin 2009 ja jälkimmäinen 2011. Ihan valmiilta siellä ei näyttänyt kyllä vieläkään, mutta valtava työ tuon puiston eteen oli tehty. Monessa paikassa näkyvillä olevat raiteet muistuttavat mukavasti menneisyydestä, mutta puisto henkii kuitenkin modernia kekseliäisyyttä.

Näkymät High Lineltä länteen päin.

The High Line on myös ilmainen nähtävyys. Puisto aukeaa aamulla seitsemältä ja sulkeutuu illalla (sulkeutumisaika vaihtelee vuodenajan mukaan). Päivisin siellä on kuulema valtavasti turisteja, mutta kahdeksan jälkeen sunnuntaiaamuna sai kulkea melko rauhassa.

Koska High Line kulkee katutason yläpuolella, sinne ei pääse ihan mistä tahansa, mutta rappusten ja hissien sijainnin pääset tarkistamaan täältä. Me lähdimme liikkeelle eteläpäästä (missasimme tosin ihan alun, joka nyt jälkikäteen harmittaa). Kävimme samalla reissulla ensin piipahtamassa Chelsea Marketilla, joka on ihan idylli, mutta ylihinnoiteltu paikka. Olimme onneksi niin aikaisin liikkeellä, että melkein kaikki putiikit olivat vielä kiinni, joten emme onnistuneet tuhlaamaan sinne montaakaan dollaria. Ostimme vain vettä ja vähän evästä tuon aamun puistopiknikillemme.

High Linen loppupää (etelästä pohjoiseen päin kävellessä) ei ole niin silmiä hivelevän kaunis. Se on enemmän ”luonnontilassa”, mutta oman mukavan lisänsä siihen tuo toki Hudson-joki, jonka toisella puolella näkyy New Jersey. Tämä parin kilometrin mittainen puisto kannattaa siis kävellä päästä päähän, koska maisemat vaihtuvat matkan varrella.

Tämä viimeinen puisto onkin sitten hieman erilainen. En tiedä voiko sitä oikeasti ihan puistoksi kutsua, mutta sijoitan sen nyt kuitenkin tähän postaukseen. On se tavallaan kuitenkin puisto. Puisto, jossa ärsytti, kun ihmiset ottivat itsestään selfieitä. Puisto, joka vetää hiljaiseksi, mutta siellä kannattaa silti ehdottomasti käydä. 

Tässäpä muutama puisto, jossa kannattaa vierailla. Enemmänkin niitä varmasti on ja ehkä seuraavalla kerralla tutustutaan taas uusiin puistoihin. Onko sinulla suosikkia?

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Bloglovin | Instagram